Mistä äänestä pidät eniten/vähiten? Voita Makuuhaavoja-romaanini!

Mikä on miellyttävin ja mikä on inhottavin ääni? Vastaa tähän kysymykseen ja voit voittaa romaanini Makuuhaavoja, jossa päähenkilön Kain ääniyliherkkyys yhdessä vilkkaan mielikuvituksen kanssa näyttelee tärkeää roolia.

Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille.

Kilpailun säännöt

Saat yhden arvan kilpailuun kirjoittamalla tähän blogimerkintään kommentin, jossa vastaat kysymykseen: mistä äänestä pidät eniten ja mistä vähiten. Lempibändin tai -biisin nimi ei tässä kelpaa vastaukseksi. Jonkun laulajan (tai muun ihmisen) ääni tai tietyn soittimen ääni (ehkä tietyn soittajan soittamana) voi sen sijaan olla. Jos olet kuuro, voit vastata villillä arvauksella: mistä äänestä luulet, että pitäisit eniten/vähiten.

Saat toisen arvan, jos mainostat tätä kilpailua esimerkiksi blogissasi, foorumilla (missä se on asianmukaista!), Twitterissä, Facebookissa tai IRC-galleriassa (yleisesti, ei ainoastaan lähettämällä yksittäiselle ihmiselle viesti). Tässä tapauksessa liitä kommenttiisi linkki tähän “mainokseen” (älä mielellään kirjoita kahta erillistä kommenttia). Jos olet mainostanut esimerkiksi suojatulla Twitter- tai Facebook-tunnuksella, en voi tarkistaa asiaa, mutta luotan sanaasi.

Yksi osallistuja voi saada enintään kaksi arpaa (yksi vastauksesta, toinen mainostamisesta). Yksi osallistuja voi kuitenkin voittaa vain enintään yhden palkinnon. Painettu kirja voidaan postittaa Suomeen tai muuhun Euroopan maahan, sähkökirja toki myös muualle.

Kilpailu päättyy 31.3.2013 klo 23:59 Suomen aikaa.

Ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti kommenttiin liitettyyn sähköpostiosoitteeseen. Voittajien nimet ilmoitetaan blogissa siinä muodossa, missä ne on jätetty kommenttikenttään. Saatan julkaista vastauksia blogissani.

Osallistujamäärästä riippuen arvon vähintään yhden painetun kirjan ja yhden sähkökirjan. Voittaja voi halutessaan ottaa Makuuhaavojan sijasta palkinnoksi edellisen romaanini Marian ilmestyskirjan. Jos osallistujia on vähintään 25, sähkökirjoja jaetaan useampia. Saatan jakaa kirjoja palkinnoksi myös hauskimmalle vastaukselle, mutta todennäköisesti tämä on pelkkä arvonta.

Jos jostain syystä haluat mieluummin sähkökirjan kuin painetun version, tai haluat osallistua vain painetun kirjan arvontaan, mainitse tästä kommentissasi. Muuten oletetaan, että jos sinut arvotaan ensimmäisenä, saat painetun kirjan ja myöhemmät voittajat saavat sähkökirjoja.

45 Responses “Mistä äänestä pidät eniten/vähiten? Voita Makuuhaavoja-romaanini!”

  1. Mari says:

    Viola da gamba on säväyttänyt mua

  2. Johanna Olli says:

    Kilpailun kysymykseen olisi varmaan helppo vastata, jos ei olisi sitä lajia,joka alkaa aina miettiä liikaa ;) Niin kuin vaikka että mustarastaan laulu ja resonaattorikitaran ääni ovat ihania, mutta entä jos niitä kuulisi koko ajan? Sanon siis, että eniten pidän laineiden liplatuksen äänestä.

    Epämiellyttäviäkin ääniä on paljon ja eri kontesteissa toiset ehkä epämiellyttävämpiä kuin toiset, mutta vastaan nyt, että vähiten pidän kynsien leikkaamisen äänestä.

    Jos satun voittamaan, ottaisin mieluiten painetun version Makuuhaavoista. Re-twiittasin viestisi tästä kilpailusta äsken – jos se lasketaan mainostamiseksi, niin laitapa mulle toinenkin arpalippu:)

  3. Mielenkiintoinen kysymys. Miellyttävin ääni, jonka olen kuullut on kyllä ollut ihmisen puheääni. Olen tavannut pari kertaa elämässäni sellaisen ihmisen, jonka puhetta olisin voinut kuunnella tuntikaupalla. Se tuntui melkein siltä, kuin joku silittäisi. Kumpikin henkilö oli minulle ihan vieraita, eivätkä mitenkään erityisen mieleenpainuvia (muistan vain sen, että toinen oli mies ja toinen nainen ja missä yhteydessä heidät tapasin), lukuunottamatta sitä ääntä. En osaa sanoa, mikä juuri näiden ihmisten äänessä itseeni vetosi, mutta selvästi he soittivat jotain kieltä minun sisälläni.

    Inhottavin ääni on tuulipuvun suhina. En ole muuten mitenkään tuulipukuvastainen, mutta en kykene itse menemään niiden lähellekään sen suhinan takia. Se on sellainen omituinen, samalla aikaa kova ja pehmeä, luonnoton ääni, joka laukaisee mussa ihan konkreettisen pahoinvointireaktion. En voi edes ajatella sitä. Hrr.

    Twiittasin tämän kisan (sulle pitäisi tulla siitä ilmoitus), joten panehan mun nimelle kaksi arpaa. :) Jos käy niin onnekkaasti, että voitan, ottaisin mielelläni e-kirjan ja kirjoista Marian ilmestyskirjan.

  4. Kristiina V says:

    Hei

    Paras ääni: hevosen hörähdys, kun se näkee ihmisen, jota se on odottanut luokseen. Usein hörähdyksen saa aikaan se yksi ja sama näky: tallimestari, joka työntää heinäkärryjä ;)

    Ex-työkaverin huokaus. Huokailu alkoi heti työpäivän aamusta, jatkui läpi päivän, loppui vasta klo 16. Tämän kokemuksen jälkeen huokaus on ollut vahvasti negatiivinen ääni.

  5. Ahmu says:

    Voi miten mielenkiintoinen kysymys! Voisin luetella vaikka millä mitalla ääniä joista pidän/joista en pidä! Pitääkö valita vain yksi?

    Paras ääni on kevätsateen ropina peltikatolla.
    Kurjin ääni on se, kun lapset alkavat kiukutella uimahallin kaikuvassa saunassa.

    Minä en pidä kovista äänistä, ne sattuvat korviin ja saavat aikaiseksi melkein ahdistuksen. Luonnonäänistä sen sijaan pidän. Kristiinan mainitsema hevosen hörinä, aallot meren rannalla ja tuuli, joka värisyttää puiden latvoja :) Pidän myös junan kolkkeesta raiteilla, sekä kahvinkettimen pulputuksesta.

  6. missjenny says:

    Täällä yksi ääniyliherkkä ilmoittautuu..

    En kestä yhtään kassakoneiden tai vastaavien vempeleiden kovia piippausääniä. Jostain mystisestä syystä niiden äänenvoimakkuudet tupataan pitämään mahdollisimman kovana vielä. Meinaan saada sydänkohtauksen suunnilleen joka päivä, kun säikähdän kovaa piippausta.

    Ihanin ääni on rakkaan vauvan tai pikkulapsen nauru, jonka aiheuttaminen on ihaninta ikinä.

  7. Mari says:

    :-D Gamban äänen vaikuttavuudesta minuun kertokoon sekin että assosiaatio heitti mut suoraan “mistä äänestä pidät” gambaan ja loppulause jäi kokonaan huomiotta.

    Mä olen aina inhonnut Celine Dionia ja erityisesti My heart will go on -kappaletta, mutta en tiedä johtuuko se ensisijaisesti äänestä vai siitä että sitä on saanut kuulla kyllästymiseen asti. Epämieluisammaksi ääneksi valitsen nyt kuitenkin oksentavan kissan/koiran. Siihen herää kesken unienkin ja se saa aikaan refleksinomaista toimintaa yökkivän lemmikin toimittamiseksi pois sängystä/sohvalta/matolta. Ja seuraamusten siivoaminen on aika ikävää.

  8. Henriikka R. says:

    Tuli monenlaisia ääniä mieleen… mutta ykköseksi nousi kankaan kevyt suhina toista kangasta vasten hangatessa.
    Minkäänlaisesta litinästä en taas pidä yhtään.

    Mainostin kilpailua twiittaamalla (https://twitter.com/JEBlackworth/status/306870614315130880)!

    Mikäli arpaonni suosii, haluaisin mieluummin painetun version. :)

  9. Minerva says:

    Veitsenteroitin on sietämätön. Jos toisen sanoisin, erään luennoitsijan ääni, sillä se tuo mielikuvan tukehtumisesta pumpuliin, ja on välillä käynnistää oksennusrefleksini.

    Miellyttävin ääni, jättäen pois yhden tietyn laulun, joka tietyissä kohdissa on täydellinen ääni minun korvilleni, on veneen ääni sen kolahdellessa laituria vasten. Vaikea kyllä sanoa, kuinka paljon kyse on muiston miellyttävyydestä, eikä äänen.

    (Jos voittaisin, painettua kirjaa kaipaisin)

  10. Lili says:

    Hei Maija,
    hienot kysymykset! Mietinkin pitkään.

    Eniten pidän äänestä, joka syntyy kissan hengittäessä korvaani tai korvan liki. Kuuluu pienipieni puhallus, pfhuuff, ihan kuulon rajamailla.

    Vähiten pidän VR:n kuulutuksista asemilla ja junissa. Kolmella kielellä, pään särkevällä volyymilla ja soutavalla automatiikalla. “Luonnossa” VR:n naisen ääni on hyvin miellyttävä.

  11. Joni says:

    Tietynlainen harjaamisen aiheuttama ääni on sietämätöntä. Katuharjan hinkkaaminen asfalttiin aiheuttaa ihan fyysistä pahoinvointia, hampaita harjatessa pitää pitää radio päällä ja hana vuotamassa, että sietää pestä.

    Juuri tällä hetkellä kaikista miellyttävin ääni, minkä tiedän, on nastarenkaiden napina paljaaseen asfalttiin. Täällä landella on tiet talvisin välillä aika surkeassakin kunnossa ja nyt kun tiet ovat sulaneet, niin nastojen napina kertoo, että ei tarvitse pelätä joka mutkassa, että auto päätyy ojaan.

  12. Hanna-Riikka says:

    Parasta aikaa on migreeni ja kammottava ääniyliherkkyyspäivä. Arjessa mukavin on mieheni ääni. Ehdottomasti epämukavin arjen keskellä on metallisen ruokailuvälineen osuminen keraamiseen lautaseen tai kulhoon.

    • H-R says:

      Vai pitäisikö sanoa par’aikaa. :) T: Migreeninen ja siksi sekava.

      • H-R says:

        Vielä: ekasta kommentista voi tosiaan saada väärinkäsityksen, että migreeni ja ääniyliherkkyys olisivat mielestäni parasta aikaa. No Eivät Ole, vaan ajankohtaisia juuri nyt, siksi oli pakko vastata olosta huolimatta. Se on tätä, kun ei kommentteja voi muokata jälkikäteen… Sattuu ja tapahtuu. Kipulukko tietokoneeseen, sellainen kuin alkolukko autoissa? :D

    • Sitten sinun ei varmaan kannata katsoa kirjatraileriani (jos et ole jo katsonut). :-P Minustakin ääni on aika kamala, vaikkakaan ei kamalin, niin siksi valitsin sen tärkeäksi osaksi ääniraitaa.

  13. Elegia says:

    En osallistu arvontaan, koska minulla on jo kirjasi. Se on tulossa lukuvuoroon mahdollisimman pian, kunhan selviän edellisistä keskeneräisistä ;))

    Vai voisiko valita mahdollisesti arpaonnen suosiessa esim. Marian ilmeskirjan? Jos kyllä, olen mieluusti mukana!

    Vastaan kyselyyn joka tapauksessa, koska tässä viime aikoina olen löytänyt erityisen inhokkiääneni ja se on rykiminen ja yskiminen. Oma ei ole niin paha kuin toisten!

    Luonnollisista äänistä sen sijaan tykkään. Veden lorinasta tykkään, etenkin kun lumet sulaa keväällä. Täällähän ei lunta ole, mutta puistojen puroja on kiva kuunnella. :)

  14. Hannele Mononen says:

    Hei,
    Sahan soittamisesta lähtee ääni, joka saa melkein voimaan pahoin. Nuorena jouduin juhlatilaisuudessa istumaan päähenkilöiden viereen etupenkkiin ja kuuntelemaan juhlan ohjelmaa. Kaikki meni hyvin kunnes alkoi sahan soittaminen. Se ääni sai minut voimaan fyysisesti pahoin ja vain vaivoin pystyin hillitsemään itseni, etten syöksynyt ulos. Oli mieletön helpotus, kun se soitto loppui. Pahimman äänen tietäminen on erittäin helppo, mutta se paras! Sitä piti oikein miettiä ja luulen, että kymmenen vuotta sitten olisin vastannut jopa erilailla. Ja se on kissan kehräys! Se luottaa silloin täydellisesti ympäristöönsä ja on mielenkiintoista, että mielihyvästä syntyy fyysinen ääni!

  15. Lukuhoukka says:

    Apua, aika valita ääntä, josta pitäisi eniten. Sanotaan vaikka se, kun lumi sulaa huhtikuussa.

    Inhottavin ääni sen sijaan on helppo. Se on ehdottomasti sääski. Yöllä. Se ininä on jotain todella, todella sietämätöntä.

    • Minusta lumen sulaminen helmikuussa kuulostaa paljon suloisemmalta. ;-P (Täällä satoi helmikuun viimeiset kolme viikkoa useamman kerran viikossa lunta, välillä melkein päivittäin, vaikka eivät ne yleensä pysyneet edes puolta päivää, alkoi vähän mennä hermo.)

      Jos en kärsisi (lievästä) kuuloyliherkkyydestä, niin vastaisin varmaan myös hyttysen. Yök.

  16. Lukuhoukka says:

    * vaikea valita, ei aika valita piti kirjoittaa

  17. klaara says:

    Satakielen laulua kuuntelisin vaikka koko päivän puutarhakeinussa.

  18. Helena says:

    Luonnon hiljaisuudesta ja rauhoittavista äänistä, pidän eniten. Lempeyden, hellyyden, rakastamisen äänistä. Vähiten pidän väkivallan ja pahuuden äänistä, niitä voi olla myös monenlaisia. Esim. tuskanhuuto pelottaa, vaikka se on seurausta edellisistä.
    Olen se Dermatomyosiitti -henkilö, joka kommentoi ohjelmaa Inhimillisen Tekijän sivustolla. Kiitos kun puolustit sairauksien takia hylättyjä ja haukuttuja.

    • En tiedä, oletko käynyt toisessa blogissani Hankala potilas vai hankala sairaus, joka liittyy samannimiseen kirjaan, http://www.hankalapotilas.net Luulen, että kirja voisi olla sinulle mielenkiintoista luettavaa, sillä se käsittelee noita saamiasi diagnooseja (ja sairauksia, joita sinulla voi olla) mutta myös yhteiskunnallista puolta – miksi lääkärit kohtelevat meitä huonosti, miksi diagnoosin saaminen on niin vaikeaa jne.

  19. Heidi says:

    Minullakin lempiääni liittyy eläimiin, nimittäin se on oman koirani uninen hengitysääni ja vieno kuorsaus/tuhina. Sen kuuleminen aina rauhoittaa itseäni ja saa hymyn huulille.

    Inhokkiääni vaihtelee, koska olen aika herkkä koville äänille ja melulle, mutta jos joku pitäisi valita, niin se on varmaan se kun joku laittaa avaimen lukkopesään ja ronklaa sitä kun lukko ei aukea kunnolla. Jostain syystä tuo ääni saa kylmät väreet aikaan, vaikka tietäisikin kuka sieltä oikein on tulossa.

  20. JohannaH says:

    Miellyttävin ääni tuli mieleen helposti: laineiden liplatus puuvenettä tai laituria vasten. Tuohon liittyy toki kaikella tapaa miellyttäviä mielikuvia ja kokemuksia, joten äänen miellyttävyys assosioituu vahvasti myös niihin, ei pelkkään ääneen sinänsä. Myös sateen ropina katolla on ihanaa kuunneltavaa, etenkin vapaapäivän aamuina, kun ei ole kiire minnekään.

    Inhottavinta ääntä oli hankalampi miettiä. Ekana tuli mieleen se perinteinen eli kynnet ja liitutaulu tai ruokailuvälineen kirskahdus lautaseen. Jokapäiväisistä äänistä inhoan puhelimen sointia – oman tai toisen. Kaikkien hälytysajoneuvojen ääni on myös kerrassaan karmeaa: stressaavaa, sydän hakkaa ja pakko laittaa kädet korville – ja tuossa kammottavaa on tosiaan vain ääni, hälytysajoneuvoihin ei minulla liity mitään henkilökohtaista ikävää muistoa (vaikka tietenkään ne tilanteet, kun joku sellaista tarvii, ei yleensä ole mukavia). Ehkä kuitenkin epämiellyttävyysvoiton vie tämä: emetofoobikkona en kyllä kammoa mitään muuta enempää kuin oksentamisen ääntä.

    Jälkikirjoitus: luin ennen vastauksen lähettämistä, mitä muut olivat kirjoittaneet. Kissan kehräys on kyllä mahdottoman rauhoittava ja ihana ääni myös minusta :3 Ei vaan tullut jostain syystä mieleen!

    Niin ja jos voitan, haluaisin sähkökirjan!

  21. minttu47 says:

    Miellyttävin ääni on oman pojan ääni. Inhottavin ääni on hyttysen ininä.

  22. minttu47 says:

    Ai niin, osallistun vain painetun kirjan arvontaan ja 1 arpa.

  23. Marianne says:

    Miellyttävin “ääni” on mahdollisimman täydellinen hiljaisuus; silloin pystyn parhaiten rentoutumaan.
    Inhottavin ääni syntyy kun naiset alkavat keskenään huutamaan ja jopa riitelemään. Juoksen pakoon.

    Jos niin sattuisi että voittaisin, toivoisin painetun kirjan!

  24. Dee says:

    Lempiääneni on… okei näitä on monta. Ekana tulee mieleen soundcheck niin että on itse vähän kauempana eli että ääni kuuluu hiukan epämääräisesti.

    En voi sietää läheltä ajavan pv:n ääntä.

    Painettu Makuuhaavoja olisi toivelistalla, arpoja yksi.

  25. Kaija Kesti says:

    Inhoan eniten sylkemisen ääntä, lempiääneni on luonnolliset naurun ääni.

  26. Tuulikki says:

    Nyt mä en lue ensin muiden vastauksia, kun oon sen verra hipsteri, että sit ei voi vastata samaa mitä muut. :P
    Selvästi mua ärsyttää äänet, jotka on joskus jossain tilanteessa estäneet mua nukkumasta: poraus, vasarointi, astioiden kolistelu, humalainen mölinä, lapsen huutoitku. Ääni on myös sitä ikävämpi, mitä kovempi se on. Sellainen ääni, jonka ärsyttävyydestä ei monesti oikee voi kertoakaan, on pihalla leikkivien lasten ääni. Asun pihapiirissä, jossa on betoninen leikkipiha, jota ympäröi korkeat betonirakennukset. Piha kaikuu kovasti ja lasten suurena hupina on huutaa kimeästi niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Ihan talon vieressä olevan kehätien ja talotyömaiden äänet jää aivan toiseksi. Lapset tietysti myös huutelevat ikkunoiden alla, että tule äiti parvekkeelle, täällä huutaa se ja se. Se ei ehkä olis niin ärsyttävää, jollei sitä tapahtuisi vähintään kymmenen minuutin välein (oon lopulta mitannu ku aloin miettiä, että kuvittelenko vaa vai huutaako ne ihan jatkuvasti), välillä kuorossa ja taas niin kovaa kuin suinkin ääntä lähtee ja usein vielä oikein venyttäen: “Tuuuuuuuuuuuuuuleeeeeeeeeeeeeee äiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiiiiiiii paaaaaaaaaaaarveeeeeeeeee….” Ihan erityisesti vihani kohteena on eräs erityisen ärsyttävästi huutava Olli. :D Valitsen äsyttävimmäksi ääneksi siis Ollin huudon, ihan siksikin, että voin tän asian jossain tunnustaa. :) (Oikeesti on varmaa mun iha oma ongelma, että kärsin ääniyliherkkyydestä, päänsäryistä ja ennenkaikkea liikaunisuudesta ja oudosta päivärytmistä. Tekis silti mieleni mennä kertomaan Ollille, että se äiti ihan takuuvarmasti kuulisi vähemmälläkin kiljumisella.)
    Ihanin äänimaisema oli asuessani Otaniemessä rivarissa, jossa minulla oli oma piha ja aina kesällä ovi auki ulos. Ulkoa kuului lintujen viserrystä, lokkien huutoa, lehtien havinaa, aaltojen liplatusta, läheisen hiekkatien rahina, joskus vaimeaa puhetta, naurua ja musiikkia. Alkaa ihan itkettää kun kuvittelenkin sitä. Yksittäisen äänen valinta on kyllä vaikea, kun niitä on niin valtavasti, kuten Rakkaan uninen tuhina hänen nukkuessaan vieressäni tai vanhan talon lattialankkujen pehmeä kumina ja oven narina tai se, kuinka kesällä auringon noustessa aamuyöllä yhtäkkiä koko metsä räjähtää laulamaan. Mut mä taidan valita ihanimmaksi sen äänen, joka kuuluu, kun kissa kehrää tyytyväisenä sitä silitellessä ja sitten huokaa onnellisena syvään. Silleen hurrhurrhurrhurrhurrhuuurrrrrrrrrrrrrr. <3
    Mä mainostan tätä myös fb:ssa eli kaksi arpaa kiitos. :)
    Helmetin mukaan muuten Makuuhaavojan varausten määrä ei ole pienenemässä, vaan nytkin niitä on 28. Kappaleita kirjasta onkin onneksi tilattu kolme lisää. :) Pitänee alkaa harkita, että tekis poikkeuksen siitä säännöstä, että kirja kuuluu aina ensin lukea ja ostaa vasta sitten.

  27. Katja K. says:

    Moro!

    Ihanin ääni on aurinkoisena, tuulettomana kesäpäivänä kuuluva puiden lehtien hento havina.
    Kamalin ääni on meidän talon kohdalla kuuluva äkkijarrutuksen ääni. Se nostaa karvat pystyyn ja pelästyttää pahasti. “Kuka lapsista jäi alle?!”

    Mä laitan linkin mun facebookkiin, eli osallistun kahdella arvalla. Mieluummin ottaisin oikean kirjan, mutta toinenkin vaihtoehto käy, jos satun voittamaan.

  28. Marja-Liisa says:

    Kaunis ääni on koirani tuhina, kun heittäydyn lattialle hänen viereensä ja olemme vain hiljaa. Kohina metsässä tai aallot järvellä, rauhoittavaa!

    Inhottava ääni on kova poran ääni tai muu kirskunta.

    Mainos myös blogissa, eli kahdella arvalla mukana ja painettua kirjaa toivon!

    http://hyvaksihavaittua.vuodatus.net/

  29. Sinikka Laajala says:

    Suuren ihmisjoukon hälinä raastaa nykyään korviani.
    Vastapainoksi on ihanaa kuunnella hiljaista kotia, jonka ainoa kuuluva ääni on vaimea kellojen tikitys.

  30. Cattleya says:

    Yleensäottaen tuulta on kiva kuunnella. Varsinkin syksyisin, kun se voi äityä oikein kivaksi syysmyrskyksi, jota on mukavaa kuunnella ja katsella.

    Ärsyttävin ääni olikin vaikeampi juttu. Ensin tuli mieleen yleinen melu. Mitä esim.on koulun ruokalassa kun kaikki vain pulisee ympärillä. Tule kova sekasotkuinen melu ympärille, eikä tiedä mihin keskittyä tai mitä kuunnella.

    Mutta näitä kommentteja lukiessa tuli mieleen toinen ääni, joka näin talvisaikaan on päässyt unohtumaan, nimittäin itikan ininä. Se pitää tehokkasti hereillä, jos yöllä sattuu siihen heräämään.

    Mut valitsen kyllä tuon yleisen melun inhottivimmaksi äänksi, sillä se voi iskeä minä vuoden aikana tahansa ja missä tahansa. Ja kun siitä seuraa adistava olo.

  31. semiseco says:

    Raastavin on kyllä pora betoniseinässä. Ei sen tarvitse olla niin kovakaan ääni, voi tulla kaukaakin, mutta kun se aina välillä katkeaa ja helpottaa vain jatkuakseen taas. Välillä tulee pidempikin tauko niin että uskoo sen loppuneen, ja unohtaakin asian jo, kunnes sama jo ihanan tuttu raasto jatkuukin. Pian käy niin, että vaikka ääneen tuleekin tauko (tai lopulta loppuu kokonaan), ei enää usko vapahdukseen vaan odottaa vihaisena sen hiljaisenkin ajan että koska pärähtää käyntiin taas.

    Parhaat äänet ovat ihan nämä puiden suhinat ja puron solinat. Joten sanotaan että puiden suhina ihan pienessä ilmavirrassa.

Kommentoi
Name and Mail are required