Rockshamaaneja ja neandertalinihmisiä

Olin himoinnut J. Pekka Mäkelän scifiromaania Nedut käsiini jo pidempään, kunnes sain sen lainaan kaverilta, vieläpä omistuskirjoituksella varustetun kappaleen. Minulle Mäkelä oli viime vuoteen asti tuntematon suuruus, vaikka hän on julkaissut useita enemmän tai vähemmän spekulatiivisia romaaneja sekä myös kääntänyt niitä.

Nedut-kansi

Nedut kertoo siitä, kun neandertalilaiset palaavat maapallolle avaruudesta. “Afrikanihmiset” eli homo sapiens jäävät heille pian kakkoseksi. Lennokkaasta konseptista huolimatta kirja on hyvin maanläheinen: tapahtumat sijoittuvat pääosin Vantaan Korsoon lähitulevaisuuteen, eikä neduteknologiaa lukuunottamatta kirjassa ole muuta “tiedettä”. Pehmeää, humanistista scifiä siis.

Musiikkifanit (esimerkiksi Dee?) innostunevat kirjasta, sillä päähenkilö Jolle on entinen suomirock-artisti ja tästä puhutaan kirjassa paljon. On hassua, miten suosittu Jollen bändi Dystokio on ollut, sillä kirjassa esimerkiksi lainataan Rumban kuvitteellisia juttuja, joissa kerrotaan bändin inspiroineen CMX:ää ja Apulantaa. Scifin lisäksi myös ripaus vaihtoehtohistoriaa, siis. Musiikki näkyy kirjassas monessa muussakin asiassa nedujen kielestä shamanistisiin kitarasessioihin.

Etenkin romaanin alussa popmusiikkihistoriaa valotetaan lukijalle jopa kymmenien sivujen edestä, joten hieman on infodump-alkua ilmassa. Muuten kirjan tempo toimii hyvin, joskus ehkä hieman turhankin vikkelästi

Tarina on toimiva ja uskottava, päähenkilö kiinnostava ja sympaattinen, muut henkilöt jäivät hieman etäisiksi. Ihmissuhdedraamaa kirjassa on aika paljon, ehkä vähän liikaakin, mutta onneksi ei kovin ennalta-arvattavaa/kliseistä. Esimerkiksi sellaista ihminen rakastuu neduun -draamaa kuin odotin ei synny.

Kokonaisuutena hyvä kirja, jonka ahmaisin reilusti alle vuorokaudessa, mutta ei kuitenkaan mikään tajuntaaräjäyttävä kokemus (toisaalta kaksi edellistä lukemaani romaania olivat aivan superloistavia, joten ei välttämättä reilu vertailukohta). Mikään kirjan osa-alue ei noussut selvästi esiin. Dialogi ei tuntunut aivan niin uskottavalta, kuin mitä se olisi voinut olla.

Kuten Sinisalolla, tässäkin kirjassa on lopussa lähdeviitteitä.

One Response “Rockshamaaneja ja neandertalinihmisiä”

  1. Dee says:

    Ooh, täytyy tsekata tämä. Tässä maailmassa ei kyllä selviä lukemalla pelkästään realismia vaikka miten tahtoisi!

Kommentoi
Name and Mail are required