Esteetöntä ruokaa

Nykyään yhä useammalla on jonkinlainen erityisruokavalio. Syy voi olla eettinen tai uskonnollinen, mutta yhä useammin terveydellinen.

Terveydellisiä syitä erityisruokavalioon voivat olla esimerkiksi allergiat, yliherkkyydet tai se, että jotkut ruoat aiheuttavat vatsaoireita tai muuten pahentavat sairautta, esim. aiheuttavat iho-oireita tai laukaisevat päänsäryn. Joidenkin sairauksien hoidossa erityisruokavalio on pakollinen. Tällaisia ovat esimerkiksi keliakia sekä jotkut harvinaiset aineenvaihduntasairaudet.

Itselläni on paitsi eettisistä syistä johtuva erikoisruokavalio, myös toinen ruokavaliorajoite: hypoglykemia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että en voi syödä paljoa hiilihydraatteja kerralla, ellei mukana ole runsaasti proteiinia, rasvaa ja kuitua. (Hitaat hiilihydraatit eivät ratkaise ongelma, en voi syödä esimerkiksi täysjyväruisleipää tai ruskeaa pastaa ilman em. ravintoaineita).

Karppaaja ei välttämättä ole laihduttaja sen enempää kuin vähärasvaista ruokavaliota noudattavakaan, jolla voi esimerkiksi olla jokin vatsasairaus.

Monella on käsitys siitä, että erityisruokavaliota noudattava voi tarvittaessa laistaa ruokavaliostaan. Riippuu ruokavaliosta. Laihduttaja voi ehkä syödä juhlissa suklaakakkua. Maapähkinäallergikko saattaa kuolla siihen, että ruoka-aine on koskettanut maapähkinää. Keliaakikko ei voi syödä “vähän” gluteenia, sillä suolistonukan palautumiseen menee kuukausia. Minullakin hypoglykemian paheneminen kestää usein viikon kaksikin.

Kasvissyöjälle tai muslimille ajatus vaikkapa sianlihan syömisestä kuulostaa yhtä houkuttevalta kuin tavallisesta länsimaalaisesta, jolle alkuperäisasukkaat tarjoilisivat syötäväksi ihmisaivoja. Söisitkö?

Joillain ihmisillä on erikoinen käsitys siitä, että allergiat ja yliherkkyydet ovat “nirsoilua” tai kokonaan keksittyjä. Olen nähnyt perusteluja, jotka ovat tasoa “minulla ei ole allergioita, niin en ymmärrä, miten muillakaan voisi olla”. No, valitettavasti ihmiset voivat sairastua tuhansiin erilaisiin sairauksiin, vaikka sinulla ei niitä olisikaan. Haimasyöpäkin on olemassa, ja Parkinsonin tauti, ja skitsofrenia.

Olin muutama vuosi sitten puhujana lääketieteellisessä konferenssissa, jonka vieraista suuri osa sairasti MS-tautia. Lounastauolla tarjoiltiin erittäin rasvaisia juusto- ja munasalaattivoileipiä. Aika erikoinen valinta ottaen huomioon, että MS-potilaat välttelevät usein a) gluteenia b) maitotuotteita c) tyydyttynyttä rasvaa.

Jos menen kavereiden luokse, en oleta, että siellä saisin välttämättä erikoisruokavaliooni sopivaa ruokaa. Ravintolassa kyllä oletan sellaista löytyvän, ainakin jos puhutaan muusta kuin ketjupikaruokalasta tai esimerkiksi erittäin hienosta ravintolasta, joka valmistaa vain yhtä ainoaa menua.

Ravintoloiden tehtävä on tarjoilla ihmisille ruokaa, jota he pystyvät syömään. Erittäin vaikeita erityisruokavalioita voi olla vaikea toteuttaa, ainakaan ilman etukäteisilmoitusta, mutta esimerkiksi yleisimmät allergiat, gluteeniton, vähähiilihydraattinen, vähärasvainen, vegaaninen yms pitäisi olla itsestäänselvyys.

Toisaalta koen itse tärkeäksi tarjoilla ruokaa, jota vieraani pystyvät syömään (ja joka on hyvää!). Ei niin, että pöydän reunalla on jokin epämääräinen kuiva kakku, jossa lukee “gluteeniton” ja kaikki muu ruoka onkin keliaakikolle syömäkelvotonta.

Tuttavapiirissäni Suomessa oli yksi keliaakikko ja kaksi moniallergista – tietenkin myös runsaasti vegaaneja, mutta tarjoilen muutenkin vain vegaanista ruokaa. Pyysin aina kutsuissa ihmisiä ilmoittamaan allergiat, mutta moni ei halua ilmoittaa, koska kuvittelee olevansa turhaan “vaivaksi”. En tietysti leipoisi sitrusallergiselle omaa kakkua, mutta kenties kaavailemani kakun voisi tehdä myös ilman sitruunaa.

Moni ajattelee, että erikoisruokavalioihin soveltuva ruoka on automaattisesti ankeaa ja mautonta, eikä sitä ilkeä tarjota kaikille vieraille. Se saattaa pitää paikkansa, jos ruokavalio on erittäin rajoittunut (esim. salisylaatiton ruokavalio sulkee pois useimmat hedelmät ja vihannekset ja lähes kaikki mausteet), mutta esimerkiksi kaikille maistuva vegaaninen, vähähiilihydraattinen ja gluteeniton herkku on vielä melko helppo järjestää.

Pyrkiminen kaikille sopivan ruoan tarjoamiseen on mielestäni esteettömyyskysymys siinä missä kynnysten välttäminen tai mahdollisimman esteettömän sisällön tarjoaminen netissä.

Tämä on teksti, joka minun piti lähettää keskiviikkona Blogging Against Disablism -tapahtumaan, mutta en pystynyt, vaikka teksti oli käytännössä valmiiksi kirjoitettu jo pari viikkoa sitten.

I’m sorry for not being able to provide a translation this time. Google Translate works okay, just watch out for the occasional negative sentences turning positive and vice versa.

2 Responses “Esteetöntä ruokaa”

  1. Elegia says:

    Olipa virkistävä kirjoitus, hatunnosto! Itsekin kuulun “nirsoihin” (muiden mielestä), koska olen vege (en vegaani, syön jonkin verran maitotuotteita, mutten munaa).

    Usein (empiiriset tutkimukset) vallalla on myös omituinen käsitys, että vege kaipaa lihanmakua ja siksi haluaa tofu- ym. pihvejä. Itse en esimerkiksi voi sietää lihan makua enkä makkaroita tmv. Joudun siis joskus kyselemään ravintolassakin, että eihän se ole tofupihvi – haluaisin ihan vain pelkän “rehupihvin”. Se ei mielestäni ole nirsoutta: saavathan lihaakin syövät valita ottavatko sikaa vai nautaa jne.

    Onneksi nykyään vegejä on niin paljon, ettei ketään enää kiinnosta. Sen sijaan alkaessani vegeksi (about 15 vuotta sitten) jopa oma suku piti sitä hömpötyksenä ja “pelleilynä”.

    • Minä taas joudun syömään kaiken maailman tofupihvejä ja feikkilihoja siksi, että saan pidettyä verensokerini tarpeeksi korkealla. Valitettavasti esim. aasialaisessa ravintolassa vaihtoehdot ovat joskus pelkkiä vihanneksia kastikkeessa (joka maistuisi, mutta en voi syödä sitä) tai pelkkää tofua kastikkeessa. Toki usein voi neuvotella itselleen sellaisen ruoan, jota listalla ei ole, mutta aina ei jaksa alkaa säätää.

Kommentoi
Name and Mail are required