Enteellistä lempeä uskonsotien pyörteissä

En ollut varma, saisinko Kristiina Vuoren esikoisromaania Näkijän tytär luettua loppuun. En ole juurikaan lukenut historiallisia romaaneja (ainakaan 1800-1700-lukua vanhempia) enkä käytännössä lainkaan viihdekirjoja tai romantiikkaa. Ja tämä oli 1200-luvulle sijoittuva romanttinen viihderomaani.

Kirja kertoo punatukkaisesta Eirasta, joka on Ilvesten näkijäsukua ja siksi pelottaa ihmisiä. Suomessa taistelevat kristinusko ja pakanallinen muinaisusko. Jotkut sekoittelevat niitä keskenään – Eirakin saattaa samassa hengenvedossa kiittää Ukkoa ja Neitsyt Mariaa – mutta tähän on tulossa loppu, sillä ristiretkeläiset haluavat käännyttää suomalaiset kunnon kristityiksi.

1200-luku oli karua aikaa. Kirjassakin suurin osa henkilöistä kuolee, kuka rokkotautiin, kuka lapsivuoteeseen, kuka villieläinten raatelemana, kuka sotaan tai kaksintaisteluun. Eiralla on kyky vaivuttaa sairaat parantavaan uneen ja joskus onnistuukin estämään kuoleman, mutta jos unessa näkyy kuukkeli, silloin kohtalo on sinetöity. Moni perhe joutuu hautaamaan lähes kaikki lapsensa.

Näkijän tytär -kansi

Toisaalta kirjassa myös rakastetaan tulisesti ja paljon. Järjestetyt avioliitotkin ovat joskus rakastavia, mutta jos eivät, aina voi etsiytyä jonkun toisen vuoteeseen. Esiaviollisia suhteitakin katsotaan usein läpi sormien – niin kauan kuin ei erehdy tulemaan raskaaksi ja saamaan äpärälasta. Eira ei osaa päättää, onko tosirakkaus lapsuuden kasvinveli Rikhard vai etäiseksi jäänyt tietäjäsuvun vesa.

Kirja sijoittuu Hämeeseen ja Hauholle, mikä tuntui hassulta, kun oma mökki on siellä. Tärkein tapahtumapaikka Lauttian kartano, nykyinen Lautsia, on aivan parin kilometrin päässä mökistämme. Hämäläisiä pidetään nykyään usein hitaina, mutta kirjan hahmot ovat hyvin vahvapersoonaisia. Temperamenttisia, räiskyviä, juonittelevia… Hyviksetkin kuten Eira tuppaavat olemaan hyvin itsepäisiä.

Aluksi ja välillä muutenkin “viihdekirjamainen” kieli hieman häiritsi, mutta hyvin kirja vei mukanaan. Välillä historiallisia yksityiskohtia selitellään hieman turhan pitkään, mutta ei niin, että alkaisi tylsistyttää. Romaanissa on oiva yhdistelmä ajankuvaa ja henkilökuvaa. Etiäiset ja muut unet toimivat hyvin. Pari kohtaa juonessa tosin tuntui hieman epäuskottavilta enkä ihan ollut myyty kirjan lopulle.

Kirjan kannen suhteen en ollut aivan myyty, sitä kommentoin jo aikaisemmin.

Kommentoi
Name and Mail are required