Merihevoset ja kaikki muu, mitä voi tehdä sekaisin

Kolme päivää töitä 11 päivän loman jälkeen. Uusi tietokirja aloitettu. Nyt työn alla on kaksi kirjaa ja pitäisi kirjoittaa artikkeli, mutta olen päätynyt taas jokaisen toimittajan vakkari-inhokkitilanteeseen: haastateltava muuttuu vaikeasti tavoiteltavaksi. Jes! Tämä on vieläpä haastateltava, joka on jo kerran istunut nenäni edessä, mutta silloin tuli ns. tilanne ja häntä tarvittiin akuutisti muualla.

Lomalla lähinnä editoin romaania ja söin (kuten ehkä aika moni muukin). Laitoin jouluksi herkkuruoat bataattikakusta herkkutatti-pekaanipateeseen, kylvin erilaisissa tuoksumömmöissä ja luin montaa kirjaa sekaisin (kirjat olivat sekaisin, minä toivottavasti en). Kävin paljon kävelyillä, ulkona oli ihanan lämmintä (lue: 10C). Minun piti maalata merihevonen ja luonnostelinkin sen jo pahvipohjalle, mutta voimat loppuivat. Mies vietti suurimman osan lomasta piirtäen piirilevyä tulevaan syntetisaattoriinsa.

En ole vuosiin pelannut juuri mitään (paitsi joskus Wiitä), mutta lomalla keksin, että haluan pelata pasianssia. En tavallista, vaan jotain erikoista. Pelasin yhtä pasianssia jotain 200 kertaa ennen kuin se meni läpi. Toista peliä 98. En tiedä vaatiiko se kärsivällisyyttä vai tyhmyyttä. Nyt onneksi ehdin jo kyllästyä.

Sain joululahjaksi vuohia (puussa; seinälle), tiikeriankan (kakkuvuoan), suklaata (paljon) ja leivontatarvikkeita glitteristä sokerimassamuotoleikkureihin (joita pyysin yhden ja sain kassillisen). Osa kirjoista ja suklaista on vieläkin postissa.

Olen sortunut myös shoppailemaan. Mitä en yleensä myöskään tee, jos ei lasketa ruoan ja puoli-ilmaisten hippivaatteiden ostamista torilta ja ajoittaisia kirjakasoja. Nyt on tullut shoppailtua vaatteita (miten joku voisi vastustaa paitaa, jonka nimi on fleur-schach, tai turkooseja paisleykuvioisia housuja?), alekosmetiikkaa, kirja (joo, yksi vain!), koru, ruokaa sun muuta. En ole koskaan pelannut Scrabblea, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että sellainen pitää olla. Nyt pitää pistää hölmöilyhanat kiinni.

Eräs jenkkiläinen nettituttu lähetti minulle lahjaksi (lue: koska olen äänekäs tyyppi, josta voi hyötyä) kasan tosi kalliita ja hienoja lisäravinteita kaupastaan. Mm. maailman vahvinta B12-vitamiinia sekä lukuisia ainesosia sisältäneitä unipillereitä, jotka ihme kyllä eivät jääneet tulliin. En ollut hirveän toiveikas, mutta sen verran hifikamaa nuo ovat, että vähän mietti, että jos ne kuitenkin auttavat.

No, B12 lakkasi minulla toimimasta vuonna 2006, eikä tuo muuttanut sitä. Unipillerit aiheuttivat puolikkaalla annoksella sen, että en saanut nukuttua tuntikausiin. Olen vetänyt lähemmäs 150 eri troppia ja ensimmäistä kertaan vastaan tuli ns. paradoksaalinen reaktio. Luulen tietäväni kyllä, mistä on kyse. Se ei ole yhtään hyvä merkki, koska yhdessä erään aiemman reaktion kanssa se viittaa siihen, että välttämättä mikään piristävä aine ei toimi minulla enää.

Aina ei voi voittaa. Onneksi sentään romaanin editointi sujuu hyvin ja leffakässäriinkin on tullut ideoita. Näitä kirjoja jaksan kyllä, mutta vaikea jaksaa mitään muuta. Ei yhtään huvittaisi esim. lukea sähköposteja ja novellit lojuvat keskeneräisinä, vaikka niitä piti lomalla työstää ja lähetellä. Yhden kyllä aion ainakin saada valmiiksi seuraavaa Ursulaa varten.

Suomen matkaan (joka on siis 24.1.-3.2.) on enää pari viikkoa ja jänskättää kauheasti. Näillä näkymin reitti on Hki-Tre-Hml-Hki. Matkan suunnitteleminenkin on aika uuvuttavaa, kun pitää organisoida tropit ja tuliaiset/lahjat (olen menossa häihin ja syntymäpäiville) ja juhlavaatteet ja esiintymisvaatteet ja tapaamiset. Kivaahan on tietysti suunnitella kivoja juttuja, ja odotan innolla uusien ja vanhojen tyyppien tapaamista, mutta vie se silti resursseja.

Sääennuste on vähän sitä mieltä, että Suomessa liikun lähinnä junalla, taksilla, jonkun muun autolla sekä Asematunnelissa ja sen vieressä olevissa paikoissa.

Eikä minulla kai ollut mitään fiksua sanottavaa, kun se kaikki fiksuus uppoaa noihin kirjoihin. Nimimerkki en osannut uutena vuotena laskea, montako tuntia oli puoli neljästä tai puoli viidestä iltapäivällä keskiyöhön – ja olen aina ollut taitava päässälaskija. Tarkoitan siis uudenvuodenaattona, “uusivuosi” kestää täällä noin kuukauden…

Onneksi tällainen ei voi johtua siitä, että en ole juuri nukkunut maaliskuun 2011 jälkeen. Kysykää vaikka mieheltäni, tuollainen ei vaikuta mitenkään suorituskykyyn.

Haluaisiko joku ryhtyä sihteerikseni? Palkka maksetaan vaikkapa kirkkaankeltaisina marsipaanikukkasina (viisi eri mahdollista kokoa!) tai puolivalmiina merihevosina.

6 Responses “Merihevoset ja kaikki muu, mitä voi tehdä sekaisin”

  1. anuh says:

    “No, B12 lakkasi minulla toimimasta vuonna 2006, eikä tuo muuttanut sitä.”

    Tämän vauhdikkaan rönsyilevän postauksen luettuani epäilen, että ehkä jotain pientä vaikutusta saattaa kuitenkin olla ;)

    Hyvää uutta vuotta! :)

    • Olipa nopea kommentti! Mietin, että jaksaakohan kukaan lukea tuota kokonaan, saati sitten noin nopeasti.

      Vauhdikkuudesta en tiedä. Ehkä siinä voi havaita sellaista unenpuutteen aiheuttamaa ylikierroksilla käymistä ja huonoa väkisin väännettyä huumoria…

      (B12-vitamiini voi kyllä aiheuttaa levottomuutta ja ylivilkkautta hyvin suurilla annoksilla, mutta uskoisin kirjoittaneeni tämän tekstin kyllä ihan luomutuntemuksilla. ;-P)

  2. Jane says:

    Mikä Ursula on?

  3. Jane says:

    Kiitos tiedosta! :)

Kommentoi
Name and Mail are required