Runokokoelmat
Hopeatee
Oppian 3/2020
"hopeateessä ei ole teetä
eikä hopeaakaan
ja ruusutkin joutuu
itse kuvittelemaan"
Hopeatee kertoo kaikista elementeistä: maasta, vedestä, ilmasta, tulesta, teestä ja paperista.
lue lisää...
Raskas vesi
Aviador 3/2018
"
tämä on surupuku
kaikille käyttämättömille päiville"
Raskas vesi on sekä aistikkaan täsmällinen että yksityisen ja yleisen välistä rajaa viiltävällä tarkkuudella piirtävä runokokoelma.
lue lisää...
Romaanit
Maanpäällinen
Oppian 3/2019
Kolmikymppinen Janni tunnetaan suorapuheisena ja hyväntuulisena, mutta hän on toivonut kuolemaa niin kauan kuin muistaa. Tavanomainen työpäivä taimitarhalla saa Jannin miltei toteuttamaan aikeensa, kunnes tarkkaavainen ventovieras puuttuu peliin viime hetkellä.
lue lisää...
Adeno
Osuuskumma 9/2016
”Minä luulin, että kaikkea tässä maailmassa voi hallita, mutta yhtäkkiä joku onkin alkanut viskoa noppia mihin sattuu.”
Aava tietää kaiken peleistä. Hän on omistanut niille elämänsä ja koko talonsa alakerran, vaikka pelaaminen on mennyt muodista jo vuosikymmeniä sitten. Strategioiden ja huijauskoodien tunteminen ei kuitenkaan auta, jos huomaa olevansa mukana pelissä, jossa panoksena on oma ja ystävien terveys.
lue lisää...
Sisimmäinen
Myllylahti 2/2015
Yhteiskunnallisessa naistenlehti Vilmassa työskentelevä Inari kiinnostuu eläinsuojelujärjestöstä, joka väittää pystyvänsä lukemaan lampaiden ajatuksia, ja erityisesti sympaattisesta tutkija-Reijasta. Kaikki alkaa kuitenkin mennä pahasti pieleen. Ehkä ajatuksetkin olisi parempi pitää kunkin omassa päässä.
lue lisää...
Palsamoitu
RADIUM-kirjat 9/2014
Kolmikymppisen Marjaanan intohimona on historia, etenkin muinainen Egypti. Hän jäi sairaslomalle luokanopettajan työstään parhaan ystävänsä, tulehduksellista rintasyöpää sairastaneen Paulan, kuoltua yllättäen. Sitten Marjaanan maailma kääntyy päälaelleen. On vielä pelottavampia asioita kuin kuolema.
lue lisää...
Häpeämätön
RADIUM-kirjat 12/2013
Vesa on lapsesta asti nauhoittanut muiden puhetta boheemin Jukka-enonsa jalanjäljissä. Vesan räiskyvä ja sanavalmis tyttöystävä Enna Vimma on multimediataiteilija ja ihmisoikeusaktivisti, jonka liikuntakykyä kivulias Ehlers-Danlosin syndrooma rajoittaa yhä enemmän.
lue lisää...
Makuuhaavoja
Muruja 12/2012
Aiemmin Kai opiskeli kielitiedettä, matkusteli ja haaveili stand up -koomikon urasta, mutta neurologinen sairaus vei hänet vuoteenomaksi. Sen jälkeen kaikki on pysähtynyt paikalleen. Kai toivoo, että jotain tapahtuisi, mutta ei osaa aavistaakaan, millaiset seuraukset sillä on.
lue lisää...
Marian ilmestyskirja
Muruja 10/2011
"En tiedä pelkäävätkö he tuolia vai minua, vai olemmeko me heidän silmissään yksi ja sama, jonkinlainen kyborgi, pyörä-Maria."
Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja tulee sairaalasta kotiin pyörätuolissa. Lääkärit eivät pääse yksimielisyyteen sairauden laadusta, tai onko sitä ensinkään olemassa.
lue lisää...
Nuortenromaani
Perhonen vatsassa
Nordbooks 3/2018
Vähän ennen näytelmäkerhon ensi-iltaa kasiluokkalainen Tuulia sairastuu Crohnin tautiin. Tärkeintä on, etteivät kaverit saa tietää kivuista ja ripulista, ei edes paras ystävä Sirja.
lue lisää...
Lastenkirja
Seeprakoiran seikkailut
Nordbooks 2/2015
Annika, Saara ja Janne innostuvat kesälomalla videokuvauksesta. Pääroolin saa pian perheen Veijo-koira, josta kekseliäät lapset puvustavat ensin lohikäärmeen ja sitten seepran. Vaan mitä käy, kun
seepra karkaa? Ilkikurisen ja yllätyksellisen kuvakirjan kuvittajana Aura Ijäs.
Kuka?
Olen 36-vuotias toimittaja-kirjailija-lääketiedekirjoittaja-kääntäjä-valokuvaaja, jossa on myös taiteilijan, kokin, vammaisaktivistin ja maailmanparantajan vikaa. Minulta on julkaistu seitsemän romaania aikuisille ja yksi nuortenromaani. Viidessä näistä pitkäaikaissairaudet näyttelevät merkittävää roolia. Myös viidestä tietokirjastani neljä käsittelee terveyttä tai lääketiedettä, joihin törmätään myös esikoisrunokokoelmassani. Ensimmäinen näytelmäni Marian ilmestykset sai ensi-iltansa maaliskuussa 2014. Novellejani on julkaistu monissa antologioissa ja kirjallisuuslehdissä. Kirjoitan myös elokuvakäsikirjoituksia.
Lue lisää tai
ota yhteyttä.
Mitä?
Kirjablogi, kirjoittamisblogi, kirjailijablogi... Maijan ilmestykset käsittelee etenkin kirjoittamista, kirjailijan/ammattikirjoittajan työtä, kustannusalaa, kirjojani ja niiden aiheita (mm. vammaisuus ja muut poliittisesti epäkorrektit sekä harvemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin nousevat asiat) sekä lukemista ja kaunokirjallisuutta yleisesti. Mukana on myös esimerkiksi kirja-arvosteluita, runoja. tarinoita elämästä Hollannissa ja kulttuurieroista yleensä sekä sukupuoliroolien ja ihmisyyden pohdintaa. Viime aikoina aiheiden kirjoon ovat kuuluneet yhä vahvemmin myös meditaatio, muu aivohakkerointi, trauma ja väärinkäyttö.
Top
Jess, täällä odotellaan tv:n ääressä.
Toinen asia, yritän leikkiä tutkijaa, mutten onnistu kovin hyvin. Tiedätkö sinä mitään transkraniaalisesta magneettisesta stimuloinnista (huh, mikä käännös ruotsinkielestä). Esim. Vaasassa sitä kokeillaan nyt, ja se auttaa löytämien tietojen mukaan myös fibrokipuun, ja ennen kaikkea masennukseen. Löysin niin niukasti tietoa siitä, mutta jos vielä olisin kärsivällinen (vaikken osaa)…
Pitää tulla tähän väliin huutelemaan.:) Siitä käytetään usein lyhennettä TMS-hoito ja sitä tutkii ja tekee Suomessa ainakin Nexstim-niminen yritys. IT-lehdessä (eli Invalidiliiton jäsenlehdessä) oli siitä viime vuonna juttu. Sain kuulla aiheesta mielenkiintoisia juttuja kun hyvä ystäväni oli siellä aikansa kehittämässä tuota teknologiaa. :)
Kiitos vastauksesta, Tuulikki. Minä en TMS:ää kovin hyvin tunne, vaikka suhtaudun suurella mielenkiinnolla noihin kaikkiin aivostimulaatiohoitoihin.
Kuinkahan kauan tuo on katseltavissa Areenassa? Mietin ehtiikö sen katsoa huomenna, kun tänään en voi. Kovasti kiinnostaa kyllä.
Lähestulkoon vuoden, joten ei hätää.
Aika vakuuttava ja samalla koskettava ohjelma. Uskon, että on todella tärkeää levittää tuota kokemustietoa sairaudesta ja todella hienoa, että edes yksi lääkäri on kiinnostunut siitä aidosti. Ohjelmasta jäi hyvä maku ja oli mukavaa nähdä sinut melkein livenä ;)
Kiitos! Itse näkisin mielelläni enemmän tieteellistä tietoa levitettävän – viimeisen vuoden aikana sairaus on ollut mm. Sunnuntaisuomalaisessa, Seurassa ja Seiskassa, mutta esim. Lääkärilehdessä ja Duodecimissä ei ole koskaan ollut mitään järkevää. :-/ Massamedia saa toki potilaiden läheiset ymmärtämään paremmin, mutta sitä tiedettäkin kaivattaisiin kipeästi.
Oli kyllä mainio ongelma. :) Toivottavasti mahdollisimman moni läheisistä katsoo ton -ja vaikka joku lääkäriki. Vähä pelottaa, onko Polon vastaanotolla kohta hirvee ryysis, ku nytki on ollu pk-seudulla välillä vaikee päästä.
Mua alko kyllä jotenki kamalasti ärsyttää kun toimittaja lopussa tokas Jennille, että no hyvinhä sä jaksoit -ku kuitenki näki selvästi, että toisella oli huono olo ja juuri oli tehty selväksi, että pahimmat vaikutukset tulee jälkikäteen. Nään aina punasta jos mulle sanotaan vastaavaa. :D
Eiköhän sitä joku lääkärikin katso. Polo itse oli hyvin optimistinen sen suhteen, että Kelassakin joku katsoo ja asiat muuttuvat. Mutta Polo on muutenkin aina yltiöoptimistinen ja minä taas paljon skeptisempi, etenkin kun Kelasta on puhe.
Se Hennalle osoitettu kommentti oli joo vähän tökerö, mutta Polo sanoi, että se pitää ottaa ehdottomasti mukaan, kun se vastaus kertoo niin hyvin tästä sairaudesta. Hennalla oli siinä vaiheessa vaikea pitää päätä ylhäällä ja jaloistakin taisi mennä tunto. Onneksi hän sai sitä lisähappea pian.
EDIT: Niin, ja tosiaan varmaan tulossa melkoinen ryysis Polon vastaanotolle! Siitä varoittelin CFS-verkon käyttäjiä useaan kertaan. Itse toivoisin, että Polo siirtyisi hoitamaan vain CFS:ää, luulisi potilaita tämän jälkeen riittävän, mutta kai hänen pitää tutkia esim. levottomia jalkoja pitääkseen itsensä tutkimusmäärärahoissa ja se vaatii myös potilaskokemusta… Tai sitten hän ei vain aivan kokonaan halua fakkiutua tähän.
Niin Henna siis, vitsi tätä muistia.
Lähetin muuten Pololle hiljan viestin, jossa mm. vinkkasin, että eds:n hypermobiilista muodosta on hiljan julkaistu tutkimus “Clinical heterogeneity in patients with the hypermobility type of Ehlers-Danlos”, johon kannattaa tutustua, jollet ole sitä jo tehnyt! :) Siinä pystyttiin erottamaan potilaista kaksi ryhmää (tai no kolme mutta kolmas oli hyvin pieni). Tutkimuksessa kartoitettiin mistä ja kuinka vaikeista oireista potilaat kärsivät. Vaikeimmat oireet olivat ryhmällä, jonka tilanteen olisi voinut oikeastaan tiivistää niin, että heillä on sekä eds että cfs. Sitten vielä mietittiin, mikä on syynä: Opiaattien käyttö (kun se oli tässä ryhmässä muita runsaampaa mutta ainakin oma kokemus eds-potilaiden parista on se, että cfs-tyyppiset oireet alkaa kauan ennen opiaattien runsaampaa käyttöä), geneettinen syy (mikä olis outoa kun saman perheen jäsenet voi kuulua eri ryhmiin) vai ehkä autonomisen hermoston ongelmat (bingo! :)).
Kaipasin ohjelmaan puhetta yliliikkuvuudesta. Harmittaa kun twiitistäsi selvisi, että siitä oli kyllä puhe mutta leikattu pois. :(
Aika outoa, jos oli kaikki leikattu pois, kun Polo puhui siitä useampaan kertaan. Oliko sekin, missä hän sormilla luetteli omia “diagnostisia kriteereitään” poistettu, siinä hän sanoi, että pitää olla joko nivelten yliliikkuvuus tai LDN-vaste? (En ole siis tosiaan iljennyt itse katsoa ohjelmaa, vaikka tietysti pitäisi.) Hennalla on myös yliliikkuvat nivelet, vaikka en muista hänen koskaan käyttäneen termiä EDS, mutta hän ei tainnut siitä ohjelmassa puhua.
Pitää tuo tutkimus kaivaa, kiitos vinkistä. On yhdessä selainikkunassa auki yksi uudehko EDS-tutkimus, mutta en ole sitäkään vielä ehtinyt lukea. Lähinnä ehdin tuohon tulevaan autoimmuunisairauksia käsittelevään kirjaan liittyviä tutkimuksia (ja muihin kirjoitusprojekteihin liittyvää materiaalia) tällä hetkellä lukea.
Kuuntelin sen kohdan uudestaan, että onko jotenkin ihmeellisesti mulla menny ohi korvien. Polo luettelee siinä kohtaan viisi diagnostista kriteeriä:
-selkeä alkamisajankohta, usein infektio
-kuumeilu
-rasituksen huono sieto
-aivosumu
-ldn-hoidon tehoaminen. Ei mainintaa yliliikkuvuudesta. :(
Muistelin, että se olisi ollut tuossa. Mutta voi olla, että minä sanoin siihen jonkun huomautuksen ja hän lisäsi, että LDN-vasteen voi “korvata” yliliikkuvuudella. Ehkä ohjelman tekijät ajattelivat, että se yliliikkuvuus ei ole tärkeä ja jos sen “tärkeimmän” kohdan leikkasi pois, niin ne muut maininnat siitä aiheuttavat vain hämmennystä. Höh.
Polon vastaukset olivat usein turhan pitkiä ja hän teki samaa, mitä monet, eli alkoivat toistaa lopuksi jotain, minkä olivat jo sanoneet. Eli ehkä he leikkelivät paljon pois loppuja niistä pidemmistä puheenvuoroista. Itse puhuin melko lyhyitä puheenvuoroja (tai siis en läheskään yhtä pitkiä kuin Polo).
Kiitos ohjelmasta. En voi kuin toivoa, että katsojakunnasta 90% olisi ollut lääkäreitä.
Minäkin juuri katsottuani ohjelman haluan tulla kiittämään. Soisin monen sen katsovan – myös niiden, joita asia ei suoraan henkilökohtaisesti kosketa. Itse opin ja avarruin todella paljon. Sekä sinä, Henna että Polo osasitte todella hyvin valottaa sairautta, sen kulkua, taustaa.
Minunkin korvaani särähti haastattelijan huomio Hennalle, että hyvinähän sä jaksoit. Miten muuten sinä, Maija? Verottiko haastattelu kaikkinensa paljon sinun jaksamista?
Ei tietenkään ole pakko vastata, ihan uteliaisuudesta kysyn.
Minulla se ei juuri uuvuttanut. Sen jälkeen kun aloitin LDN:n kuusi vuotta sitten ei ole enää tullut sitä CFS:lle tyypillistä jälkiromahdusta. Hennalla alkoi ottaa tosi, tosi lujille kuvausten loppupuolella, mutta LDN:n ja hapen ansiosta hänkin ilmeisesti 3-4 vuorokaudessa toipui.
Aikoinaan minulla saattoi yhdenkin päivän ylirasituksesta toipumiseen mennä lähemmäs viikko. Siis ainakin fyysisestä rasituksesta, en muista enää miten pahasti tuollainen jännitys + puhuminen -yhdistelmä vaikutti.
Helkkarin hyvä juttu – katsoin just loput, kun ei jaksanut koko juttua kerrallaan…
Hyvä, että Hennakin jaksoi olla mukana, vaikka selkeästi huomasi hänen voivan välillä melko huonosti. Hieno juttu ja myös toivon, että mahd. moni lääketieteen sekä myös sosiaalialan ja varsin KELAn + muiden eläkevakuutusyhtiöiden edustaja olisi nähnyt tämän. Mikään ei tietenkään estäisi tallentamasta tätä itselleen? Lisätä liitteeksi hakemuksiin?
Polo ainakin oli toiveikas, että katsoisivat sitä… Tuskinpa mitään videoliitteitä hakemuksiin kukaan kuitenkaan lukee. :-/
Kiitoksia sekä Maijalle että Tuulikille!
Kysymykseni TMS-hoidosta tuli ajankohtaiseksi koska Vaasassa on aloitettu tätä hoitoa.
Ohjelma oli asiallinen ja paljon tärkeitä asioita tuli esille, vaikka näin kuinka vaikeata se oli varsinkin Hennalle.
Lopuksi vain itkin. Kiitos kuitenkin kun jaksoitte!
Kiitos!
Katselin pätkän eilen Areenasta, ja sitä myötä muistin taas loistavan blogisi.
Hyvä ohjelma, joka kyllä valotti sairastavien arkea. Tosin paljon jäi varmasti sanomattakin.
Minusta oli hyvä, että ohjelmassa Polo korosti, että kyseessä vaikuttaisi olevan nimenomaan fyysinen sairaus. Aivan liian usein saa kuulla vihjailua psyyken heikosta tilasta, kun joku elimistössä mättää.
Tuttavani sairastaa kroonista väsymysoireyhtymää, ja hän teki keikat psykiatristen osastojen kautta ennen, kun pitkän ajan jälkeen sai diagnoosin. Todella raivostuttavaa.
Pystyn jonkin verran samaistumaan tuohon järkyttävään väsymykseen, aivosumuun, erittäin hitaaseen palautumiseen jne., joten ohjelma kosketti itseänikin. Sairastan itse kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja silloin kun tauti oli räjähtänyt käsiin, olo oli aika saman tyyppinen pitkään. Ja omasta kokemuksesta voin myös tuntea tuskan, kun leimataan ylisuorittajaksi, perfektionistisksi, stressaajaksi, masentuneeksi ym. lääkärien taholta, kun “arvot ovat viitearvojen sisallä”.
Hienoa, että olit ohjelmassa! :)
Kiitos!
CFS:ssä ja kilpirauhasen vajaatoiminnassa on paljon samaa, niin oireissa kuin siinäkin, miten lääkärit usein kohtelevat ihmisiä. Ja hyvin suurella osalla kilpirauhaspotilaista sairaus ei näy verikokeissa (tai lääkärin mielestä ei näy), jolloin hoitoakaan ei saa… Eivätkä monet saa kunnon hoitoa, vaikka diagnoosi olisikin, kun lääkeannostus jätetään aivan liian alhaiseksi tai pelkkä tyroksiini ei riitä.
Itsekin kärsin siis myös kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka arviolta vaivaa jopa puolta CFS:ää sairastavista naisista. Se tosin iski vasta sairastettuani CFS:ää lähemmäs 10 vuotta, joten pystyn aika hyvin erottelemaan näiden kahden sairauden oireet – jännä kyllä minulla kilppari ei ole aiheuttanut juuri lainkaan uupumusta, masennusta tai kognitiivisia vaikeuksia.
Jep, olet oikeassa. Täällä viitearvot ovat kohtuuttoman laajat, ja asiaa ei auta yhtään se, että verestä katsotaan vain pari arvoa.
Minä hakeuduin luontaislääkinnän pariin, kun tk:ssa ei tapahtunut mitään, paitsi nöyryytystä. Sitä kautta löysin lääkärin, joka alkoi välittömästi hoitaa minua. Kilpirauhaspaneeli otettiin MDD:n kautta ja kappas, johan alkoi numeroissakin näkyä jotakin.
Mulle tuo thyroxin ei sopinut ollenkaan (oireet jäivät ja olo oli epämiellyttävä), ja siksi olen vaihtanut eläinperäiseen kilpirauhashormoniin. Se toimii hyvin.
Ainoa haitta on nykyään se, että tuo eläinperäinen lääke on kallis, eikä KELA (tietenkään) korvaa siitä mitään. Ihan pimeätä. Mitä hyödyttää korvaukset tyroksiiniin, kun se ei muutenkaan juuri mitään maksa? Tähän kalliiseen ei sitten saa mitään avitusta.
Siinä onkin kaksi ärsyttävää sairautta päällekkäin. Mutta hyvä, jos kilpparisi ei aiheuttanut pahoja oireita! Miten koet näiden kahden päällekkäisyyden?
Oireet olivat kyllä pahoja, niihin ei vain kuulunut esim. uupumusta. :-P Lihoin parissa kuukaudessa luokkaa 20 kiloa, josta suurin osa on edelleen riesana. Lisäksi oli aivan hillitön nesteturvotus ja esim. hääkuvissani olen ihan muodoton pallo, ei ole kiva katsoa niitä… Nesteturvotus aiheutti jalkoihin penikkatautia, plantaarifaskiittia ja akillestendiniittiä ja vaikeutti siten kävelyä.
Myöhemmin kun vajaatoiminta paheni äkisti, 23.11.2011, hypoglykemia paheni niin rajusti, etten sietänyt hiilihydraatteja enää käytännössä lainkaan – jos niitä söi, niin verensokeri oli 24/7 niin alhaalla, ettei jaksanut tehdä mitään. Ja alkoi tulla sitä paleluakin vihdoin. Lihakset menivät maitohapoille esim. ruoanlaitosta. Ja silloin alkoi vihdoin masentaakin – tosin ei ihme, kun koko terveys oli samalla kertaa romahtanut (ei vain kilppari).
Minulla on lääkityksenä 100 mcg T4 ja 25 + 25 mg T3. Eli aika paljon. Onneksi täällä vakuutus korvaa tuon T3:n, muuten tulisi todella kalliiksi.
Ahaa, no sitten ymmärrän. Joo, eihän sitä kaikkia oireita kaikilla ole, ja ne mitkä on, voivat olla pahoina.
Lihominen on tuttua täälläkin, ja kiloja ei meinaa saada millään pois. Mulla edelleen +10 jäljellä.
Myös turvotukset ja muut krempat tuli koettua. Mutta tukkaa ei lähtenyt ollenkaan, eikä kylmä ei ollut koskaan. Lämmönsäätely kyllä muuten toimi jokseenkin oudosti. :P
Edelleen kyllä tuntuu, että ei sitä ihan entisensä ole. Jotain muuttui vajaatoiminnan myötä. :/
Katsoin Areenalta! Hyvin meni, molemmilta naisilta hieno ja rohkea juttu! Pohdiskelin katsellessani, miten paljon tuossa on yhteistä fibromyalgian kanssa. Aivosumu, hidas palautuminen ja uupumuskin. Fibrossa on tietysti vielä kivut mukana paketissa. Ja toisaalta, ehkä kognitiiviset oireet ovat lievemmät, vaikka niitäkin toki on.
Paljon! Senhän takia minun yksi kirjanikin käsittelee sekä CFS:n että fibron hoitoja, jotka ovat pitkälti samoja – esim. pieniannoksinen naltreksoni on molempiin paras hoito.
Useimmilla CFS-potilailla on kipuja, monilla kaiken aikaa. Minulla onneksi ei. Sairauden oikea nimi myalginen enkefalomyeliittihän tarkoittaa lihaskipuja aiheuttavaa aivojen ja selkäytimen tulehdusta… Jopa puolella CFS-potilaista on myös fibro. Tosin vaikeahan se on sanoa, kun kumpikin voi aiheuttaa kipuja ja toisaalta monien mielestä fibroa ei saisi diagnosoida kipupisteiden pohjalta.
Isoin ero ovat immuunijärjestelmän oireet (kuume, imusolmuketurvotus, jatkuvat infektiot), sydänvauriot ja vaikeammat neurologiset oireet aina epilepsiaan ja hyvinkin erikoisiin näköhäiriöihin asti. Fibroon ei tiettävästi voi kuolla, CFS:ään voi.
Joidenkin lääkäreiden mielestä CFS ja fibro ovat sama sairaus. Siitä en ole samaa mieltä. CFS on kuitenkin niin selvästi infektiosairaus (jota on esiintynyt epidemioina, fibroa ei), joka vaikuttaa usein kaikkiin kehon järjestelmiin ja fibro taas enemmän “aivot on säädetty väärin” -sairaus. Ihan tarpeeksi kurja sekin, ei siinä mitään.
Tuli tänään toiveikas olo kun 18 vuotta silmiäni hoitanut silmätautien dosentti kertoi, kuultuaan minkälaisten oireiden takia olen ollut taas viime aikoina sänkypotilas, että hiljattainhan tuli sellainen ohjelma, jossa kerrottiin sellaisesta väsymysoireyhtymästä. Että sehän on hankala sairaus, eikä sitä monesti tunnisteta, vaan tehdään vaikka masennusdiagnooseja. Juteltii siitä sitte hetki. :) Mahtavaa, että heti ekalla lääkärikäynnillä ohjelman jälkeen ja vielä varsin arvovaltaiselta lääkäriltä, tuli näin hyvää palautetta ohjelman tehosta. :)
Kai namedroppailit tuntevasti meidät? ;-P
Arvaa vaa. ;D