Muumiot takaisin arkkuun

Uusin romaanini Palsamoitu, yhdeksäs romaanikäsikirjoitukseni ja toivottavasti neljäs julkaistava sellainen, on nyt valmis. Yhdenkään aiemman romaanin kirjoittaminen ei ole ollut läheskään näin vaikeaa, koska en ole ennen ollut näin huonossa kunnossa (Häpeämättömän kohdallakin olin varsin huonona, mutta kuntoni romahti NaNoWriMon loppumista seuranneena päivänä.)

Silti en osaa juuri riemuita. Olen helpottunut, mutta en iloinen, siihen olen liian lannistunut.

Palsamoitu alun perin lähti ideasta: päähenkilö kuvittelee kuolleen veljensä luovutettujen (tai potentiaalisesti luovutettujen) elinten elämää uusilla vastaanottajillaan. Tämä idea lähti kuitenkin lopulta kirjasta kokonaan pois ja esiintyy vain muutaman tekstikappaleen verran. Ennen ei ole käynyt näin, että kirja muuttuisi näin vahvasti ideasta valmiiksi (tiesin kyllä jo kirjoittamista aloittaessani, että tämä jäänee pois).

Lähinnä kirja keskittyy luokanopettaja Marjaanan kautta käsittelemään kuolemaa, mitä sen jälkeen tapahtuu ja voiko elämää olla kuoleman jälkeen (nämä eivät niinkään spirituaalisella tasolla vaan käytännön), historiaa, perimää, antiikin Egyptiä yms. Kirjan teemana on ennen kaikkea pelkojen voittaminen.

“Jos kokeilen sitä sormella, joka kerta se kasvaa, laajenee kuin ilmapallo, kasvaa suureksi kirsikkapuuksi, joka työntää juurensa jokaiseen soppeen, kunnes jonain päivänä se on niin suuri, että se nielaisee minut kokonaan.

Niin voi käydä. Joistain porteista ei kuljeta kohti terveyttä. Toisista käydään ainoastaan kohti Maatia, joka punnitsee sydämet höyhentä vastaan. Ei tiedetä, onko hän koskaan punninnut yhtään sydäntä riittävän kevyeksi. Tämä on niitä asioita, joista en halua ottaa selvää.”

Muutama päivä sitten sain valmiiksi myös spekulatiivis-romanttis-humoristisen novellin Maun mukaan, reilun 1 000 sanaa eli aivan pisimpiä novellejani (varmaan pisin kahden noin 3 000-sanaisen jälkeen ja pisin suomenkielinen). Olen hyvin tyytyväinen siihen, toivottavasti myös lehti, johon sen lähetin, pitäisi siitä.

Huomenna piti mennä juhlistamaan kirjan valmistumista sekä muutaman päivän päästä olevaa syntymäpäivääni hienoon kasvisravintolaan. Mies jätti sen kuitenkin varaamatta ajoissa ja kun tästä alkuviikosta suivaannuin, hän anteeksipyytämisen sijaan luonnollisestikin suuttui.

Joka tapauksessa, suuri kiitos beetalukijoilleni, etenkin E:lle, joka on beetalukenut kolme viimeisintä romaaniani sekä lastenkirjani, ja joka jaksaa IRCissä tuntikausia pohtia hahmojen reaktioita. (Ja on muutenkin ollut merkittävä henkinen tuki.) Kiitos NaNoWriMon foorumin ihmisille sekä kaikille kirjan kanssa auttaneille, kuten Niinalle, Clairelle, Laurielle, Helleville ja Hannalle (varmaan olen unohtanut ison liudan nimiä).

Kauaa en ehdi huilata, sillä maanantaina starttaa Camp NaNoWriMo, jonka toteutan ScriptFrenzynä. “Screnzy” oli siis ennen huhtikuussa pidetty NaNoWriMon käsikirjoitusmaraton, jossa kirjoitetaan vähintään 100 liuskaa käsikirjoitusta (esim. näytelmä, elokuva tai peli) kuussa. Se kuitenkin lopetettiin viime kesänä.

Nyt kässäreitä voi kirjoittaa kesältä huhtikuuhun siirretyssä Camp NaNoWriMossa, jolle voi asettaa sanamäärätavoitteen, mutta ei sivumäärätavoitetta. Joten en varmaan liity “viralliseksi” osallistujaksi, vaan kirjoittelen lääketiedeaiheista leffakäsistäni muuten vain. Ihan hirveästi en voi sen sisällöstä paljastaa, paitsi että siinä liikutaan sekä historiassa että nykyhetkessä.

Tavoite olisi saada ensimmäinen versio valmiiksi ennen kuin anoppi saapuu 19.4. Viime vuonna ylsin sataan liuskaan jo 11.4., mutta muokkasin näytelmää Marian ilmestyskirjasta, niin pääsin käyttämään valmista runkoa (jonka olin etukäteen taivuttanut näytelmäoutlineksi niin hyvin, ettei rakennemuutoksia juuri lainkaan tarvittu) ja välillä copypasteakin. Vaikka onhan minulla nytkin outline, mutta ei se ole sama kuin muokata valmiista tekstistä.

Leffakässärit ovat vielä rohkaisevampi laji kuin romaanit. Vaikka olisit tunnettu käsikirjoittaja ja kirjoittaisit häikäisevän hyvän käsikirjoituksen, se ei silti välttämättä myy, saati päädy elokuvaksi, vaikka myisikin. (Kuvittele tilanne, jossa Sofi Oksanen tai Stephen King kirjoittaisi romaanin, jossa ei olisi mitään vikaa, eikä sitä silti julkaistaisi?)

2 Responses “Muumiot takaisin arkkuun”

  1. Lukuhoukka says:

    Onnea käsiksen valmistumisesta! Tuo lainaus kuulostaa kiinnostusta herättävältä. Harmi että Script frenzy on virallisesti lopetettu, mutta voihan sen onneksi toteuttaa campissa.

    • Kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas!

      Eri asia sitten, teenkö oikeasti “Camp NaNoWriMoa” jos en ole rekisteröitynyt. Mutta ScriptFrenzyä alan joka tapauksessa huomenna kirjoittaa.

      Kiitos.

Kommentoi
Name and Mail are required