Suomiavautumista

Kun lähdin Suomeen to 24.1., Hollannissa oli viisi astetta pakkasta ja luntakin reilusti. Eilen taas oli aivan mielettömän keväinen päivä, oli tosi kiva tulla takaisin.

TV-kuvaukset menivät tosi hyvin. Olin ihan varma, että vuodenajan takia vähintään jotain menee pieleen – en pääse Suomeen ollenkaan, joku saa noroviruksen, influenssan tai vähintään hirveän räkätaudin – mutta ei. Kaikki meni putkeen, vaikka kuvausten päätteeksi tarvittiinkin lisähappea ja pyörätuolia (ei onneksi minulle). Annoin yhden lehtihaastattelunkin, joka vaihteeksi käsitteli myös romaaneitani. Näistä lisää pian.

Outoa aiempiin Suomen matkoihini verrattuna oli paitsi tietysti vuodenaika, joka onneksi ei ollut kovin ärhäkkä, myös se, että yövyin ensimmäistä kertaa yli 12 vuoteen lapsuudenkodissani Sörnäisessä. Aiemmin se ei ollut mahdollista, ennen kuin äitini kuoli viime joulukuussa. Osan ajasta nukuin vanhassa makuuhuoneessani ja lihasmuisti osasi yhä yöllä väistää erikoisessa paikassa sijaitsevat kynnykset, vaikka nukuin huoneessa viimeksi yli 18 vuotta sitten!

Mieheni tuli Suomeen vasta viikkoa myöhemmin, veljensä häitä varten, mikä sekin oli vähän hassua. Olin siis varannut itselleni paljon erilaista ohjelmaa. Kävin Tukilinja-lehden toimituksen erittäin mielenkiintoisessa palaverissa, SusuPetalin ja Johanna Virtasen taidenäyttelyssä Mellunmäessä (suosittelen, auki kuun loppuun asti!), kahdessa IRC-miitissä ja tapasin kolmekin vuosien takaa tuttua Twitter-ihmistä, joita en ennen ollut tavannut livenä.

Häissä mietin taas vaihteeksi, että miten joskus saatoinkaan haikailla häävalokuvaajaksi huolimatta siitä, että inhoan tavallisia häitä (tylsyys, prinsessailu, satuolentohömppä, seksistiset lihakauppaperinteet jne). Sellainen ajatus tuli, että voisi olla tosi hienoa kuvata täällä jotain hindu/sikhi/tms-häitä, mutta mahtaisivatkohan he huolia minua kuvaamaan häitään, vaikka perehtyisinkin niiden taustalla olevaan kulttuuriin?

Hauska matka oli, vaikka olikin taas melkoista tukka putkella viilettämistä. Ehdin silti myös lukea kolme kirjastosta lainattua romaania. Lisäksi mukaan tarttui Laura Gustafssonin Huorasatu, Hanna-Riikka Kuisman Sydänvarjo, Eeva Kilven Tamara (eroottista cripficiä) ja SusuPetalin Valkoiset talot.

Suututti taas se, miten vähän (tai siis ei ollenkaan) kukaan läheiseni piittaa terveydestäni. Kukaan heistä, mukaan lukien mieheni, ei ole “jaksanut” ottaa influenssarokotetta, vaikka mahdollisuuteni selvitä hengissä influenssasta lienevät luokkaa 50-50. Kaverini kutsuvat kylään ja paikan päällä selviää, että he asuvat seitsemännessä ja talossa on hissiremontti, tai että he ovat vasta juuri toipuneet noroviruksesta (joka on yksi maailman tarttuvimpia viruksia). Mitäs sitä nyt turhaan tuollaisista etukäteen mainitsemaan.

Suomessa kiinnitti huomiota myös kalliuteen. Ruoka tuntui vieläkin hintavammalta kuin viime käynnillä ja ihmisten puheista päätellen onkin. (Kauppojen lisäksi oma lukunsa oli Scandicin minibar, jossa suomalainen lähdevesi maksoi 5,00 ja 2 dl appelsiinimehu 4,70…)

Ja Suomen terveydenhuolto. Taas sain kuulla siitä lukemattomia kauhutarinoita. Tapasin erään parhaista ystävistäni, joka oli menettänyt tunnon jaloistaan HYKSin “testien” takia. Hän oli jo aiemmin hyvin huonossa kunnossa, mutta nyt hän ei ole kuukausiin pystynyt edes seisomaan. Arvatkaapa vaan suututtiko?

Suututti myös eräs kaveri, jonka näkemys on, että “Lapset keksivät ADHD:n, jotta pääsevät koulussa helpommalla” (joo-o, koska vammaisena pääsee aina kaikessa helpommalla, niinhän se menee). Tämän jälkeen hän esitteli tietämystään kysymällä “Luokitellaanko ADHD muuten sairaudeksi?” Ei auttanut opettajavaimon tiukka argumentointi, koska tällaiset ihmiset tietävät aina kaiken kaikesta.

Tough love, se on hänen ja monen muun ratkaisu kaikkeen, vaikka hän ei näitä sanoja käyttänytkään. Kun sanoin, että moni tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä päätyy vankilaan tai tekee itsemurhan, hänestä tälle ei voi tehdä oikein mitään. Privilege. Koska minä pärjään, kaikkien muidenkin pitää pärjätä, tai se on oma vika.

No, en nyt ehtinyt sitten koko maata yhdellä reissulla pelastaa, jotain jäi vielä ensi kertaankin.

2 Responses “Suomiavautumista”

  1. Hanna-Riikka says:

    Missä tv-ohjelmassa olit, vai voiko sitä vielä sanoa?

Kommentoi
Name and Mail are required