Sisäänpäinkääntyneet talot

Valkoiset talot

SusuPetalin Valkoiset talot kertoo useasta eri ihmisestä ja perheestä, jotka asuvat samoissa valkoisissa taloissa, joissa on tulossa pihajuhlat. Salkkari-tyylistä meininkiä ei ole tiedossa, useimmat tuntevat vain enintään pari naapureistaan. Juoruja ja ennakkoluuloja kyllä riittää.

Jokaisella on omat ongelmansa. Varsin perinteisiä sellaisia, on alkoholismia, fyysisiä sairauksia, syömishäiriöitä, dementiaa, kamalia teinejä, onnettomia parisuhteita ja maahanmuuttajien sopeutumisvaikeuksia. Höyryhengitystä ja makaronisalaattia. Tavallista arkea, mutta taitavasti kuvattuna. Jokainen henkilö on oma lukunsa, joten kovin pitkäksi aikaa ei kukaan pääse ääneen, mutta toisaalta lyhyetkin tekstit tiivistävät hyvin henkilöiden sisimmän.

Kirja on varsin synkkä ja surullinen, mutta ironista kyllä, ehkä kaikkein surullisin tarina kertoo Hannasta, joka on kirjan varmaan ainoa iloinen hahmo.

Ehkä Salkkarit olisikin tällainen, jos se olisi melodraaman sijaan hienovaraista draamaa.

2 Responses “Sisäänpäinkääntyneet talot”

  1. SusuPetal says:

    Hanna on kyllä surullisen hahmon ritari, valitettavasti.

    Kiitos arviostasi. Kauhugalleriana joku voisi pitää henkilöitä, mutta se kait kertoisi siitä, että elää jotain toista todellisuutta jossain muualla kuin tässä ja nyt. Tuli mieleen, kun jossain arviossa Mariasta tai Makuuhaavoista ihmeteltiin, eikö “tavallisia” ihmisiä ole laisinkaan.

    Valkoisten talojen tarinat ovat lyhyitä, huomaa mielestäni, että jotkut niistä on alunperin kirjoitettu vain novelleiksi.

    Laitan linkin blogiini, kiitos.

Kommentoi
Name and Mail are required