Kirjailijahistoriani osa 1, OVIsta Evaan

Opin lukemaan nelivuotiaana. Ensimmäinen lukemani sana oli väitetysti OVI peilikuvana Imatran Voiman IVO-lipusta. Viisivuotiaana luin jo aikuisten kirjoja (mm. Seitsemän veljestä) ja päätin, että minusta tulee kirjailija. Mitä pikemmin, sitä parempi.

Kuusivuotiaana kirjoitin novellia Word Perfect 5.1 -ohjelmalla MS-DOSissa (moni muistanee sen kauniin värimaiseman, sininen tausta ja harmaa teksti, ihana). Tarvitsin isän apua, että sain päähenkilöiden nimiin aksenttimerkit, Mirét ja Sirét. Se taisi olla olennaisinta. En tiennyt edes, mikä aksenttimerkkien idea oli.

Ala-asteella rakastin kouluaineiden kirjoittamista ja niistä tuli aina ylipitkiä. Aloin kirjoittaa runoja vihkoon ja ollessani noin 8-vuotias vanhempani “julkaisivat” niistä valokopioidun kuvan. Muistan, että piirsin kansikuvan piirtoheitinkalvoon, jotta se olisi helpompi monistaa hyvälaatuisena.

Ahmin kymmenen romaania viikossa. Olin edelleen varma, että saisin ensimmäisen romaanini julkaistua varhaisessa teini-iässä, kuten muutama suomalainen kirjailija, joiden kirjat olin lukenut.

Tekstejäni julkaistiin myös Kevätpörriäisessä (monia kertoja) ja Muumi-lehdessä. Osallistuin Valion Pingviiniklubi-lehden kirjoituskilpailuun, jonka voitti häpeämättömästi Maija Poppasesta lähes sanatarkasti plagioitu teksti – hänestä oli vain tehty koira. Valitin, mutta en koskaan saanut vastausta. Suututti. Jostain WSOY:n kirjoituskilpailusta useita runojani valittiin antologiaan. Äitiäni tämä ärsytti, koska hän oli myös osallistunut, mutta ei päässyt siihen.

Yläasteella rakastin edelleen ainekirjoitusta. Runoja kirjoitin ajoittain varsin aktiivisesti ja novelleja syntyi parhaina aikoina noin yksi kuussa. Joistain tykkään paljon edelleen. Meillä oli koulussa luovan kirjoituksen kurssi ja julkaisimme sen antimista valokopioidun vihkosen nimeltä Päivä jona poltimme lipputangon. Sillä ansaituilla rahoilla menimme intialaiseen ravintolaan syömään. Se oli rakkautta ensi haukulla.

Yläasteella sijoituin viidenneksi Helsingin Sanomien kirjoituskilpailussa. Voitin valokuvateoksen, jonka kuvista yksi, kuolevasta kymmenvuotiaasta pojasta, on ahdistavasti porautunut verkkokalvoilleni kuin se Noidan käsikirjan sininen pää aikoinaan.

Tulin toiseksi Romeo ja Julia vuonna 2000 -kirjoituskilpailussa, josta sain palkinnoksi 1 500 markan kirjalahjakortin. Sitä onnea! Olin finalisti myös Ylen runokilpailussa (voittajia ei ollut, vain finalisteja…), millä pääsin toiseen antologiaan ja sain runoni televisioon(!). En ole itse koskaan nähnyt sitä, vanhemmillani lienee se nauhalla.

Olin Kallion ilmaisutaidon lukiossa vuoden. Siellä kävin tietysti laajaa kirjallista ilmaisua (KILL), jonka opettaja Eva oli legendaarinen. En silti muista tunneista oikein muuta kuin kerran, kun normaalisti mutkaton ja rempseä opettajamme meni hämilleen erään oppilaan kysyttyä, pitäisikö hänen runossaan käyttää ilmausta “pallisi kämmenelläni” vai “pallisi kämmenessäni” (en valitettavasti muista, kumpaan hän päätyi).

Jatkuu pian…

2 Responses “Kirjailijahistoriani osa 1, OVIsta Evaan”

  1. Kiintoisaa lukea kirjoittajahistoriikkeja :) Muutes, yksi kysymys, oliko opettajallasi Evalla vaalea, lyhyt tukka? Ja oliko hän näyttelijä?

Kommentoi
Name and Mail are required