Tanssiva papukaija, dippaava simpanssi

En yleensä postaa videoita. En ainakaan hauskoja eläinvideoita. Mutta näissä on ehkä muutakin.

Tämä neitokakadu jorailee ja vislaa Michael Jacksonin tahtiin.

Kaunis valkoinen Frostie tanssii YouTube-kanavallaan vaikka mitä musiikkia. Tällä videolla siivet leviävät juuri oikeassa kohdassa kuin Lordilla ikään.

YouTuben selaamisen perusteella papukaijojen suosikkimusiikkia ovat dubstepin ja Michael Jacksonin lisäksi esim. Gangnam style, Lady Gaga (erityisesti Pokerface, tosin eräs papukaijalauma tykkäsi tanssia Just Dancea, mutta Pokerfacen alkaessa soida lopetti ja huusi “No!”). Eli vahvasti melodinen musiikki, ei ehkä ihme. Eräs suosituimpia viheltelybiisejä tosin tuntuu olevan Addams Family.

Papukaijoilla on erilaisia tanssityylejä. Löytyy pään heiluttelua, moshausta, siipien levittelyä, hytkymistä, jaloilla “joraamista” (niin kuin ihminen heiluttaa käsiään ylös alas) ja edestakaisin kävelyä. Jotkut yhdistelevät kaikkia näitä. Neitokakadu voi myös nostaa ja laskea töyhtöään, mikä näyttää aika makealta.

Olen jonkin verran perehtynyt nyt papukaijoihin, koska niitä esiintyy kahdessa nykyisessä kirjoitusprojektissani ja mahdollisesti enemmän myös seuraavassa romaanissani (tämä on lähinnä sattumaa, kaikissa papukaija on ihan eri syistä ja eri roolissa).

Ihmisillä on hyvin erikoisia käsityksiä siitä, kuinka rajoittuneita eläimet ovat. Joku oli kommentoinut erääseen videoon tanssivasta neitokakadusta, että “I didn’t know animals could enjoy music”. Herranjumala, kyseessä on eläinlaji, joka viheltelee toisilleen melodioita!

Itsellekin tulee kyllä välillä tällaisia spesistisiä aivopieruja. Muutama päivä sitten näin kuvan, jossa simpanssille oli tehty syntymäpäivän kunniaksi salsaa, jonka kanssa oli suolattomia tortillasipsejä. Mietin “osaakohan se simpanssi dipata noita?” Niin, kyseessä kuitenkin eläin, joka osaa mm. sekoittaa itselleen drinkkejä sekä tehdä nuotion ja paahtaa sillä vaahtokarkkeja ja pelata Pacmania. Eiköhän se osaa (ja tajua) myös dipata sipsejä…

Papukaijasivustoilla aina muistutetaan, että älä antropomorfisoi (inhimillistä) papukaijoja. Niistä sanotaan usein, että ne ovat kuin “viisivuotiaita lapsia” (närhet ovat joissain asioissa suunnilleen yhtä fiksuja kuin seitsemänvuotiaat lapset), ja tietysti puhe lisää tunnetta ihmisyydestä, mutta ne eivät esimerkiksi voi käyttäytyä “hyvin” tai “huonosti” kuten sen ikäinen lapsi. “Huono” käytös kertoo aina siitä, että jokin on vialla – tai sitten se on vain linnulle lajityypillistä, kuten esim. kovaäänisyys ja esineiden nakertaminen.

Muutenkin aina hoetaan eläinten antropomorfisoimisesta. Jotkut eivät suostu uskomaan, että gorillat ja simpanssit pystyvät keskustelemaan viittomakielellä. Tanssivista papukaijoista on epäilty, että ne on “opetettu tekemään temppuja”.

Monilla eläimillä on hyvin samanlaisia tapoja kuin ihmisillä. Parempi sanoa noin, kuin että niillä on “ihmismäisiä” tapoja. Gorilla ja simpanssi, hyvin mahdollisesti muutkin eläimet kuin kädelliset, kykenevät empatiaan. Se ei ole inhimillistämistä, vaan sen tunnustamista, että on vähän asioita, joihin ihmisellä on yksinoikeus.

Kommentoi
Name and Mail are required