Vanhat ja nuoret vuodepotilaat

Olin aika vanha ja perehtynyt lääketieteeseen jo jonkin aikaa, kun minulle kerrottiin, että vanhusten yksi yleisimmistä “kuolinsyistä” on lonkkamurtuma. Minun oli vaikea ymmärtää sitä. Miten muka luunmurtumaan voi kuolla?

Syy on se, että usein lonkkamurtuma vie vuodelepoon ja sen jälkeen on pelkkää alamäkeä, josta ei enää nousta.

Sanoin sen ohjelmassa ja sanon sen nyt: Muistisairas, joka makaa vuodepotilaana vailla fyysistä syytä, on hoitovirhe.” kirjoitti läheisen muistisairaudesta kirjankin kirjoittanut toimittaja Hanna Jensen blogitekstissään, jossa hän käsittelee vanhusten laitoshoitoa ja makuutusta Suomessa. Jensenin aktiivista isää oli “hoidettu” lääkitsemällä tämä vuoteenomaksi, koska kävelyhalu katsottiin “vaelteluksi”, joka oli haitallista.

Minä veisin asian vielä pidemmälle ja sanoisin, että väkisin makuuttaminen on pahoinpitely. Törkeä pahoinpitely.

Kuten Suomen Kuvalehden Hogeweyk-jutussani (joka tuli nettiin luettavaksi pari viikkoa sitten) kirjoitin, noin 150 asukkaan dementiakylässä ei ole yhtään vuodepotilasta. Ei siksi, että potilaita valikoitaisiin, vaan koska heitä ei makuuteta sängyssä!

Joillain ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa. Nuorikin voi olla vuodepotilas, kuten uusimmassa Makuuhaavoja-romaanissani. Olin jo vuosien ajan halunnut kirjoittaa romaanin, jonka päähenkilö olisi vuoteenoma, niin haasteelliselta se draaman aikaansaamisen kannalta vaikuttikin.

Minulla on vuoteenomuudesta omaakin kokemusta, ei onneksi paljoa. Esim. vuoden 2006 lopussa vietin kuukauden lähes kokonaan sängyssä. Onneksi pystyin lukemaan aika hyvin, meni esimerkiksi 1500 sivua Mikrobiologia ja infektiotaudit -teosta.

Jos ei pysty tekemään mitään, silloin iskee kyllä todella paha angsti. Jotkut kykenevät tekemään töitä, harrastamaan, pyörittämään perhettä, jopa firmaa sängystä käsin. Monet CFS/ME-potilaat joutuvat makamaan pimeässä, hiljaisessa huoneessa eivätkä siedä edes kevyttä kosketusta. Jotkut pystyvät olemaan puoli-istuvassa asennossa, toisille ainoa vaihtoehto on maata täysin vaaka-asennossa.

Bestseller-kirjailija Laura Hillenbrand on ollut CFS/ME:n takia usein pitkiä aikoja vuoteenomana ja kirjoittanut kirjojaan sängystä käsin. Psykologian professori ja feministi Naomi Weisstein on ollut CFS/ME:n takia vuoteenomana 30 vuotta. Hänen kuntonsa romahdutti aikoinaan sama hengenvaarallinen uskomus kuin tuhansien muiden: kuvitelma, että liikunta helpottaa tätä sairautta.

Minulla on useita vuoteenomia kavereita. Yhdellä on CFS/ME:n takia niin paha sydämen vajaatoiminta, että hän ei voi istua tai puhua (juu, tämä sairaus nimeltä “krooninen väsymysoireyhtymä”, eikö olekin kuvaava nimi…) Toinen CFS/ME:tä sairastava pystyi vielä viime vuonna kävelemään muutamia askeleita, mutta HYKSin sadistiset kidutusmenetelmät veivät hänen jaloistaan tunnon loppuvuodesta, eikä se koskaan palautunut (kiitos vaan helvetisti sinne).

On kamalaa lukea Twitteristä, että joku on alkanut saada makuuhaavoja ja sitten huomata, että se on yksi parhaista ystävistään.

Twitter on molemmille mainitsemilleni kavereille ollut pelastus. He eivät pysty käyttämään tietokonetta edes kannettavalla, vaan ainoa yhteys ulkomaailmaan on älypuhelin. Toinen ei pysty puhumaan, mutta jaksaa ja juuri näpytellä muutamia painalluksia päivässä. Toinen taas pystyy twiittaamaan vain puheohjauksella, vaikka hänen oman äänensäkin kuuleminen sattuu.

Täydelliseen vuoteenomuuteen liittyy ihan oma skenensä. Vuodeastiat tai katetrit (vanhuksilla usein vaipat, nuorilla harvoin). Erilaiset apuvälineet vuoteessa peseytymiseen. CFS/ME:ssä usein ruokintaletkut. Makuuhaavoja-kirjassa Katri-sisko ostaa Kaille satiinipyjaman, jotta tämä ei saisi makuuhaavoja. (Se on usein varsin hyvä veto, vaikka ei ongelmaa ratkaisekaan.)

Netistä löytyy koskettava video siitä, kun CFS/ME:n takia vuoteenoma Jessica pääsee syntymäpäivänään ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen istumaan tuolissa, johon hänet siirretään nostolaitteella.

Käveleminen ei ole itsestäänselvyys, mutta ei ole istuminenkaan. Kukaan ei halua olla vuodepotilas.

6 Responses “Vanhat ja nuoret vuodepotilaat”

  1. Marja Leena says:

    Kirjoitat todella tärkeästä asista, Maija. Ei todellakaan pidä tehdä ihmisestä vuodepotilasta vain sen vuoksi, että ihminen kärsii vaikkapa dementiasta. Kyllä se minustakin on pahoinpitelyä.

  2. H-R says:

    Onneksi nykyään on miniläppärit jne. Viimeiset pari kirjaani ovat 2/3 sängyssä kirjoitettuja…
    Pystyn kyllä kävelemään ja noin, mutta istuminen on selkävikojen vuoksi haasteellista, kun puhutaan useammista tunneista. Olen ajatellut hankkia jonkinlaisen nojatuolin, jos sen kanssa onnistaisi paremmin kuin työtuolien.
    No, kesän tullen on leikkaus, joka laittaa kirjaimellisesti ja täysin vuoteenomaksi määrittelemättömäksi ajaksi. Toivottavasti kotihoidossa, mutta kuitenkin. Näillä käsillä nimittäin tuskin kovin reippaasti kyynärsauvoilla kävellään.
    FMS vetää veltoksi, eikä se suinkaan ole ainoa oireyhtymäni…
    No, SLE-epäilyihin saan pian jotain selvyyttä, koska tsekataan tumavasta-aineet.

    Oho, tulipa vuodatus. Enkä edes ehdinyt dementia-aiheeseen, ja kokemuksiini sukulaisten makuuttamisesta. Joku toinen kerta.

    P.S. En ole ehtinyt lukea kirjaasi vielä, mutta aikeissa on, nyt kun se arvonnan myötä konellani on. :)

    P.P.S. Tästä aiheesta olisi muuten postauksen jos toisenkin verran sanottavaa. Saas nähdä tohdinko omaan blogiini näin intiimistä asiasta, vaikka ei kai sairauteni salaisuus ole. Heh, käynpä ainoastaan kirjoittelemassa tod. näk. luetumpaan blogiin vaivoistani. Logiikan juhlaa!

    • Itse en ole juuri tehnyt töitä sängyssä. Yleensä jos joudun makaamaan, en pysty myöskään työskentelemään. Mutta yksi nettituttunikin kirjoitti NaNoWriMonsa (muistaakseni samaan aikaan kuin minä kirjoitin Marian ilmestyskirjaa eli 2009) kokonaan sängyssä. Sittemmin hänen kuntonsa on merkittävästi parantunut LDN-hoidon myötä ja hän on käynyt jopa melomassa kanootilla.

      Minullahan on nyt peräti kaksi kirjaasi hyllyssäni. Aloitan siitä uudemmasta tässä piakkoin – se tietysti aiheensa puolesta kiinnostaa minua enemmän.

      Aika monelle sairaus on yhä salaisuus. Tuttavapiirissäni on pari “julkkista”, jotka eivät halua CFS:stään puhua, koska ovat (tietyllä tavalla) urheilijoita, eikä se sopisi imagoon. Tekisi mieli kysyä, että onko sinulla siis yliliikkuvat nivelet.

      Toivottavasti leikkauksesi menee hyvin!

  3. H-R says:

    P.P.P.S. Käveleminen onnistuu, kirjoitin. No, niin ja näin. Olen jo niin tottunut ontumiseeni, että pääsee välillä unohtumaan. Ei luulisi, ottaen huomioon, että kuitenkin puolikiireellisenä haluavat julkisella jalkaani leikata, että en menettäisi kävelykykyäni alle 4-kymppisenä. Kuulostaa kauhealta kirjoitettuna. Vähän kuin tulisi ihan pienesti kaapista ulos…

  4. Polga says:

    Minä näen tuon kommentin lähinnä niin, että lonkkamurtuman jälkeen monelle huonompikuntoisille tulee ns. suuri vapauttaja eli keuhkokuume -> mun mieheni jätettiin kuolemaan näin, 2 vkoa vielä letkuissa. Grrr. Onneksi sai tarpeeksi moppea, sen sain sentään varmistettua! Kas kun avovaimo EI ole lähiomainen!!! :(

Kommentoi
Name and Mail are required