Vuoden 2012 yhteenveto

Tätä vuotta on leimannut lähes kokonaan huono terveys. Ennen kaikkea voimattomuus ja uneliaisuus, pienemmässä määrin diabetes insipidus, TMJ-vaivat ja lisämunuaiskriisit.

Selitänpä nyt koko juttua vähän, vaikka ei se välttämättä ketään kiinnostakaan. 23.11.2011 kunto siis romahti kiitos sabotoinnin. Aivolisäkkeen, mahdollisesti kilpirauhasen vaurioita. Sain sitä vähän paremmaksi aloittamalla uuden kilpirauhashormonin alkuvuonna 2012 (lähinnä lievittämällä hypoglykemiaa) ja kasvattamalla annosta useita kertoja, mutta se jäi huonoksi.

Keväällä diabetes insipidus ja jotkut muut hormonipuutokset pahenivat koko ajan ja TMJ-vaivat pahenivat yhtäkkiä, aiheuttaen valtavat kivut kaikissa hampaissa. Onneksi ongelma ratkesi parin viikon päästä, mutta vain viikkoa myöhemmin yksi hammas murtui, josta alkoi paikkauksen jälkeen uusi parin viikon kipurumba, myöhempi juuritulehdus yms, joka saatiin päätökseen lopulta vasta lokakuussa.

Keväälläkin saattoi tulla kunnon romahduksia, en muista juuri muuta kuin hammassäryn ja jatkuvat kilpirauhashormonin nostot, jotka aina pahensivat oloa alkuun. 4.6. aivolisäkettä tuhoutui taas yhtäkkiä lisää ja diabetes insipidus paheni pysyvästi.

Heinäkuussa löysin kaverin vinkistä villivihannekset, jotka toimivat niin tehokkaana immunostimulanttina, että tuli viikon välein kuumeilua (normaalin kuumeeni päälle). Ne auttoivat vähän aikaa jonkin verran, mutta sitten elokuun lopussa seurasi taas lisää elinvaurioita ja ne lakkasivat toimimasta.

Jouduin taas vaihteeksi nostamaan kilpirauhashormonin annosta ja löysin pari lisäravinnetta, joista oli vähän apua. Ehdin olla huikean viikon hieman paremmassa kunnossa, kunnes 4.11. tuli taas pahat elinvauriot, etenkin kilpirauhasen vajaatoiminta paheni voimakkaasti. (Onneksi annosnostot eivät enää huononna oloa.) Jo sitä ennen alkoi tulla uusia ikäviä oireita, mm. pahoinvointia ja jopa oksentelua, kai dysautonomiaa/vagushermon ongelmia.

Kilpirauhashormoniannokseni on nyt noin kolminkertainen verrattuna siihen, mitä se oli vuosi sitten. Onneksi täällä vakuutus korvaa T3:n, Suomessa ei ja menisi vähintään pari euroa päivässä pelkästään siihen. Muita hormoniannoksiakin on rukattu paljon.

Valitettavasti toimintakyky on silti yhä 90 % huonompi kuin ennen 23.11.2011, mitä ennen se oli lähes viisi vuotta stabiili. Nyt ihan lähiaikoina vähän apua on löytynyt taas lisäravinnepuolelta, mutta kaikki lopettavat toimimisen (lopullisesti) yleensä viimeistään 1-2 kuukauden päästä, joten parempi vaihe on todennäköisesti pian ohitse. :-/

Vuoden saavutukset

  • Makuuhaavoja julkaistiin
  • sain valmiiksi Häpeämätön-romaanin
  • sain valmiiksi lasten kuvakirjan käsikirjoituksen
  • sain valmiiksi Marian ilmestykset -näytelmän
  • sain valmiiksi ensimmäisen version Palsamoitu-romaanista
  • sain apurahan seuraavalle tietokirjalleni
  • esseeni julkaistiin Breath & Shadow -lehdessä
  • minusta oli juttu Sunnuntaisuomalaisessa (ja pääsin Iltalehden nettiversion etusivulle, hah) ja tehtiin haastattelu yhteen toiseen isoon lehteen, joka ilmestyy ensi vuonna
  • yksi tosi iso hieno juttu sovittuna, josta lisää lähiaikoina
  • sain julkaistua ensimmäisen todella yhteiskunnallisen lehtijuttuni (toisen kohtalo on vielä auki, mutta se ilmestyy joka tapauksessa vasta ensi vuonna)
  • sain myytyä (omaan tahtiini nähden) monta juttuideaa – kolme kirjoitan vasta ensi vuonna – vihdoinkin myös tunnetumpiin lehtiin kuten Image
  • kirjoitin valmiiksi muutamia novelleja (mukaan lukien pisimpäni koskaan) ja aloitin useita
  • sain pari runoakin valmiiksi
  • tärkeä mielipidekirjoitukseni julkaistiin Kalevassa

Mikä ei mennyt ihan putkeen?

  • Makuuhaavoja myöhästyi
  • ruokakirja ei valmistunut
  • Häpeämättömän kohtalo yhä auki
  • Marian ilmestykset -näytelmän alkuperäinen tilaaja katosi eikä varmaa ohjaajaa ole vielä löytynyt
  • en pystynyt lähettämään juuri lainkaan tekstejäni kirjallisuuslehtiin tai kirjoituskilpailuihin
  • en saanut apurahaa romaaneilleni

Parhaat lukemani suomalaiset romaanit

Parhaat lukemani englanninkieliset romaanit

Parhaat lukemani tietokirjat

Parhaat blogipostaukseni

LVI ja ihmisoikeudet
Mitä vammainen voi tehdä?
Kehojen omistamisesta / On the ownership of bodies
Naistenlehti Liisa tekee vammaisuudesta trendikästä
Pummi kunnes toisin todistetaan

Kiitoksia riittää!

Kiitos vielä kerran kaikille Häpeämättömän ja Marian ilmestykset -näytelmän beetalukijoille, erityisesti E:lle, joka luki Makuuhaavojan (aikoinaan), Häpeämättömän sekä lastenkirjakässärini. Ja aivan erityinen kiitos Jannelle, josta on kirjoittamiseni kanssa ollut enemmän apua kuin kenestäkään aikoihin. Miehelleni, jonka ideoista yllättävän monesta löytyi jotain hyödyllistä.

Tietenkin kustantajilleni sekä Suomen Tietokirjailijat ry:lle.

Villelle ja Marketalle, jotka oikeastaan auttoivat jo viime vuonna, mutta tulos näkyy vasta nyt ja ensi vuonna. Robertolle, joka ei kirjoita, mutta jolla on aina hyödyllistä palautetta ja ideoita. Helmi-Maarialle, Kristiinalle, Magdalenalle, Susulle, Jukalle, V:lle, Pontukselle, Irikselle, Richille, Stephenille, Markille ja Lindalle. Lääkärilleni ja tänä vuonna erityinen kiitos kahdelle hammaslääkärille.

Kaikille romaaneitani arvostelleille, palautetta ja ideoita antaneille, blogin vakiokommentoijille Aura, Salka, Johanna, Polga, Leena Lumi, Sairas kirjoittaja…), blogi- ja Twitter-kollegoille/tutuille ja kaikille Palsamoitu-romaaniin ideoita antaneille.

Tuli nyt vähän hassusti listaan sekaisin oikeita nimiä, nettinickejä ja oikeiden nimien kuuloisia pseudonyymejä, mutta menkööt.

Ensi vuoden tavoitteet

  • Palsamoitu valmiiksi
  • seuraavan romaanin (Elviira?) ensimmäinen versio valmiiksi
  • Häpeämättömälle, Palsamoidulle ja lastenkirjalle kustantaja
  • Marian ilmestykset -näytelmälle ohjaaja
  • ulkomainen kustantaja Marian ilmestyskirjalle (miksi ei saman tien Häpeämättömälle)
  • lääketiedekirja valmiiksi
  • ruokakirja valmiiksi
  • leffakässäri valmiiksi
  • 1-2 näytelmää valmiiksi
  • seuraavan romaanin ensimmäinen versio valmiiksi
  • ainakin yksi apuraha
  • enemmän pitkiä novelleja valmiiksi
  • ainakin pari kirjallisuuslehtijulkaisua
  • enemmän kirjoituskilpailuihin osallistumisia
  • toinen kolumnistin paikka hieman tiheämmin ilmestyvässä lehdessä (toki pidän myös entisen)

Tiedossa on myös iso TV-esiintyminen (jaiks!) ja iso lehtijuttu parin viikon sisällä ja kolme alustavasti myytyä yhteiskunnallista juttuideaa. Luultavasti ainakin kolme Suomen reissua. Toivottavasti matkoja Skotlantiin, ehkä Espanjaan, Berliiniin ja Bolognaan, varmaan johonkin Belgiaan (Brugge/Gent?), luultavasti/toivottavasti pikapyrähdys Kööpenhaminaan töiden takia.

Päätavoite on tietysti, että pysyisin hengissä. Ja kunto saisi parantua.

13 Responses “Vuoden 2012 yhteenveto”

  1. SusuPetal says:

    Huh, kun ottaa huomioon, että kuntosi ei ole todellakaan ollut paras mahdollinen, olet silti ihan käsittämättömän tuottelias ja aikaansaava! Rispekt!

    Luovaa, inspiroitunutta ja iloista uutta vuotta 2013!

  2. Calendula says:

    Sanon vain että tsemppiä ja hienoja suorituksia ollut vuotesi aikana.

    Kun kävin syksyllä Suomessa, äiti oli kerännyt talteen jutun, joka sinusta Sunnuntaisuomalaisessa ilmestyi. Tieto erinäisistä harvinaisista sairauksista siis etenee vähitellen. Ehkä masentavan hitaasti, mutta etenee, jopa sinne suomalaiskylien perukoille.

    Parempaa vuotta 2013!

    • Kiitos!

      Mutta kun kyse ei ole harvinaisista sairauksista, vaikka siinä jutussa (ja Ilkka-lehden arvostelussa) väitetään! Kyse on – sekä minulla että tuossa kirjassani – enimmäkseen erittäin yleisistä sairauksista. CFS on jopa viisi kertaa yleisempi kuin MS-tauti. Fibromyalgiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa useita prosentteja suomalaisista. Homesairauksien yleisyydestä ei ole tietoa, mutta ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö ne olisi hyvin yleisiä. Myofaskiaalisia triggerpisteitä on useimmilla ihmisillä ja silti suurin osa lääkäreistä ei tiedä niistä yhtään mitään.

      Oliko äitisi siis kerännyt jutun talteen kiinnostavan aiheen takia vai koska tiesi, että olen tuttavasi vai pyysitkö häntä ottamaan jutun talteen vai mitä?

  3. Leena Lumi says:

    Huimaa! Miten jaksat noin paljon, vaikka kuntosi on romahtanut noin…Toivottavasti notkahdus on väliaikainen ja kaikki, mitä on suunnitelmissa voi totuetua koskien lehtijuttuja, kirjoja, leffakässäriä, näytelmiä ja tietenkin noita ihania matkoja. Minäkin haluaisin Skotlantiin…

    Sisu, Maija, vaikka Suomi ei ole ihannemaasi, sinulla on suomalainen sisu!

    Sunnuntain Hesarissa oli muutan Hollantiin lapsineen muuttaneen Umayya Abu-Hannan KAHDEN sivun haastettulu täynnä sitä, miksi oli pakko muuttaa Suomesta Hollantiin. Olen säästänyt juttua siltä varalta, jos sinä haluaisit sen ja tulisi ehkä jotain muutakin lähetettävää samalla. We’ll see…

    Minäkään en pidä siitä, miten rasistiseksi Suomi on tullut. Täällä voi toisenrotuiselle kuka vain sanaoa ihan mitä vain, eikä kukaan edes hätkähdä. Näin ei ollut joitakin vuosia sitten. Eräät saivat pitää mölyt ns. mahassaan.

    Toivotan sinulle vahvaa, innoittunutta ja kivutonta vuotta 2013♥

    • Kiitos. En minä jaksa paljon, tuo kaikki on saatu aikaan huolimatta siitä, että suurimman osan vuotta olen pystynyt tekemään asioita vain 1-2 tuntia päivässä (joskus viikkoja alle yhden tunnin). Aiemmin saatoin tehdä joskus jopa 15-tuntisia päiviä.

      Skotlannissa olen käynyt kerran, vuonna 2010, kun olin puhumassa konferenssissa Glasgow’ssa mutta haluaisin sinne uudestaan mieheni kanssa, paremmalla ajalla ja tällä kertaa myös Edinburgiin. Makuuhaavoja-romaanissakin muuten matkustetaan Skotlantiin.

      Luin sen haastattelun netissä ja olen käynyt sen tiimoilta kiivasta keskustelua. Hollannissa on kyllä rasismia, kuten kaikissa muissakin paikoissa, mutta ei yhtä avointa eikä yhtä paljoa kuin Suomessa. Yleensäkin se, että täällä on vähän sosiaalisia normeja, mutta paljon sosiaalista kontrollia. Tai siis, periaatteessa saa käyttäytyä paljon vapaammin kuin Suomessa, mutta jos alkaisi vaikkapa nimitellä jotakuta ääneen, sitä ei todellakaan katsottaisi hyvällä ja siihen puututtaisiin, Suomessa ei puututa tuntemattomien asioihin.

      Vammaisia täällä syrjitään selvästi vähemmän kuin Suomessa, mutta en tiedä kuka siitä sitten kirjoittaisi (minä tietysti, ja kirjoitankin, mutta ei sillä Hesariin pääse ennen kuin olen paljon tunnetumpi).

      Jotkut sanovat, että Abu-Hannan mielipide on tuollainen, koska se on expat-ajan “ensiviehätystä”. No, jos Abu-Hanna olisikin asunut täällä vaikkapa viisi vuotta, niin sitten kriitikot sanoisivat, että hän ei enää kunnolla muista, millaista Suomessa on… Suomeahan ei saa kritisoida koskaan.

  4. Aura says:

    Kaikesta huolimatta olet jälleen saanut ihailtavan paljon aikaan, Maija. Kiitos kiitoksista, ja kiitos myös sinulle blogeistasi sekä hienoista kirjoistasi! Myöhästymisestä huolimatta Makuuhaavoja odottaa nyt vihdoin lukemista yöpöydälläni. Painotuore, kiinnostava kirja onkin mitä oivallisin tapa aloittaa uusi vuosi.

    Toivotan sinulle parempaa terveyttä, vähemmän vastoinkäymisiä, enemmän apurahoja ja muutenkin kaikin puolin hyvää ja onnellista vuotta 2013!

  5. Salka says:

    Minäkin ihailen tarmoasi ja kärsivällisyyttäsi kaikista vastoinkäymisistä ja sairauksistasi huolimatta sillä itse en kaikkien sairauksieni kanssa kykene mihinkään järkevään tai tuottavaan toimintaan. Ainoastaan vuosittainen marraskuun nano on iloni ja ponnistelun kohteeni.

    Luen aina mielelläni tekstejäsi ja kuulumisiasi ovat ne sitten tarinoita Hollannista tai kirja-arvosteluja tai vaikka omia kuulumisiasi. Kirjoitat mukaansatempaavasti ja kantaaottavasti vaikeista asioista tavalla joka minua kiehtoo.

    Sinulle toivotan parempaa uutta vuotta niin terveydellisesti kuin työsikin puolesta!

    • Kiitos mukavista sanoista. NaNoWriMo oli minulle todellista tuskaa kyllä tänä vuonna. Nyt taas kun olen ollut pari viikkoa vähän paremmassa kunnossa, se olisi sujunut tosi paljon kivuttomammin. Nyt lomalla olen saanut aika hyvin editoitua romaania, vaikka olen tosi paljon laiskotellutkin. Mutta oloni perusteella pahoin pelkään, että tämä parempi kausi (joka siis on lisäravinteiden ansiota) on nyt loppumassa.

  6. E.K says:

    Hurjasti olet saanut aikaan, enemmän kuin moni terve joten pisteitä siitä :)

    Tuo sairastamiskierre kuulostaa aika kauhealta :/ Varsinkin hammaskivut. Toivottavasti tällä hetkellä ei enää ole kipuja, hampaissa tai missään muuallakaan.

    “23.11.2011 kunto siis romahti kiitos sabotoinnin.”. Tämän sabotointijutun olet maininnut ennenkin, muutaman kerran tässä blogissa ja ainakin kerran nano-foorumilla. Mitä tarkalleen tarkoitat tällä? miten joku voi sabotoida toisen terveyttä? ainoa mitä nyt tulee mieleen (liikaa dekkareita lukeneena) on ruuan myrkyttäminen tai lääkkeiden vaihtaminen.

    Toivottavasti tämä vuosi on parempi ja onnea lehtijuttuihin ja tv-esiintymiseen.

    • Minulle akuutti stressi aiheuttaa ilmeisen pysyviä vaurioita aivolisäkkeeseen ja mahdollisesti myös kilpirauhaseen (lääketiedetietämyksestäni huolimatta en tiedä, mikä tämän mekanismi on, tiedän vain, että näin tapahtuu). Jos joku aiheuttaa minulle tahallaan stressiä täysin tietoisena tästä asiasta, mielestäni kyse on silloin sabotoinnista.

      Tällä hetkellä on yksi hieman jurnuileva hammas, mutta se paikataan ensi viikolla ja sen jälkeen ei toivottavasti ole mitään, mistä tulisi kipuja. Tosin olen jo tottunut siihen, että aina kun yhdestä vaivasta päästään edes osittain eroon, niin ei aikaakaan, kun iskee jokin uusi tai aiempi pahenee.

      Kiitos tsempeistä.

  7. H-R says:

    Kannattaa tarkkailla muuten maksa-arvoja, jos käyttää lisäravinteita ja erikoisempia luotaistuotteita. Sulta varmaan otetaan niitä muutenkin, lääkkeiden takia ja noin? Mutta kokemuksella: suosittelen sillä osastolla varovaisuutta ja veriarvojen tarkkailua.

    Parempia vointeja!

    • En käytä mitään lääkkeitä, jotka nostaisivat maksa-arvoja (paitsi e-pillerit ja niitä takana kymmenisen vuotta, eivät ole nostaneet). Maksa-arvoni olivat pitkään “liiankin” alhaiset, CFS:n takia kai.

      On ihan totta, että joskus luontaistuotteetkin voivat niitä nostaa (lähinnä kai yrtit) vaikka toisaalta jotkut voivat laskeakin niitä (mm. lipoiinihapolla, jota käytän, on jopa pelastettu ihmisiä kuolemasta valkoisen kärpässienen maksamyrkkyihin!). Ei minulta seurata tällä hetkellä mitään veriarvoja, kun kilpparikin hoidetaan empiirisesti, mutta voisin taas jossain vaiheessa pyytää jotain kokeita. Onhan niitä ollut harvoja tapauksia, että jopa vihreä tee -pilleri on aiheuttanut maksavaurion.

      Saako kysyä, mikä sinulla nosti arvoja?

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required