Lapsuuden luurankoja

Tämä meemi on peräisin Marja Leenalta.

1. Laita blogiisi kuva itsestäsi lapsena, jos sinulla on sellainen

Maija lapsena

2. Millaisia leikkejä leikit mieluiten lapsena?
Tarhaikäisenä tykkäsin leikkiä Robin Hoodia, mutta dorkien kaverieni mielestä Robin Hood -hahmot olivat jotain eläimiä, koska heille Robin Hood oli jotain Disney-roskaa ja minulle taas romaani. Luin tosi paljon kirjoja, lähinnä aikuisten, 4-5-vuotiaasta alkaen ja aloin myös kirjoittaa itse.

Kun olin kuusi, tuli kuvioihin tietokone, jolla kirjoitin, pelasin ja piirsin, tosin en käyttänyt tietokoneita erityisen paljoa ennen kuin 11-vuotiaana (1995) löysin Internetin kirjaston koneilla. Aika meni lähinnä lukiessa ja kirjastossa.

3. Miksi halusit tulla aikuisena?
Viisivuotiaana päätin ryhtyväni kirjailijaksi. Kuvioissa pyöri sen rinnalla kuitenkin monia muitakin haaveammatteja, kuten näyttelijä, kriminologi ja biologi, joista monet ovat hassusti tavallaan toteutuneet. Joskus ala-asteella päätin ryhtyä myös toimittajaksi, ehkä 10-11-vuotiaana.

4. Mitä asioita pelkäsit lapsena?
Aivan pienenä Pelle Hermannia. Vähän isompana rottia, koska kuvittelin, että ne tulevat kerrostaloasuntoihin ja syövät ihmisiä tms. (Ainoastaan villejä rottia, mitään lemmikkieläimiä en ole koskaan pelännyt.) Kuumemittarin elohopeaa, joka mittarin hajotessa syöpyisi minun lävitseni ja lattian ja kaiken lävitse. Isompana lapsena ufoja. Olen lapsesta asti ollut monien asioiden suhteen ylivarovainen, mutta enimmäkseen hyvällä, realistisella tavalla (siis asioiden, joiden kanssa voi oikeasti teloa itsensä).

5. Paras kaverisi lapsena?
Vaihtelevasti, yleensä aina 1-2 vuotta sama tyyppi, tosin läheskään aina en pystynyt selvästi sanomaan, kuka oli paras kaverini. Vaihtuminen johtui kai siitä, että olin useimpien ihmisten kanssa ihan eri maailmassa, minulla oli aika vähän mitään yhteistä ystävieni kanssa.

Kouluun mentyäni bestikseni oli pari vuotta virolainen tyttö, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen, mutta vanhempani ravaavat hänen perheensä luona Virossa. Noin 9-10-vuotiaana olleen parhaan kaverin kanssa olen yhä tekemisissä. Yläasteella meille tuli enemmänkin sellainen “Freaks and Geeks” -henkinen kaveriporukka.

6. Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
En muista ollenkaan, vaikka muuten minulla on tosi paljon muistoja lapsuudestani. Ensimmäinen koulumuistoni on se, kun olen ollut koulussa 1-2 viikkoa ja minut on siirretty kakkosluokalle ja entinen luokkalaiseni Juho ihmettelee, kun menen väärään luokkaan. Sitä ekaluokkavaihetta en muista lainkaan – ihan kuin aivoni olisivat pyyhkineet sen pois…

7. Mistä asioista nautit lapsena erityisesti?
Syöminen oli ehdoton ykkönen, en tiedä olenko siinä suhteessa niin paljoa muuttunut. Monelta lapsuuden reissulta muistuu mieleen vain se, mitä siellä syötiin. Tykkäsin myös kirjoista, teatterista, pelaamisesta (tietokone- ja lauta), eläimistä (joiden kanssa en kyllä juuri koskaan päässyt tekemisiin, koska kellään tuttavapiirissämme ei ollut), luonnossa olosta, esiintymisestä ja askartelemisesta. Aika paljolti samoja juttuja kuin nytkin.

3 Responses “Lapsuuden luurankoja”

  1. anuh says:

    “Kuumemittarin elohopeaa, joka mittarin hajotessa syöpyisi minun lävitseni ja lattian ja kaiken lävitse.”

    Haha, mä pelkäsin samaa :D

    • Lapsille pitäisi ehkä selittää, mitä “syövyttävä” oikeasti tarkoittaa… Se yleinen varoitusmerkkikuva ei ainakaan vähennä tätä käsitystä. Ja joskus taisi Aku Ankassakin olla jokin tarina, jossa aine syöpyi vaikka maapallon lävitse.

  2. Marja Leena says:

    Aika hauska juttu tuo syöminen. Kun mainitsit sen, niin alkoi omaankin mieleen palautua hetkiä, jolloin nautittiin ruuasta. Olin varmaan aika kylläinen kirjoittaessani itse tuota postausta, koska syömisen tärkeys tuli oivalletuksi vasta tätä kautta.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required