Älä nettihötkyile

Suomessa ilmiannetaan pedofiilejä Facebookissa ja postataan heidän kuviaan. Kun ollaan varmoja, että kyseessä on oikea henkilö. Kaikki me olemme kuitenkin joskus erehtyneet tilanteissa, joissa olemme olleet aivan varmoja. Vahinko voi olla peruuttamatonta.

Pari vuotta sitten Olivia-lehti julkaisi väärän naisen kuvan kuvituksena huumeäitiä käsittelevässä jutussa. Karmiva virhe. Toimituspäällikkö tarjosi naiselle korvauksena lehden vuosikertaa! Käsittämätöntä. Oíkeudessa nainen sai 10 000 euroa. Ei välttämättä riitä alkuunkaan korvaamaan virheen aiheuttamaa haittaa.

Luuletteko, ettei Olivia-lehti ollut varma? Että he julkaisivat naisen kuvan, vaikka eivät olleet ihan varmoja, oliko se oikea?

Uutismediassa voi käydä tosin niinkin, että varmuutta ei ole. On kiire, ja jotain pitää saada uutisiin. Ei ehditä tarkistaa. Bostonin pommi-iskujen yhteydessä media levitti runsaasti vääriä tietoja, mm. vääriä epäiltyjen kuvia ja nimiä.

Muutama vuosi sitten länsimainen media julkaisi väärän naisen kuvan mielenosoituksessa kuolleena iranilaisnaisena. Lehdistö ei koskaan pyytänyt anteeksi ja jatkaa väärän kuvan levittämistä. Kuvan nainen joutui jättämään kotiinsa ja perheensä ja pakenemaan Saksaan.

Jos lehdetkin erehtyvät, netissä vasta sattuu ja tapahtuukin. Juorut leviävät, väärinkäsitykset paisuvat kuin rikkinäisessä puhelimessa. Törmäsin siihen ensimmäistä kertaa vuonna 1997, kun erään suomalaisen nettituttuni huhuttiin tehneen itsemurhan. En tiedä mistä huhu lähti, mutta se oli täysin perätön.

Väärinkäsityksiä aiheuttaa sekin, että nettikeskustelut voivat katketa kesken. Kun joku sanoo Twitterissä “en jaksa enää” ja sen jälkeen katoaa, jotkut alkavat epäillä itsemurhaa ja ottavat yhteyttä poliisiin. Todellisuudessa postaaja olikin vain turhautuneena mennyt nukkumaan.

IRC-kaverini olivat joskus minusta huolissaan, kun sanoin meneväni “ulos” (=poistuvani keskustelusta) enkä palannut loppupäivänä nettiin. He olivat ajatelleet, että “ulos” tarkoitti pientä kävelylenkkiä ja nyt olin kadonnut.

Eräs tuttu, sanotaan vaikka “Jessica”, puhui joskus itsemurhasta Twitterissä ja joku oli sen perusteella alkanut etsiä häntä. Tämä “pelastaja” postasi innoissaan Twitteriin, kuinka oli nyt puhunut Jessican äidin ja siskon kanssa ja Jessica oli turvassa.

Jessica itse postasi myöhemmin kauhuissaan, että tässä on täytynyt tapahtua virhe (joko “pelastaja” valehteli tai oli löytänyt toisen samannimisen henkilön perheen), koska hänellä ei edes ollut siskoa! Pelastaja ei koskaan myöntänyt tekemäänsä virhettä, vaan jätti muut siihen käsitykseen, että hän “pelasti” Jessican itsemurhalta. Koituiko jollekin toiselle Jessicalle tästä harmia? Sitä en saanut tietää.

Erittäin suuri osa netissä liikkuvasta tiedosta, kuvista sun muusta on feikkejä. Kuvat eivät välttämättä ole manipuloituja, mutta ne on voitu irroittaa kontekstista, esimerkiksi monen vuoden takaisesta tapahtumasta eri maasta. Kadonnut ihminen voi olla oikeasti kadonnut – mutta löytynyt jo monta kuukautta sitten (monet uudelleentwiittaavat twiittejä tai lähettävät eteenpäin sähköposteja vanhoista katoamistapauksista tarkistamatta, onko asia yhä akuutti).

Teoriatasolla moni tietää, että feikkejä on paljon, mutta käytännössä se helposti unohtuu. On esimerkiksi kokonainen webbisivu ihmisistä, jotka ovat uskoneet The Onionin täysin ylivedettyjen uutisparodioiden olevan aitoja.

Linnunradan käsikirjassa annettiin ohjeeksi, “Don’t panic”. Tämä on hyvä ohje nettiinkin. Ja toki myös maailmaan muuten. Sen voisi kääntää myös: älä hötkyile.

One Response “Älä nettihötkyile”

  1. Hyvää asiaa!
    Kaunista kevättä!

Kommentoi
Name and Mail are required