Palsamoin ja pirskahtelen

Romaani Palsamoitu etenee siedettävää tahtia, huomioiden että minulla on useimpina päivinä kropan puolesta työaikaa vain enintään tunti. Hyvällä tuurilla se jopa valmistuu tavoiteaikaan 31.3. mennessä. Kahdelta ensimmäiseltä beetalukijalta tuli tosi hyviä kommentteja: “parempi kuin Häpeämätön [eikä ole!] eikä tässä ole oikein mitään ongelmia [buahahaa]”, kolmannen kommentteja odotan vielä.

Ehkä uskonkin beetojen kommenttia, että kirjassa ei ole mitään isompaa vikaa, mutta pientä vikaa tuntuukin sitten löytyvän lähes joka virkkeestä ja niitä vastaan tässä nyt sitten taistelen. Noin 47 500 sanaa nyt, vähemmän kuin ajattelin. Toisaalta se on yhtä pitkä kuin Marian ilmestyskirja, jossa kuitenkin liikutaan noin kymmenen vuoden ajalla ja tässä vain alle puoli vuotta.

Autoimmuunisairauksia käsittelevä tietokirja eteni tammikuussa hyvin, mutta sitten kuntoni väistämättä huononi (kun uudet ravintolisät toimivat nykyään enää vain reilun kuukauden) ja sen jälkeen edistyminen on ollut turhauttavan verkkaista.

Uskon tämänkin kirjan kyllä valmistuvan ajoissa, heinäkuun loppuun mennessä, mutta kyllä se vaatii jotain uusia hoitoja, viiden tunnin (tai seitsemänkään) viikottaisella työajalla on aika hiljaista. Onneksi työtä on paljon vähemmän kuin edellisessä tietokirjassani.

Spefinovelli työnimi Kielen kärjellä, jota tähtään Ursulan chicklit-numeroon etenee ihan hyvin. Yhtenä päivänä naputtelin sitä 400 sanaa, joka on jo valtaosa sen pituudesta. On hauska kirjoittaa päähenkilön epätavallisessa maailmassa, jonka kontekstissa “‘Ei siitä nyt vielä kovin kauaa ole’, hän pirskahti korvaani kuin jalkojen alla tallautuvat rypälesammiot.” on täysin mielekäs rivi.

Leffakäsiksen, työnimi Toxic, outlinen (jossa on lähes kaikki kohtaukset) luonnostelin hämmästyksekseni kahdessa noin puolen tunnin pätkässä – luulin etten tietäisi vielä yhtään, mitä siinä tapahtuu. Siellä on tosin vielä muutamia placeholdereita (“tässä välissä tapahtuu jotain”) ja tärkein taustatyöteokseni on yhä postissa Abebooksista. Lisäksi pitää selvittää, miten paljon tietoa saan ongittua parilta ihmiseltä.

Olen osittain Palsamoitua varten, osittain leffakässäriä varten ja osittain “huvikseni” lukenut tänä vuonna viisi syöpäaiheista kirjaa ja kesken on kaksi ja ainakin yksi pitää vielä lukea ihan lähiaikoina. Tämä ei sinänsä ole poikkeuksellisen paljon, sillä olen niitä vuoden 1999 jälkeen lukenut kymmenittäin. Siitä tulee kuitenkin vähän sama efekti, kuin silloin kun lukee saman sanan tarpeeksi monta kertaa, ja sitten alkaa tuntua, että ei tämä ole mikään oikea sana.

Kuvakirjasta ensimmäiset hylyt tulivat vasta pari kuukautta sen lähettämisen jälkeen ja yhtäkkiä niitä ropisikin muutamassa päivässä kolme. Vähän huonolta näyttää, kun Suomessa on lastenkirjakustantamoja niin vähän ja kriittinen pari kuukauttakin on jo mennyt. Pitäisi kai ulkomaille alkaa työntää, etsiä agenttia, mutta en tiedä millä voimilla. Kaksi muutakin agentti/kustantamokierrosta ollut pitkään rästissä…

En ole jaksanut säätää vieläkään Kööpenhaminan työmatkaani, vaikka se olisi pitänyt tehdä (siis säätö, ei matka) jo kuun alussa. Pitäisi kaksi muutakin artikkelia kirjoitella jossain vaiheessa, onneksi ei vielä. Sain kaksi hyvää artikkeli-ideaa yhdestä kirjasta, mutta mihin vaiheeseen minä ne tungen? Toinen olisi vielä nyt ajankohtainen.

Nyt takaisin Marjaanan kanssa Suomenlinnaan sieluni siivin.

Friday, February 22nd, 2013, by Maija Haavisto and is filed under "Kirjoittaminen, Omat kirjat, kirjailijan työ, palsamoitu, romaanin kirjoittaminen, taustatyö, työ". You can leave a response here, or send a Trackback from your own site.