Lopussa lumiaura seisoo

On ollut aika uuvuttava viikko, enimmäkseen kuitenkin tosi hyvä. Tiistaina oli mielenkiintoisin juttukeikkani ikinä. En olisi koskaan uskonut, että dementikkojen hoitokotiin tutustuminen voi olla niin hieno kokemus.

Pääsin jopa puhumaan vanhusten kanssa hollantia. Se oli aika …jännää, kun he eivät olleet ihan koherentteja. Olisinpa vähän paremmassa kunnossa, paikka hieman lähempänä ja hollannintaitoni paremmat, niin menisin mielelläni vapaaehtoiseksi.

Pääsin kotiin vähän ennen kuutta illalla ja naputtelin vielä melkein 10 000 merkkiä juttua sen jälkeen. Aika saavutus, kun monena päivänä nykyään en ole saanut tuntiakaan töitä tehtyä.

Keskiviikkona oli sitten vähemmän mieltäylentävä keikka. Matkaan jälleen kaatosateessa (luojan kiitos ilman edellisen päivän myrskytuulta), sitten odotin kaksi tuntia sovittua haastattelua jääkylmässä, käsistä ja jaloista meni tunto, ja sen jälkeen tyyppi tulee sanomaan, että ei kyllä onnistu nyt. Ihan kauheasti ei naurattanut (ja ilta ja yö menivät tosi kuumeisena, kuten aina käy kun olen kylmässä).

Mutta kotiin tultuani postilaatikossa oli kirje Suomen Tietokirjailijoilta, jonka avasin kädet täristen, ja siellä luki, että olen saanut apurahan seuraavaan lääketiedekirjaani! Mahtava juttu, etenkin kun en saanut tänä vuonna yhtään romaaniapurahaa.

Taivaalta on tullut valkoista tavaraa monenakin päivänä, mutta muina päivinä se on hyvin nopeasti kadonnut. Nyt tänään on ihan kunnon snowpocalypse päällä, pyrytti monta tuntia. Onneksi ei tarvitse mennä ulos.

En katsonut linnanjuhlia, mutta ihmettelin kyllä suuresti Twitterissä esiintynyttä valtavaa ableismin määrää ja nimenomaan sitä, kun ableistisissa twiiteissä syytettiin muita mokista. Joku piti mokana, että Haukio ei osannut kätellä “raajarikkoa”. Kun huomautin, että moisen sanan käyttäminen on paljon isompi moka, hän ei tiennyt mitään parempaa sanaa tilalle. Kuinka helvetin pihalla ihmiset voivat olla?

Sekin oli kuulemma moka, kun pyörätuolissa olijalta kysyttiin, että meneekö hän tanssimaan. Eikö suurempi ongelma ole ajatus, että pyörätuolin käyttäjä ei voi tanssia? Ja lisäksi paheksuttiin naisia, joilla on silmälasit. Koska kaikki ihmisethän voivat käyttää piilolinssejä. Paitsi että eivät.

P.S. Jos joku kokee sopivaksi, niin minua saa ehdottaa Suomen Kuvalehden Sisukkaat suomalaiset -juttuun.

7 Responses “Lopussa lumiaura seisoo”

  1. JohannaH says:

    Oikein paljon onnea apurahasta! Hieno juttu!

    Mutta voi hyvä ihme tuota ihmettelyä. Minä kun taas ajattelin, että kaikki kättelyt (myös sen “raajarikon” kanssa) menivät ihan hyvin, vaikka minusta Haukio näytti kättelytilaisuuden alussa aika jännittyneeltä (eikä mikään ihme). Mikä siinä muka meni pieleen? Ja se tanssimisesta kysyminenkin oli minusta nimenomaan asiallista, etenkin, kun haastattelut olivat muutenkin kivoja eivätkä teennäisiä. Mutta en tykkääkään siitä, että aina ja kaikesta haetaan virheitä ja vikoja, itse keskityin mieluummin edustavan presidenttiparin ja kauniiden pukujen ihailuun. Ja kerrankin olin seurassa, jossa kukaan ei ulvonut jatkuvasti pukujen kauheudesta tai jostain vastaavasta, sekin on aika huoh.

    • Kiitos!

      Linnanjuhlien katsomisen koko tarkoitus tuntuu useimmilla olevan etsiä siitä virheitä, oli vika sitten puvussa tai etiketissä tai selostajan huonoissa tunnistustaidoissa…

  2. Hei!
    Välillä käyn lukemassa teksejäsi.
    Olisi tosiaan mielenkiintoista käydä tutustumassa Hollantilaiseen vanhainkotiin tai sairaalaosastoon, itse sellaisessa työskentelevänä.
    Annat hieman perspektiiviä minulle. Täällä viikon ollut flunssassa ja potenut melankoliaa. Juttusi jälkeen melkein hävettää, mutta kai tämäkin turhautuminen on normaalia.
    Aion ostaa kirjasi Makuuhaavoja. On jo työnikin kannalta tärkeä aihe. Olen lähihoitaja ja omalla osastolla haavanhoitaja.
    Kaikkea hyvää joulun alla toivottaen!

    • Kiitos kommentista! Käsittääkseni suurin osa hollantilaisista vanhainkodeista ja vastaavista hoitopaikoista on aika samanlaisia kuin Suomessa, mutta vapaaehtoisia on selvästi enemmän – se on maan tapa. Mutta tämä paikka missä vierailin oli aivan erityinen, ainoa laatuaan koko maailmassa! Luulen, että ihmisillä leuat loksahtavat, kun he lukevat minun juttuni.

      Jos muuten kiinnostaa suomalaisen ja hollantilaisen terveydenhuollon erot noin muuten, niin kirjoitin aiheesta toisessa blogissani vähän aikaa sitten: http://www.hankalapotilas.net/2012/11/suomen-ja-hollannin-terveydenhuollon-erot/

  3. Aura says:

    Katsoin linnan juhlia (en tosin ihan alusta asti) ja mielestäni Haukio hoiti kättelyt ihan moitteettomasti, niin vammaisten kuin muidenkin osalta. En myöskään tajua, miksei pyörätuolin käyttäjältä saisi kysyä tanssimisesta. Totta kai pyörätuolissa voi tanssia. Ihan eri asia sitten, jos joku ei vain välitä tanssimisesta. Entä miksei nainen saisi käyttää silmälaseja? Huhhuh… Onneksi en käytä twitteriä, olisi varmaan mennyt hermo noin ableistisiin kommentteihin.

    Paljon onnea apurahasta!

    • Kuulemma iltapuvun kanssa ei voi käyttää silmälaseja, ei kuulu etikettiin. En kyllä ihan käsitä tuota, monestakaan syystä. Olisi pitänyt kysyä ko. ihmiseltä, saako huonokuuloinen käyttää kuulokojetta. Ei varmaan. Sehän on ruman näköinen.

      Joku huomautti, että ei linnassa olisi mahtunut kunnolla tanssimaan pyörätuolissa (ja siksi hänenkin mielestään kysymys kai oli epäkorrekti. No, silloinhan tämä tyyppi olisi voinut vastata, että “olisihan se hauskaa, mutta eipä täällä taida mahtua”. En tiedä mitä hän oikeasti vastasi, mutta tuo olisi ainakin ollut hyvä, ajatuksia herättävä vastaus.

      Ja kiitos!

      • Aura says:

        Muistaakseni haastateltu paralympiamitalisti (en muista nimeä nyt tähän hätään) vastasi, ettei ole aikaisemmin tanssinut, mutta ei sitä koskaan tiedä, tms.

        Kiinnostavaa, että silmälasit eivät kuulu etikettiin. Kyllä en ymmärrä miksi. Kuten sanoit, kaikki eivät voi käyttää piilolinssejä, ja sitä paitsi silmälasithan voivat olla tosi tyylikkäät.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required