Mielen synkimmät syöverit

Enpä ole tainnut ennen käyttää alle 300-sivuiseen romaaniin melkein vuotta, mutta Joanne Greenbergin I Never Promised You a Rose Gardenin kanssa vierähti ainakin 10 kuukautta. Aluksi kirja ei iskenyt ollenkaan ja pakotin itseni lukemaan sitä (en edes oikein tiedä/muista miksi). Jossain vaiheessa tykästyin siihen enemmän, ehkä totuin erikoiseen tyyliin.

I Never Promised You a Rose Garden -kansi

Osittain omaelämäkerrallinen romaani kertoo teini-ikäisestä Deborahista, jonka mielessä traumat lapsuudessa leikatusta kasvaimesta sekä antisemitistisestä kiusaamisesta yhdistyvät erikoiseksi mielikuvitusmaailmaksi nimeltä Yr, jolla on oma kieli, omat säännöt ja oma uskonto/mytologia. Aluksi Yr lohduttaa, mutta kääntyy lopulta Deborahia vastaan ja hän päätyy mielisairaalaan.

Tämä ei ole “tyypillinen mielisairaalakirja”, jossa esiteltäisiin kasapäin erikoisia persoonia tai kauhisteltaisiin julmia hoitoja tai potilaiden hirveää kohtelua. Painopiste on Deborahin taistelulla Yriä vastaan, jossa auttaa lääkäri nimeltä Dr. Fried, Deborahille Furii. Ensin lähes katatoninen Deborah pitää kuitenkin saada täysin tähän maailmaan, jotta hän voi valita maailmoiden välillä.

Parantumisprosessi ei ole helppo. Yrin johtajat pitävät Deborahia petturina ja muistuttavat tälle, kuinka kelvoton hän on. Deborahin on vaikea puhua englantia (yrin sijasta) eivätkä hänen aistinsa toimi normaalisti, maailma on valju ja mustavalkoinen. Hän polttaa käsivartensa kauttaaltaan savukkeilla, eikä tunne mitään. Hän uskoo yrittäneensä tappaa pikkusiskonsa ollessaan vasta viisivuotias.

Kirjaa oli vaikea lukea siksi, että tavallaan se tuntui liian epäuskottavalta lähinnä hyvin erikoisen Yrin takia ja samaan aikaan se tuntui turhan dokumentoivalta ja elämäkertamaiselta, ei romaanilta. Kokonaisuutena kuvaus mielen hajoamisesta on kuitenkin vaikuttava.

The tumor woke, angered that there were other powers contending for her allegiance, and it sent a sharp bolt through its kingdoms to remind them that it was still supreme. Deborah doubled up, gasped with pain, and began to tremble. I warned you, the Censor said. The heavy smell of ether and chloroform came to her and she heard her heart pounding. “I tried to kill my sister when she was born,” she said. She was surprised that the information did not come out any louder than her own voice. No cannon boomed.

On sinänsä mielenkiintoista, että kirjan kirjoittajan Joanne Greenbergin saama skitsofreniadiagnoosi on kyseenalaistettu. Aikoinaanhan sen saattoi saada mitä erinäisimmistä jutuista. Jotkut asiantuntijat olivat kirjan perusteella sitä mieltä, että Deborahilla/Greenbergillä oli vaikea masennus ja somatisointihäiriö, mitä taas en ymmärrä ollenkaan. Psykoottinen masennus, dissosiatiivinen häiriö tai traumaperäinen stressihäiriö kenties, mutta somatisointi?

Kirjasta on tehty myös elokuva, jossa on ilmeisesti muutettu monia ydinjuttuja. Mm. Deborahin taiteellinen lahjakkuus sekä sairauden takana osittain ollut antisemitismi on häivytetty kokonaan.

Tämä on erään lääkiksessä opiskelevan hollantilaisen kaverini lempikirja.

6 Responses “Mielen synkimmät syöverit”

  1. Polga says:

    Olen lukenut tämän suomennettuna ja ilmeisesti suomennoskin oli kököhkö (mikä sana!), joten sisältö jäi vähän epäselväksi – vai olisiko se todella ollutkin sitten sitä. Koska itsekin arvioit hiukan tuota epämääräisyyttä, jota itsekin olin huomaavinani. Menen lainaamaan sen uudestaan!
    Elokuvan katsoin myös joskus ja se oli muuten hyvin erilainen kuin kirja eli jätti tod. paljon pois ja tulkitsematta.

  2. Elegia says:

    Tämä kirja on minulle nimenä tuttu, mutta en ole sitä lukenut. Periaatteessa se vaikuttaa kiinnostavalta niin kuin tämän tyyppinen kirjallisuus yleensäkin.

    Täytyy harkita, josko ottaisi lukuun jossain vaiheessa. Tämä sopisi hyvin Mental cases -haasteeseen.

    http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/2013/01/lukuhaaste-mielenterveys.html

  3. Hanna-Riikka says:

    Kuulostaa superkiinnostavalta. Pitää lukea asap.

  4. Polga says:

    Luin juuri kirjan uudelleen – käännös ei ole hirmuisen hyvä edelleenkään! ;) Ilmeisesti enemmän tuolloin 1. kertaa lukiessa häiritsi Yr’n vahva läsnäolo, joka sekoitti myös omaa mieltäni… Silti erittäin kiinnostava, varsinkin vanhempien suhtautuminen (kertominen sukulaisille jne) sekä siskon tilanne, josta olisi voinut kyllä kirjoittaa vaikka lisää tai toisen kirjan.

Kommentoi
Name and Mail are required