Paikasta toiseen ja kolmanteen

Kesäilmat ovat vasta tulossa Hollantiin, mutta varma kesän merkki oli sentään juhannuksena järjestetty Solstice, jossa olin kolmatta kertaa. Tälläkin kertaa vettä ropisi osan ajasta, mutta se ei menoa hidastanut.

Ruigoordiin mennessä tulee aina sellainen olo kuin menisi kotiin. Pieni “vapaakaupunki”, taiteilijakylä keskellä teollisuus- ja satama-aluetta jättiputkimetsän ympäröimänä. Intialaisten jumalten kuvilla maalatut autot myyvät lettuja, toinen toistaan kirjavammat ja värikkäämmät printtikuosit vilisevät silmissä, talojen seiniin on kirjoitettu runoja, kaikkialla tallustelee 50-70-vuotiaita vanhoja hippejä, hulavanteet ja poit pyörivät, tuuliturbiinit humisevat, suitsukkeet tuoksuvat ja ventovieraat tulevat antamaan sinulle vauhtia riippumatossa.

Kesäilta Ruigoordissa

Musiikki on enimmäkseen tosi surkeaa – hollantilaiset eivät tajua mitään psytrancesta – mutta se ei ole niin olennaista. Lisää kuvia kotisivuillani.

Ensi viikonloppuna eräs vanha kaverini tulee käymään. Tarkoitus on varmaan ainakin käydä Leidenissä. Seuraavana viikonloppuna matkaamme mieheni kanssa Orchideëenhoveen, Euroopan suurimpaan trooppiseen puutarhaan, jossa nimensä mukaisesti on orkidea jos toinenkin, sekä yöksi Groningeniin. Alun perin piti lähteä Berliiniin moikkaamaan kaveria, mutta muutaman päivän reissu olisi tullut turhan kalliiksi vielä ottaen huomioon, että junailu olisi käytännössä haukannut kaksi päivää. Ja se kaupunki on kuitenkin nähty, ei se tehnyt oikein vaikutusta.

Sitten on kaksi viikkoa aikaa saada lääketiedekirjani (ja kolme lehtijuttua) valmiiksi ennen lomaa. Hieman on tiukat paikat, kirjaprojektini kun tuppaavat aina venähtämään arvellusta laajuudesta. Olin toivonut saavani rästissä olevien töiden määrän alle 1 000 tunnin ennen lomaa, mutta se tuskin onnistuu.

Heinä-elokuun vaihteessa olen Suomessa. Eilen varattiin lennot Skotlantiin pian sen jälkeen. Mieheni totesi: “Berliinissä ei ymmärtänyt tekstejä, mutta ihmisten puheen ymmärsi [kun puhuivat englantia]. Glasgow’ssa on ilmeisesti toisin päin.”

Ehkä menen syyskuussa vielä kaverini luokse Bolognaan, (johon on muuten inhottava varata lentoja, kun erot lippujen hinnassa päivien välillä ovat vielä normaaliakin suuremmat – jopa tuplasti!). Aiemmin näytti siltä, että saattaisimme mennä syyskuun alussa Rivieralle, jossa miehelläni olisi ollut konferenssi, mutta hän ei nyt sitten mene sinne. Olisin ihan mielelläni lähtenyt mukaan..

Ja jossain vaiheessa pitäisi mennä Belgiaan kasvuhormonilääkärille. En edes tiedä onko sinne monen vuoden jonotusajat, kun en ole saanut vielä varattua aikaa. Ajatus ei nappaa sitten yhtääm, mutta ei tässä taida olla muitakaan vaihtoehtoja.

Elätän toivoa vielä, että keväällä peruuntunut Kööpenhaminan työkeikkanikin jossain vaiheessa toteutuisi. Ei, en yleensä matkusta paljoa – onhan tänä vuonnakin jo peruuntunut enemmän matkoja kuin toteutunut.

P.S. Lupailemani romanttinen spefinovellini ilmestyi Ursula-lehden chicklit-teemanumerossa hiljattain. Lehden voi lukea ilmaiseksi PDF- tai ePub-muodossa.

Kommentoi
Name and Mail are required