Kirjailijahistoriani osa 2, vaikeuksien kautta voittoon

Aloin kirjoittaa ensimmäistä romaanikäsikirjoitustani hyvin spontaanisti vuoden 1998 alussa. Siivet oli eräänlaista urbaanifantasiaa ja kertoi enkeleistä, missä ei ollut mitään järkeä, koska en ole koskaan pitänyt fantasiasta enkä varsinkaan enkeleistä.

Minulla ei ollut hajuakaan, mitä olin tekemässä. Alkuvuodesta 2000 lähetin tekstini Hesarin pöytälaatikkopalstalle ja siitä julkaistiin Nyt-liitteessä arvostelu, lempeä tietysti, koska ikäni oli tiedossa.

Seuraavina vuosina kirjoitin useita romaanikässäreitä. Kakkosromaanini kertoi leukemiaa sairastavasta tytöstä ja oli kökköydestään huolimatta sikäli merkityksellinen, että luin kymmeniä kirjoja syövästä ja kahlasin netissä tietoa. Kiinnostukseni lääketieteeseen oli syttynyt.

Kolmas romaanini Sitä jonka saat oli hirveän teinimäinen nuortenkirja, jossa ei varmaan ollut muuta hyvää kuin loppu. Olin kuitenkin niin optimistinen, että kierrätin sitä kustantajilla, ensimmäistä kertaa. Edellisissä romaaneissani oli vierähtänyt varmaan puolisen vuotta, mutta se ja sitä seuraava Atlaskehrääjä syntyivät noin kahdessa kuukaudessa kumpikin.

Syistä joita en jaksa tässä eritellä hautasin kuitenkin Atlaskehrääjän laatikkoon silloin syksyllä 2002 ja kaivoin sen esiin vasta syksyllä 2008, jolloin totesin, ettei se ollutkaan huono, editoin sitä lisää ja julkaisin sen omakustanteena.

2003-2007 välisenä aikana en kirjoittanut yhtään romaania, koska kärsin pahoista kognitiivisista vaikeuksista ja muutenkin sairauteni eteni. Usein romaanien lukemisestakin saattoi vain haaveilla (huonoina päivinä “luin” Anttilan kuvastoa). Muistan, kun kirjoitin novellin Letters from Norie vuonna 2004 ja mietin, onko se minun jäähyväisnovellini.

Novelleja syntyi sen jälkeenkin silti harvakseltaan, runoja pari vuodessa. Joitain julkaistiin zineissä. Innostuin raapaleista ja haikuista. Keräsin monta toista ja kolmatta sijaa pienistä kirjoituskilpailuista, sekä runoilla että novelleilla, ainakin kerran voitinkin. Kirjoitin tuhatmäärin kritiikkejä muiden ihmisten teksteistä ja voitin kaksi kritiikkikilpailua DeviantARTissa.

2007 keväällä sain sairauteeni vihdoin kunnon hoidot. Muutama päivä sen jälkeen kun olin saanut kognitiota parantavan lääkkeen (jonka jotkut taunot väittävät heikentävän luovuutta, hah), naputtelin pisimmän novellini koskaan, noin 3 000-sanaisen Forbidden Zonen (viimekesäinen Sabine tosin ohitti sen hieman) parissa päivässä. Ilman nootrooppeja en olisi kirjailija, se on selvää.

2007 lopussa(?) tuli idea transhumanistiseen scifiromaaniin. Lopulta siitä ei tullut scifiä lainkaan, mutta Elinkelpoinen sai alkunsa 2008 NaNoWriMossa. Inarin kunnianhimoinen elämäntarina jäi kuitenkin julkaisematta, vaikka pari kustantajaa sitä kehuikin. Kuulemma liian vaikea myydä…

2009 alussa sain idean löyhästi Raamattuun pohjautuvasta vammaisromaanista. Tajusin vihdoin alkaa lukea romaaninkirjoitusoppaita, mikä oli valtava ahaa-elämys. Sen vuoden NaNoWriMossa kirjoitin Marian ilmestyskirjan ensimmäisen version ja loppu on historiaa.

6 Responses “Kirjailijahistoriani osa 2, vaikeuksien kautta voittoon”

  1. Calendula says:

    Sä olet ollut vallan tuottelias ja päämäärätietoinen. Tuolla pääsee vielä pitkälle (olen kade etenkin lääketiedetietoisuudesta).

  2. Marja Leena says:

    Hieno juttu! Kyllä se vain niin on, että ainoastaan kirjoittamalla oppii kirjoittamaan. Sinun tarinasi on mainia esimerkki siitä. Ja kirjoittamiseen tarvitaan uskoa, kärsivällisyyttä, sinnikkyyttä, halua oppia ja ties mitä muuta. Tuli mieleen omakin historia, jossa on paljon tuota itseään, kirjoittamista, ennen kuin “virallisesti” julkaisin mitään.

    • Jep. Sinnikkyydellä minä olen tietäni eteenpäin raivannut, en millään erityisellä lahjakkuudella. Sinnikkyys auttaa silloin kun varsinainen kärsivällisyys loppuu. :-P

      Tietysti toimittajan ja tietokirjailijan urasta saisi vielä ihan omat artikkelinsa.

  3. Jane says:

    Kiinnostaisi lukea ne artikkelit toimittajan ja tietokirjailijan urastasi! Ja miten sinusta tuli kääntäjä?

    • Ok, pitääpä sitten jossain vaiheessa naputella nuokin. :-> Kiitos palautteesta. Melkein voisi sanoa, että kääntäjä ja tietokirjailija minusta tuli paljolti vahingossa, vaikka olinkin asiaa jo pitkään hautonut.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required