Matkailua ajassa ja paikassa

391 oli kolmas lukemani J. Pekka Mäkelän kirja ja hänen esikoisromaaninsa. Nimi viittaa vuoteen 391, jossa merkittävä osa kirjasta tapahtuu. Päähenkilö on toisessa maailmansodassa lentokoneella matkustanut kanadansuomalainen sotavalokuvaaja. Hän päätyy vahingossa aikakuilun kautta muinaiseen Egyptiin, jossa tulevaisuuden ihmiset yrittävät pelastaa Aleksandrian kirjaston aarteita tuleville sukupolville.

391-kansi

Päähenkilö kertoo tätä tarinaa kollegalleen sairaskodissa. Nainen on hänet tunnistanut jostain lehtikuvasta. Tämä oli minusta turhan kaukaa haettua – kuka päättelisi lehtikuvassa olevan toisessa maailmansodassa kadonneen tyypin olevan kolmikymppinen työkaverinsa kymmeniä vuosia myöhemmin, vaikka yhdennäköisyys olisikin kuinka hyvä? Tuntuu myös erikoiselta sattumalta, että 391:n pieneen porukkaan päätyi useita eri suomalaisia.

Päähenkilön ja työtoverin välillä syntyy vipinää ja tarinaa kerrotaan vuorotellen nykyajassa ja vuorotellen vuodessa 391. Siellä onkin erilaisia mielenkiintoisia sattumuksia, vaikka ei ehkä mitään ihan jymypaukkuja, kun samaan aikaan pelastetaan muinaisaarteita, selvitään aavikolla, vältellään paikallisia kahnauksia ja toki yritetään päästä takaisin omaan aikaan.

Ihmissuhdekiemurat eivät mielestäni tässäkään romaanissa olleet erityisen mielenkiintoisia ja monet henkilöt (kuten vuoden 391 vuoteenlämmittäjä Kaarina) jäävät aika pahvisiksi. Myös sairaskotikehys tuntuu väkinäiseltä, kun se on enimmäkseen kuvausta vaippojen vaihtelusta yms ilman syvällisempää “fiilistä” paikasta. Sama ongelma kuin Mäkelän Karstassa, eli mielestäni juuri minkään suhteen ei päästä riittävän syvälle tai pitkälle.

Romaanin asettelu on kuitenkin mielenkiintoinen ja sitä voi suositella niille, jotka pitävät scifistä tai haluavat lukea vuodesta 391 Ala-Egyptissä. Mäkelälle tyypillisesti kirjassa käsitellään toki jonkin verran myös musiikkia.

3 Responses “Matkailua ajassa ja paikassa”

  1. Eppu says:

    Hei,

    (Yritin kommentoida tätä jo yöllä mutta kommentti taisi mennä multa jotenkin hukkaan,)

    Huomasin sivupalkista että luet Richard Websterin “Why Freud was wrong” – kirjaa. Mitä olet tykännyt siitä? Entisenä analysandina olen pohtinut, mistä voisi löytää kirjoja jotka avaisivat analysoitavana olemisen ristiriitaisia tuntemuksia.

    Muutenkin hieno blogi, jota lukiessaan tuntee oppivansa usein jotain uutta.

  2. Eppu says:

    Kiitos linkistä, Tammisalo multa löytyy hyllystä, mutta jätin aikanaan kesken ajatellen että sen lukeminen häiritsisi hoitosuhdetta. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi tietenkin ollut parempi etten sitä olisi jättänyt kesken, mutta parempi onni ensi kerralla.

    En tiedä, suosittelisinko analysandina olemista kenellekään. Tosin itse en päivääkään vaihtaisi pois niistä kuudesta vuodesta jotka siellä kulutin(siinä oppii paljon siitä miten valtasuhde potilaan ja tämän hoitajan välille pääsee salakavalasti muodostumaan), mutta jos tietäisin kaiken mitä siellä kokemani pohjalta tietäisin, en todennäköisesti aloittaisi(jännä, että niitä hoitoja korvaa Kela). Itsestään siellä ei ainakaan opi pitämään ja itsensä hyväksymiseen on analyysin jäljiltä vielä pitkä matka.

Kommentoi
Name and Mail are required