Tarinakilpailun voittajat

Järjestin hiljattain kesäkilpailun, jossa piti kirjoittaa Marian ilmestyskirjan kirjatrailerin kuvien perusteella tarina, jonka ei välttämättä tarvinnut liittyä mitenkään itse kirjaan. Kilpailutöistä kaksi nousi selvästi eniten edukseen ja oli vaikea tehdä valinta niiden välillä. Molemmissa käytettiin hauskasti aika paljon samoja kuvia.

Päädyin kuitenkin Missio Kässärin Deen pienoisnovelliin Muusa, jonka konkreettinen tyyli osui paremmin omaan makuuni ja joka mielestäni hieman luontevammin käytti annettuja kilpailusanoja. Toiseksi kilpailussa tuli Marken maailman Marke runollisella tarinallaan Matkalla. Dee voittaa siis Marian ilmestyskirjan kovakantisena (eli kerrotko osoitteesi) ja Marke e-kirjana.

Syksyllä on varmaan tulossa ainakin yksi kilpailu, mutta seuraavissa arvonkin sitten palkinnoksi Makuuhaavoja-romaaniani. Jos mielesi yhä palaa voittaa kirjoja (tai elokuvia), osallistu myös Leena Lumin arvontaan! Nyt voit äänestää myös Erlend Loe -pastissikanttani Amman lukuhetken Copycat-kilpailussa. Myös äänestäjien kesken arvotaan palkintoja.

Onnittelut voittajille! Tässä ovat itse tarinat. Tarinoissa olevat tähdet (*) ovat siis kilpailusääntöjen mukaisia merkintöjä siitä, kun tarinassa esiintyy jokin kirjatrailerin elementeistä.

Muusa

kirjoittanut Dee

Nti Heikkinen istui pöytänsä ääressä tietäen, että hänen uransa oli ohi. ”Mitä väliä”, hänen tyttärensä marmatti. ”Palauttaisit sun videot.* Ei se että sä olet niin muusikkoa tarkoita, että sun ei tarvisi palauttaa videoita.”

Kyllähän nti Heikkinen sen tiesi. Hän pyysi tytärtään tuomaan drinkin*, mistä tytär kieltäytyi. “Eiköhän sun kannattaisi tuonkin takia lakata olemasta taiteilija. Ryyppäät kuin ne kaikki muutkin.”

Nti Heikkinen nosti katseensa kirjoituspöytänsä yläpuolelle. Maalaus* esitti suomalaista rantaa.* Nti Heikkinen ei muistanut, milloin oli viimeksi käynyt rannalla. Ehkä tyttären ollessa pieni? Ei kai siitä niin kauan voinut olla?

“Muista sun lääkkeet*”, tytär sanoi myrkyllisesti. Hänestä oli nöyryyttävää syöttää äidilleen masennuslääkkeitä. Nti Heikkinen ei ymmärtänyt sitä. Hän ei osannut hävetä sitä, että otti apua vastaan. Monta vuotta kestäneeseen kyvyttömyyteen säveltää ei ollut apua, se oli asia erikseen… Nti Heikkinen oli sentään valmis tekemään melkein mitä tahansa. Soittamaan missä tahansa. Hän ei ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Ennen olin oikea ässä* viulistiksi, nti Heikkinen ajatteli. Minne kaikki menestys oli kadonnut?

“Ala tulla”, tytär komensi vaihdettuaan nti Heikkisen lakanat. “Haloo!” hän hoputti. “Eikö sun aivot* riitä tajuamaan?” Tytär nakkeli niskojaan ja pyöritteli silmiään, laittoi kädetkin puuskaan. Sen olisi pitänyt olla koomista, mutta ei se ollut. Nti Heikkisen teki mieli itkeä, mutta hän hillitsi itsensä, koska muuten tytär olisi kieltänyt krokotiili*kyyneleet. Mikä krokotiili, nti Heikkinen mietti, en ole nähnyt sellaista edes eläintarhassa.

“Tätä ei olisi tapahtunut ilman sitä naista!” tytär mumisi peitellessään nti Heikkistä. Mitäpä muutakaan tytär olisi hokenut. Aina sitä samaa. Aina sen naisen syytä. Se akka laivalta.* Iski kuin salama* taivaalta.

“Ei se niin mennyt”, nti Heikkinen sanoi.

“Mitä?”

“Ei se niin mennyt. Se ei tapahtunut yhtäkkiä.”

“Mitä sä nyt hourailet taas?”

“Aila oli olemassa ennen kuin sinä synnyitkään.”

Tyttären katse sumeni. Nti Heikkinen tiesi, mitä tytär teki, se oli lapsuudessa opetettu kikka. Nti Heikkinen pystyi kuulemaan äänensä vuosien takaa: jos jokin tuntuu pahalta, kuvittele, että olet simpukankuoressa*.

Sen humina saa kaiken pahan katoamaan.

Ailaan se ei toiminut, koska Aila ei ollut paha.

“Annatko tuon vihkokasan* minulle?” nti Heikkinen pyysi.

Tytär viskaisi kasan äitinsä syliin.

“Taasko sinä kirjoitat siitä pedosta?”

“Ai nyt hän on peto?”

“Ei hän nainenkaan ole.”

Vaan akka laivalta. Akka, joka oli saanut nti Heikkisen lentämään leijan* lailla. Ja pettämään ja pettämään ja pettämään vaimoaan. Akka, joka oli saanut nti Heikkisen eroamaan. Hän ei kaivannut rouva-aikojaan. Hän kaipasi vain Ailaa, eikä edes rakkaudesta. Nti Heikkinen halusi taas voida soittaa.

Matkalla

kirjoittanut Marke

Juhannushan se oli. Silloin juhannusruusut* kukkivat valkoisin kukinnoin. Ikkunan takana leikkipuiston yksinäinen hevonen* nyökytteli päätään. Olisi aika lähteä. Nainen laski drinkkilasin* pöydälle ja kaivoi esiin muistikirjan*, yhden niistä monista, jotka hän oli raapustanut täyteen kuluneiden kuukausien aikana. Kun paine kävi sietämättömäksi aivojen* sillä alueella, jossa salamannopeat* impulssit pakottivat toimintaan, hän tarttui raivokkaasti kynään taistellen digitaalista* aikaa vastaan, sen juostessa pöydän kulmalla näkyvässä näytössä. Hän lähti matkalle.

Laivan* sijaan ratsain*, siten kokisi enemmän. Enemmän merta*, enemmän sinistä, enemmän taivasta. Enemmän seikkailua ja uskallusta. Sukellus rannasta syvälle vihreän luonnon* syliin ja keskelle liskojen* ja hämähäkkien* valtakuntaa. Pois väkijoukosta* ja melusta. Tämä voisi olla Intiaa.

Nainen nosti simpukan* korvalleen ja kuunteli. Meri oli siellä edelleen. Hän kuuli sen pauhun, näki meren takana vuoret*. Nainen muisti Kungfutsen ajatuksen: Ihminen, jota hallitsee sydän, iloitsee vuoresta. Ihminen, jota hallitsee järki, nauttii vedestä. Nainen halusi vain selvitä.

Hän tunsi olevansa leija*, jota näkymätön käsi piteli kiinni. Vapaus oli lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Ovelta kuului koputus. Nainen katsahti ikkunaan. Lumipeitteiset puut* varjostivat leikkipuiston takana olevaa kerrostaloa. Milloin talvi oli tullut?

Varo jäätä*. Varo elämää.
Sairaalan käytävä* oli pitkä, edelleen. Pillereiden* väri sama kuin ennenkin. Nainen oli kuitenkin jo muualla, matkalla.

8 Responses “Tarinakilpailun voittajat”

  1. Dee says:

    Oujee, kiitos. Täytyy osallistua seuraavaankin kisaan.

  2. Onnea voittajille! Mä en sitten ehtinyt osallistua..olin elokuun lopussa niin naatti, etteivät aivot raksuttaneet tarpeeksi :/ Mutta hienosti ovat voittajat suoriutuneet!

  3. Salka says:

    Onnea voittajille, hyvät tarinat!

  4. Aura says:

    Onnittelut täältäkin voittajille! Hieno idea Maijalta järjestää kirjoituskilpailu, ja tykkäsin molemmista tarinoista.

  5. Morjens, huutelen tähän väliin, että sinua odottaa maljapuhehaaste osoitteessa http://www.magdalenahai.com. :)

Kommentoi
Name and Mail are required