Post scriptum

Sain ScriptFrenzyn valmiiksi jo, samassa ajassa kuin viime vuonna, vaikka silloin muokkasin Marian ilmestyskirjaa ja nyt kirjoitin päästäni (=tarkasta outlinestä). 100 liuskaa englanninkielistä elokuvakäsistä on tosin reilusti alle 20 000 sanaa. Alle kolmannes suomenkielisestä NaNosta, lähempänä varmaan neljännestä.

Silti ihan hyvä saavutus. Olen ollut syntymäpäivästäni asti tosi huonossa kunnossa, yli viikon. En jaksa usein ennen iltakuutta tehdä mitään. Ei ollenkaan hyvä merkki.

Työsarkaa riittää toki vielä paljon. Kässärin suurimmat ongelmat lienevät tällä hetkellä liian vähäinen tekeminen/visuaalisuus, liian vähäiset yllättävät komplikaatiot ja liian vähäinen subteksti. Myös 1800-luvulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvat kohtaukseni ovat ihan luurankoja, kun ehdin jo unohtaa ison osan tutkimustyöstäni, josta enemmistön tein viime kuussa. “Laita X ja Y ottamaan yhteen tässä.”

Eräs tärkeä tietolähde, jonka ehdottomasti oletin vastaavan minulle, ei ole ainakaan vielä vastannut. Yhteen arkistoon pitäisi ottaa yhteyttä ja kysyä, lähettävätkö he minulle valokopioita (tai digikuvia) eräiden ihmisten kirjeenvaihdosta, kuten nettisivuilta ymmärsin, ja kuinka helvetisti köyhdyn siitä.

Mutta keksinpähän sentään, miksi päähenkilöni syö avokadoja ja miksi hänen on suorastaan pakko syödä avokadoja.

En tiedä, valmistuuko tuo leffakässäri. Sisällä pieni ääni sanoo, että ihan sama valmistuuko se, kun todennäköisyys, että siitä koskaan seuraa mitään, on luokkaa 0,1 %. Parhaani aion silti yrittää.

Nyt kun olen saanut kuukauden sisään valmiiksi kaksi syöpää käsittelevää isoa kirjoitusprojektia (ja olipa syöpä mukana myös Makuuhaavojassa sekä julkaisematta jääneessä 2. romaanikäsikirjoituksessani vuonna 1999), niin voin aika varmasti luvata, että seuraavassa romaanissani kukaan ei sairastu syöpään. :-P

En jaksa tehdä oikein muuta kuin kirjoittaa ihan vähän iltaisin. Silloin pystyn myös yleensä tekemään kävelyn. Lukea jaksan myös yllättävän hyvin, parhaimmillaan menee romaani alle päivässä. Tosin eihän yhteen kirjaan nyt mene kuin 2-3 h. Usein jaksan iltapäivällä katsoa elokuvan. Vähän kuin pienenä kun olin kipeänä, paitsi että ei kukaan hoivaa.

Erityistä taistelua on syöminen. Pitää 6-7 kertaa päivässä keksiä itselleen jotain riittävän vähähiilarista ja runsasproteiinista syötävää, kun voimat eivät tunnu riittävän edes sen syömiseen. Jugurtti, pähkinät ja myslipatukat alkavat tulla korvista ulos. Muuten voisin ihan hyvin skipata suurimman osan aterioista ja puksuttaa vararasvoilla, mutta jos lykkään syömistä, hypoglykemiani pahenee jopa pariksi viikoksi.

Hieman katkerana mietin, että ennen kuin terveyteni sabotoitiin, työstin keittokirjaa, joka oli yli puoliksi valmis (ja sen piti ilmestyä viime keväänä). No, nyt näyttää siltä, että ehkä joku voi tulla jossain vaiheessa apuun.

Kaikki muistuttaa asioista, jotka on menetetty. Sain eräältä postituslistalta hiljattain mainoksen englanninkielisestä kirjoituskurssista, joka voisi olla mielenkiintoinen. Mutta en minä sinne voi mennä nyt.

Kaikesta huolimatta minulla on kreisi tavoite lähettää seuraavan 1,5 kuukauden aikana 5-7 tekstiä viiteen eri paikkaan. Näistä yksi on valmis, yksi on valmis mutta vaatisi vähän editointia sopiakseen teemaan paremmin, yksi on noin puolivälissä, yhteen minitekstiin ja yhteen pitkähköön novelliin on idea, yksi pitäisi kääntää englannista suomeksi ja yksi suomesta englanniksi.

Ja ensi viikolla tulee anoppi.

4 Responses “Post scriptum”

  1. Tsemppiä työhön! Hurja on tavoite, mutta kyllä sinä siihen pystyt :)

  2. Elegia says:

    Tämä ei varmaan lohduta, mutta täällä ainakin eräs, joka arvostaa ja nostaa hattua työllesi ja sinnikkyydellesi!

Kommentoi
Name and Mail are required