Kiusatun pojan itsemurhaviesti kuolinilmoitukseen

Vaikka Enkeli-Elisan tarina ei ollut totta, kiusatut tekevät itsemurhia oikeasti. Tänä aamuna moni hollantilainen järkyttyi lukiessaan sanomalehteä (tai sosiaalista mediaa). 20-vuotiaan tilligteläisen Tim Ribberinkin kuolinilmoituksessa on hänestä suuri valokuva – sekä hänen itsemurhaviestinsä.

“Rakas isä ja äiti, minua on kiusattu* koko elämäni. Te olette ihania. Toivon että ette ole vihaisia. Jälleennäkemisiin, Tim”

Jotkut pelkäävät, että tämä johtaa ns. copycat-itsemurhiin. Minusta tällaisista asioista on kuitenkin voitava puhua. Ehkä kiusaajat jatkossa miettivät kahdesti? Ehkä muut oppilaat, vanhemmat ja opettajat kiinnittävät asiaan enemmän huomiota?

(Kirjoitin tästä jo Twitteriin, mutta päätin laittaa vielä tänne bloginkin puolelle.)

EDIT: Timin tapaus on saanut todella paljon huomiota (toki syystäkin), on ollut trending topic Twitterissä ja huomenna vanhemmat pitävät lehdistötilaisuuden kaupungintalolla.

EDIT2: Timin kohtaama kiusaaminen näyttää olleen ainakin osittain homofoobisesti motivoitunutta (voi olla, että pelkästään “tavallista” homottelua, mutta näyttäisi oikealta homofobialta).

EDIT3: Ilmeisesti kyse oli tosiaan siitä, että Tim oli homo. :-/

* useita eri verbejä, joita on vaikea kääntää, suunnilleen ehkä nolaamista, piinaamista ja ulkopuolelle jättämistä

Tim Ribberinkin kuolinilmoitus

12 Responses “Kiusatun pojan itsemurhaviesti kuolinilmoitukseen”

  1. Leena Lumi says:

    Näistä pitää voida puhua!

    Olin itse koulukiusattu yläasteiässä, lukiossa taas luokan suosituin tyttö. Se, mitä koin olisi vienyt monen heikomman itsemurhaan. Kun tyttäreni meni yläasteelle, olin ‘antennit herkkinä’, mutta hän ei ikinä sanonut mitään, alkoi vain pärjätä tosi hyvin. Siitä tiesin! Minusta tuli luokan primus kiusaamisen seurauksena, mutta olisin mielummin valinnut olla luokan huonoin ja suosittu, sillä se on varhaisteininä niin tärkeää. Kiuasattuna oleminen ei periydy! Merillä se johtoi liiasta erilaisuudesta eli hänellä oli tosi rankka ruokavalio vaikean allergian seurauksena. Hänellä oli aina eri ruoka kuin muilla ja huonompi! Veinkin usein ruoat kotoa kouluun, sillä likka melkein pyörtyi usein koulupäivien aikana.

    Paras ystäväni oli samassa koulussa kuin Meri ja oli rajusti koulukiusattu, vilkas tyttö. Nyt hän on koulukuraattori.

    Se tästä nyt puuttuisi, että asia vaiettaisiin.

    Timin kohtalo on traaginen. Varmaa on, että näitä tulee ja joku tälläkin hetkellä miettii lähtöä. Ja syy on muu kuin Timin kuolema. Kaikki eivät voi sitä kestää!

    • Suurin osa näistä asioista vaietaan. Harvoin lehdissä lukee, että 9-vuotias poika pahoinpiteli luokkatoverinsa. Vaikka pahoinpitelystähän on kyse, jos käytetään fyysistä väkivaltaa. Sinänsä “kiusaaminen” on vielä aika lievä termi (vaikka voihan kiusaaminen toki tuhota elämän, vaikka siihen ei liittyisi lainkaan fyysistä väkivaltaa). Timin sanojakin kun katsoo, niin ehkä se “piinaaminen” tai “vainoaminen” olisi usein parempi termi.

      Ja lasten/nuorten itsemurhista kirjoitetaan hyvin harvoin. Ennenhän lehdissä ei saanut kirjoittaa itsemurhista lainkaan nimenomaan siksi, ettei tule “copycatteja” (näin vanhempani ovat ainakin minulle väittäneet ja äitini on toimittaja). Mutta ei se nyt vaikenemalla parane.

      Ja tietysti on aikuisiakin, jotka tekevät itsemurhia kiusaamisen takia. Joko vanhan koulukiusaamisen traumojen, työpaikkakiusaamisen, parisuhdekiusaamisen tai jonkin muun kiusaamisen takia. :-/

  2. Leena Lumi says:

    Tyttöjen väkivalta on kai enimmiltään henkistä julmuutta, eristämistä etc.

    Outoa on ollut se, että kaikki me kolme saimme kimppuumme myös pojat, mutta ei siinä merkityksessä kuin myöhemmin.

    Olen kuullut viime aikoina hurjia juttuja työpaikoilta: Ovatko kaikki tulleet ihan hulluiksi!

    Tiedätkö, että monet vanhat ihmiset tekevät nykyään itsemurhan yksinäisyyden takia. Järkytyin aika tavalla, kun kuulin viime itsenäisyyspäivän jälkeen, että juuri rannasta lenkkipolultani oli löytynyt rollaattori. Olin kulkenut siitä juuri päivää ennen. Likeisen rantatalon vanha rouva oli joka päivä aprikoinut, milloin menisi järveen ja päättänyt,e ttä ennen jäitä. Viikko tuon päivän jälkeen oli jo se kohta järveä jäässä. Hän jäi ensin leskeksi ja sitten tuli uusi rakkaus. Muutamia kuukausi ennen itsemurhaansa, hän oli herännyt ja löytänyt vieraltään kuolleen rakkaansa. Masennus ja yksinäisyys!

    • Kyllä tytötkin harrastavat fyysistä väkivaltaa! Mutta jos esimerkiksi tytöt hakkaavat poikaa, niin eihän se tule esiin. Joissain perheissä jos poika kertoisi saaneensa tytöltä turpiin, niin saisi vielä isältään lisää. :-/

      Käsittääkseni vanhojen ihmisten itsemurhat yksinäisyyden takia eivät ole mikään uusi ilmiö. :-| Tietysti sitä lisää nykyään se, että pidetään vähemmän vanhuksista huolta, niin lapset kuin yhteiskuntakin. Tuo kertomasi on kyllä erityisen surullinen tarina.

  3. Rina says:

    Kyllä näistä pitää voida puhua! Jos ei puhuta, vaarana on kiusaamisen mitätöinti ja ongelman salliminen. Olin koulukiusattu Leenan tapaan koko yläasteiän, mutta minut piti pinnalla pieni ystäväpiirini. Se mikä ei tapa vahvistaa. Toinen samanlainen rinnaltani teki itsemurhan vuosi yläaseen päättymisen jälkeen. Tyttö kiipesi pienen kaupungin korkeimmalle katolle ja hyppäsi. Lukioikäisenä ollessani kesätöissä työnjohtajan poika hukuttautui kun ei kestänyt kiusaamista. Vaikka Enkeli-Elisa olikin fiktiota, näitä kiusaamisesta ja yksinäisyydestä johtuvia itsemurhia tapahtuu aivan liikaa :-(

    Jo lasten maailma on julma. Valitettavasti se sama jatkuu myös aikuisuudessa. Olen ollut urani aikana useammankin kiusatun kollegan tukena. Joskus kierteen onnistuu katkaisemaan, mutta ei aina. Törkeimmässä kiusaamistapauksessa seurauksena oli vuoden saikku masennuksen vuoksi. Silloin kiusaajana oli esimies. Järkyttävintä on, ettei uhri aina edes huomaa olevansa kiusaamisen kohteena. Pistää vain miettimään, kuinka monta masennus/alkoholismi/itsemurha-tapausta on johtunut työpaikkakiusaamisesta.

    • Niinpä. Ja Suomessahan muiden asioihin ei saa puuttua… Lasten ehkä vielä, mutta aikuisten ei. Pitää katsoa muualle ja leikkiä, ettei ole nähnyt mitään.

      Surullista miten paljon tällaisia kohtaloita olet joutunut todistamaan. :-/

  4. Salka says:

    Ainakaan minua ei vahvistanut se mikä ei tappanut. Olen rikki loppuelämäni, sekä pysyykkisesti että fyysisesti. Se melkein tappoi minut, esim. vasen käteni katkottiin neljästi, oikea viidesti, muut vammat olivat lievempiä. Henkinen alistaminen oli päivittäistä. Jos en olisi ollut niin vahva fyysisesti olisin luultavasti kuollut. Ja kyllä ne tytöt potkivat, hakkasivat, raapivat, repivät, kaatoivat kusta päähän, heittelivät kivillä yms. ja kun panin vastaan niin he hakivat pojat jotka pitivät kiinni ja sitten tytöt jatkoivat. Että kyllä tytöt ovat aivan yhtä julmia kuin pojatkin.

    Kiusaaminen alkoi jo ala-asteella, jatkui yläasteelle, jatkui lukiossa ja myöhemmin useissa työpaikoissa, En koskaan anna heille anteeksi sitä että jouduin sellaisen terrorin uhriksi ja jouduin kirjaimellisesti taistelemaan elämästäni joka vitun päivä.

    Olen yrittänyt tappaa itseni neljä kertaa, mutta olen vielä tässä. Itsemurha kiusaamisen takia tehtynä ei johdu heikkoudesta eikä mistään sellaisesta johon itse voisi vaikuttaa. Älkää mitätöikö kiusattujen tunteita tai tapoja selviytyä typerillä latteuksilla kuten tuo “mikä ei tapa jne paskaa.

    • Mykistävää. Mitä tuohon voi sanoa? Tuollaista ei pitäisi tapahtua kenellekään, kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaista, mutta se on itsestäänselvää. Se kertoo kuinka piittaamattomia ihmiset ovat.

      Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta tuntuu kuin olisin pienestä pitäen ollut se, jonka ylitse on helppo kävellä. Vaikka minä olen aina ollut se, joka todella kovaa kailottaa kaikista vääryyksistä, joita on joutunut kokemaan. Mutta ihmiset eivät kuuntele.

    • Rina says:

      Hei Salka, anteeksi jos loukkasin. Tarkoitukseni ei ollut mitätöidä eikä vähätellä tuolla kuluneella sanonnalla, päinvastoin halusin tuoda esiin miten samantasoinen kiusaaminen saattaa johtaa kuolemaan kuten luokkatoverilleni kävi. En ajattele, että hän olisi ollut heikko päätyessään ratkaisuunsa. Ilman serkkuani ja koulun ulkopuolista ystävääni se olisin voinut olla minä, joka päättää päivänsä kerrostalon katolta. Ystävien ja perheen tuoman tukiverkon ansiosta selvisin kiusaamisesta ja rakensin itselleni arpisen panssarin jonka turvin olen selvinnyt työpaikan terroristien kiusaamisyrityksistä.

      Meidän kiusaamisemme oli eri tasolla kuin tuo sinun kokemasi ihmisrääkkäys, meillä se oli enimmäkseen henkistä mitätöintiä, alistamista, haukkumista, ulkopuolelle jättämistä ja tavaroiden rikkomista. Fyysistä väkivaltaa oli mukana jonkinverran, mutta ei noin rajua kuin sinulla, lähinnä sellaista tönimistä ja pään painamista kuralätäkköön/hiusten pesua vessanpöntössä jne.

      Tuo sinun kokemasi on jotain aivan käsittämätöntä, se saa miettimään mikseivät opettajat/vanhemmat puuttuneet siihen aiemmin? Ja silti tätä samaa tapahtuu edelleen.

  5. Salka says:

    Et sinänsä pahoittanut mieltäni ehkä vain tulistuin. Tuo lause on yhtä ajattelematon kommentti kuin paljon käytetty “ota itseäsi niskasta kiinni” (niin paranet esim. masennuksesta jne.)

    Minulla ei ollut tukiverkkoa, päinvastoin se tukiverkko jonka olisi pitänyt tukea ja rakastaa (oma perhe, opettajat, kouluterveydenhoitaja, rehtori, uskonnollinen yhteisö) torjui avunpyynnöt ja mitätöi kärsimykseni vetoamalla milloin siihen että “anna takaisin”, “yritä alistua ja hyväksyä” tai “jumala rankaisee sinua tottelemattomuudesta” (lapsuudessa) ja “jumala koettelee uskoasi” (nuorena ja aikuisena) milloin siihen että “kyllä se ohi menee kun et välitä”. Ei mennyt. Selvisin (huonosti kuten jo kerroin) jotenkin oman itseni varassa, ilman ystäviä, ilman rakastavaa perhettä. Myöhemmin aikuisuudessa sain korvaamatonta tukea puolisoltani ja ystäviltä joita sentään löytyi kaikesta huolimatta. Ja olen kyllä saanut jonkinlaista tukea myös yhteiskunnalta kun olen taistellut mielenterveyspalveluita itselleni ja lapsilleni. Nyt olen jollakin tapaa tasapainossa, menneisyydestä muistona rikkonainen keho ja mieli mutta saan parannella sairaseläkkeellä vaurioitani joita silloin sain.

    Sen vielä haluan sinulle Rina sanoa että vaikka meidän kiusaamisemme oli erilaista ei sitä sinänsä voi arvottaa. Jokainen kokee omat kipunsa ja kauhunsa eri tavalla ja sinun kokemasi on aivan yhtä kauheaa kuin kenen tahansa lapsen/nuoren/aikuisen jota kiusataan kotona/koulussa/työpaikalla. Toivon että sinulla on ollut lähelläsi ihmisiä jotka ovat tukeneet ja kannatelleet silloin kun et itse jaksanut ja olisit sitä tarvinnut.

    • Shaluna says:

      Mä olen aina kokenut jokseenkin huonoa omaatuntoa tai vastaavaa siitä, kuinka varsin lievä (siis nimittelyä ja sellasta) koulukiusaaminen on vaikuttanut muhun niinkin paljon kun se on. Jotenkin lohduttavaa kuulla sulta (joka on kokenut jotain mun mielestä paljon pahempaa), että se munkin tunteet liittyen kiusaamiseen on hyväksyttäviä. Mulla itselläni myös tuo yksinjääminen on tuttua. Kyllä mä jossain vaiheessa mainitsin vanhemmille ja kyllä ne hetken oli huolissaan, mutta varmaan ajatteli, että asia helpottuu soittamalla opettajalle. Joo, eipä helpottunut vaan kävi aika päinvastoin, eli juuri niin kun pelkäsinkin. Sitten kun asiat ei muuttuneet alkoi kuulua sellaista lauseita kun “sun pitäisi vaan kovettaa itsesi” ja “kyllä se menee ohi, kun et vaan välitä”. Lähinnä vanhempien suunnalta, ei ne opettajat siihen enää ottaneet kantaa. Hyvä vaan sinänsä, niin ei ainakaan kiusaaminen pahentunut “kantelusta”.

      • Lienee aika yleistä, että ihmiset häpeävät sitä, miten paljon kiusaaminen tai muiden sanomiset ylipäänsä vaikuttavat heihin. Suomessa on niin vahvana ajatus siitä, että tietyt reaktiot ovat oikeita ja tietyt ovat vain ylireagointia (blogasin tästäkin jokin aika sitten: http://www.ilmestykset.net/2012/05/saamarin-ylireagoijat/ ) eikä tietysti auta kaikki “ei haukku haavaa tee” -tyylinen toistelu.

        Totta kai sitä nyt ihmisen itsetunto ja psyyke muutenkin kärsii, jos jää porukan ulkopuolelle tai muut jatkuvasti sanovat ikäviä juttuja! Ei se tee ihmisestä heikkoa tai ylireagoijaa.

Kommentoi
Name and Mail are required