Papukaijatukkainen nainen

Joskus matka vain kaikilta osin täysin nappiin. Lähdimme eilen Euroopan väitetysti suurimman trooppisen puutarhan Orchideeënhoeven (joka sijaitsee aivan keskellä ei mitään) kautta Groningeniin Pohjois-Hollantiin. Ratatyöt pistivät lisää kapuloita rattaisiin. 3,5 tunnin menomatkaan kuului metro, kaksi junaa ja kaksi bussia ja loppuosaan matkasta kaksi tuntia, kaksi paikallisbussia ja yksi pitkän matkan bussi.

Kuinka todennäköistä on onnistua tuollaisessa määrässä vaihtoja? Siitä en tiedä, mutta kaikki menivät putkeen, vaikka ensimmäinen jäikin hyvin naftiksi. Ja Orchideeënhoeve oli helposti 3,5 tunnin matkan arvoinen!

Upeita orkideoja, muita häikäiseviä tropiikin kasveja (olen käynyt monissa maailmanluokan kasvitieteellisissä puutarhoissa enkä ole nähnyt moisia) sekä useita suosikkieläimistäni: kilpikonnia, aksolotleja ja luripapukaijoja, jotka lensivät puutarhassaan vapaana. Tuollainen ilme tulee, kun luri päättää panna kampauksen uuteen uskoon… (Väriensä puolesta sopisivat kyllä pukeutumistyyliini erittäin hyvin!)

Näimme kyllä junan ja bussin ikkunasta monia muitakin otuksia, pakollisten maalaiseläimien lisäksi mm. villihevosia, peuroja, kameleita, poron(!), albiinoemun(?) sekä pienen poninvarsan, joka piehtaroi ruohikossa. Voiko olla suloisempaa?

Groningen osoittautui tosi kivaksi paikaksi Se tunnetaan niin historiallisena hansakaupunkina, ostosparatiisina kuin yliopistokaupunkina ja siten myös bilemestana. Yhdelläkin kadulla oli lukuisia kivoja lahjatavarakauppoja, hurjasti matkailuaiheisia putiikkeja (mm. karttoja, matkaoppaita, backpacker-kamaa ja matkatoimistoja) sekä tusina kirjakauppoja, joista kaksi “esoteerisiin kirjoihin” keskittynyttä. Myös tori oli erityisen kiva.

Melko edullisessa NH-hotellissa (hotelli + junaliput kahdelle yhteensä alle satasen) oli huoneessa jääkaappi ja mikro(!) sekä paras aamupala, mitä olen hotelleissa syönyt – siis sellaisia ruokia, joita syön, eikä vain hilloja, muroja ja kuolleita eläimiä. Eilisiltana aloin himoita Alpron marjasoijamaitoa ja jopa sitä löytyi. Yhdeksännen kerroksen ikkunasta aukesi upeat näköalat.

Happy Cow’sta kaivettu kasvisravintola Bla Bla oli sekin huikean hyvä, nirso mieheni ei olisi antanut minun edes maistaa omia ruokiaan (kuten käy, jos on liian hyvää).

Ostimme tuliaisiksi suklaata ja mieheni osti laamapillin. Pettymykseksemme on käynyt ilmi, ettei sillä ilmeisesti voi houkutella paikalle laamoja. Höh.

Luulen, että Groningenin matkasta voi hyvinkin tulla jokavuotinen perinne.

Saturday, July 13th, 2013, by Maija Haavisto and is filed under "Hollanti, Matkat, eläimet, groningen, kasvit, kaupungit, linnut, nähtävyydet, puutarhat". You can leave a response here, or send a Trackback from your own site.