Ruusunpunaista totta
En olisi varmaan lukenut Riikka Pulkkisen kirjaa Totta, mutta sain sen lahjaksi Lukuhoukka-blogin B.N.:ltä. Tai sellaisena arvonta-tyylisenä “kuka haluaa ilmaiseksi”. (Hän muuten paketoi tosi kivasti.) Kaikki muut ovat tietysti kirjan lukeneet noin tsiljoona vuotta sitten.
Totta on bestselleri, se on käännetty jopa hollanniksi ja siitä on tehty näytelmä ja tulossa elokuvakin. Monet ovat tykänneet tosi paljon, jotkut eivät taas yhtään. Itse putosin johonkin siihen väliin. Kirjan tyyli on hyvin runollinen (siis aivan kuin lukisi pitkää runoa) ja lyyrisiä kielikuvia tihkuva, niin että välillä se ihastutti ja ajoittain taas tuntui jopa itseään parodisoivalta.
Totta on kertomus useammasta sukupolvesta, rakkaudesta ja kuolemasta. Minusta kirjassa hienointa oli se, miten lastenvahti/kotiapulainen joka rakastuu perheen isään ja kokee tämän kanssa kiihkeän suhteen kuitenkin kaipaa eniten sitä perheen lasta. Hänen kohtalonsa sekä kirjassa oleva kuoleman kuvaus oli minusta hieman vähemmän onnistunutta ja omaperäistä.
Totta oli kirja, jota oli pakko ahmia, lukea vielä yksi sivu, mutta usein kyllä silmät halusivat skipata niitä pitkiä runoiluita ja etsivät jo sivulta seuraavaa tapahtumaa.
2 Responses “Ruusunpunaista totta”
Riikka Pulkkinen kirjoittaa kyllä kauniisti. Kiva, että sait jotain kirjasta irti. Mutta en kyllä muista ollenkaan, miten sen pakkasin. :D Makuuhaavoja olen aloittanut, mutta en ikävä kyllä ole ehtinyt vielä kamalan pitkälle.
En muista minäkään enää tarkkaan, mutta jotain persoonallista siinä oli. Itse koen juttujen postittamisen sen verran uuvuttavana, että yleensä kaivan vain jonkun vanhan pakkauskuoren (esim. Book Depository) tai sitten brutaalisti esim. teippaan A4-arkin kuoreksi ja vahvistan kulmat. :-P
Kiitos.