Dopingilla kirjailijaksi

Monelle meistä kysymys “käyttäisitkö älylääkkeitä suorituskyvyn parantamiseksi?” on puhtaasti hypoteettinen, kenties samaan tapaan kuin “mitä tekisit jos saisit olla vastakkaisen sukupuolen edustaja päivän ajan?” Minulle se on kuitenkin hyvinkin konkreettinen. (On muuten tässä vaiheessa syytä mainita, että kirjoitan työkseni ravitsemuksesta sekä etenkin lääkkeiden, erityisesti aivoihin vaikuttavien sellaisten, toiminnasta.)

Toisaalta minulle kyse ei ole varsinaisesta valinnasta sen enempää kuin “jos kärsit hirvittävistä kivuista, joiden takia et voi tehdä mitään, otatko särkylääkettä?” Jotkut vastaisivat siihenkin ei, mihin heillä on tietysti täysi oikeus, mutta useimmille päätös on helppo, suorastaan itsestäänselvä.

Sairauteni aiheutti minulle vaikeita kognitiivisia vaikeuksia. En pystynyt keskittymään kuin hyvänä päivänä aikakauslehtiin, huonona päivinä “luin” mainoskuvastoja. Romaaneja pystyin lukemaan harvoin ja kirjoittaminen oli luonnollisesti haasteellista. Sanat katosivat sekä kirjoittaessa että puhuessa. Moni CFS-potilas puhuu “nelipyöräisistä kulkuneuvoista” ja “kaarenmuotoisista hedelmistä”. Kaikki aivotyö uuvutti aivan kuin raskain fyysinen urakka.

Vuosina 2004-2007 käytin ginkgo bilobaa eli neidonhiuspuuta lievittämään kognitiivisia ongelmia. Se auttoi selvästi, mutta jos yhdenkin päivittäisestä kolmesta annoksesta unohti, sen huomasi heti.

Keväällä 2007 sain tilalle reseptilääke pirasetaamin, joka toimii selvästi paremmin, lievittäen erityisesti sanojen katoamista ja kognitiivista uupumista. 2008 pääsin kokeilemaan vielä nimodipiiniä, joka auttoi muunlaisiin verbaalisiin ongelmiin ja poisti “aivosumun” 95-prosenttisesti. Parasta nimodipiinissä on, että monelle sen hyödyt ovat pysyvät lääkkeen lopettamisenkin jälkeen. Minullakin vaikutus on yhä aivan yhtä hyvä, vaikka lopetin lääkkeen jo yli viisi vuotta sitten!

Julkisuudessa on liikkunut väitteitä, että pirasetaami ja muut älylääkkeet heikentäisivät luovuutta. Ehkä tämä joidenkin kohdalla pitääkin paikkansa. Itse naputtelin siihen mennessä pisimmän novellini valmiiksi kolmessa päivässä pian pirasetaamin aloittamisen jälkeen. 2008 kirjoitin ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni vuosiin, ei sattumaa sekään. Ilman pirasetaamia ja nimodipiiniä en olisi kirjailija.

Älylääkkeisiin eli nootrooppeihin liittyy monia muitakin harhakäsityksiä. Vaikka tunnetuin niistä, narkolepsialääke modafiniili (Provigil) on piriste, suurin osa niistä ei ole. Useimmat niistä vaikuttavat parantamalla aivojen verenkiertoa tai aineenvaihduntaa (pirasetaami tekee tätä useilla eri mekanismeilla, nimodipiini laajentaa aivoverisuonia) ja monet lisäävät välittäjäaine asetyylikoliinin tuotantoa (myös pirasetaami).

Pirasetaami voi parantaa kognitiivista suorituskykyä myös terveillä, sekä tutkimusten että monen käytännön kokemuksen mukaan. Luonnollisesti nootroopit eivät tietysti ole mitään ihmetroppeja, jotka keksisivät ideat puolestasi ja kirjoittaisivat ne teksteiksi. Pirasetaamin ja nimodipiinin ansiosta olen lähempänä sitä kognitiivista tasoa, jolla olisin ilman sairauttani.

Kaikki vaikuttaa aivoihin

Varsinaisten älylääkkeiden lisäksi olen seurannut myös monien muiden lääkkeiden ja lisäravinteiden vaikutusta aivotoimintaani. Kilpirauhashormonista en huomaa tällä saralla kummoista vaikutusta, mutta monelle se on erittäin selvä. Jos kortisoliarvoni ovat liian alhaiset, ajatukseni saattavat alkaa “luupata”, lähes soida päässä. Siihen auttaa pieni murunen hydrokortisonia.

Ei varmaan ole uusi tieto kenellekään, että matala verensokeri voi heikentää aivojen toimintaa. Kärsin alhaisesta verensokerista suurimman osan ajasta. Öisin se aiheuttaa usein ruoka-aiheisia unia. Mietin kirjoittaessani Häpeämättömän alkua, johtuvatko kirjan alkupuolen runsaat ruoka-aiheiset kohtaukset osittain hypoglykemiasta.

Kaikki lääkkeet, lisäravinteet, ruoat ja sairaudet voivat vaikuttaa aivojen toimintaan, vaikka sitä ei huomaisi. Kofeiinin vaikutuksen alaisena tai “sokerihumalassa” voi kirjoittaa (ja varmasti kirjoittaakin) aavistuksen eri lailla kuin ilman, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Sama koskee unen puutosta (josta minulla on runsaasti kokemusta). Monet kokevat esim. karppauksen “kirkastavan mieltä”, kun verensokerin heittelyt eivät sumenna aivoja lounaan jälkeen.

Jotkut ruoat voivat lisätä serotoniinin, dopamiinin tai asetyylikoliinin määrää aivoissa, toiset parantaa aivoverenkiertoa. Useimmat tätä eivät huomaa, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi vaikuttaa ajatteluun. Ei liene kaukaa haettua ehdottaa, että libidoa parantava aine voisi lisätä mielenkiintoa seksikohtausten kirjoittamiseen.

Uniin välittäjäaineiden kopelointi taatusti vaikuttaa, erityisesti asetyylikoliinin lisääminen, josta saan tosi villejä unia ja olen saanut sitä lisäävien yrttien ansiosta uusia kirjoitusideoitakin. B6-vitamiini taas lisää serotoniinin ja melatoniinin eritystä ja siitä seuraa yksityiskohtaisia, helposti muistettavia unia (joissa itselläni on jostain syystä paljon koristeellista arkkitehtuuria…)

Käytän myös esimerkiksi melatoniinia ja useita eri sukupuolihormoneja. Ovatko niiden käyttö tai annosmuutokset vaikuttaneet kirjoittamiseeni? Hyvin mahdollista. (Melatoniinin aloittaminen vuonna 2007 tuntui aikoinaan väliaikaisesti muuttavan ajantajua.) Dopamiinia lisäävä aminohappo DL-fenyylialaniini johti siivousvimmaan, vaikka yleensäkin kyllä pidän siivoamisesta.

Näistä pohdinnoista herää luonnollisestikin ainakin kaksi selvää, konkreettista ajatusta. Voisiko romaaneista analysoida, ihmisaivoin tai tietokoneella, esiin kirjailijoiden elämäntapamuutoksia, vaikkapa huomata, milloin joku aloitti karppaamisen tai lopetti kahvin juomisen? Mielenkiintoista, pelottavaa vai kirjallisuuden taianomaisuutta vähentävä, latistava ajatus?

Ja tietysti se, että periaatteessa sekin, valitsetko kirjoittamisen lomassa välipalaksi banaanin (serotoniinia lisäävää tryptofaania), suklaan (useita psykoaktiivisia aineita) vai palan vaaleaa patonkia (voi aiheuttaa verensokerin heittelyä), tai otatko allergialääkkeesi vai et (voi vaikuttaa vireystilaan, osa myös heikentää asetyylikoliinin vaikutusta) saattaa osaltaan heijastua romaanisi loppuratkaisuun tai päähenkilön temperamenttiin.

Mitäs sais olla?

(On täysin mahdollista, että myös suoliston bakteerifloora vaikuttaa aivojen toimintaan tavoilla, jotka näkyvät myös kirjoittaessa, mikä entisestään lisää ruokavalion vaikutuksia pidemmällä aikavälillä. Kirjoittavatko bakteerit kirjaasi kanssasi? Vai johtuuko writer’s blockisi huonosta bakteerikannasta?)

6 Responses “Dopingilla kirjailijaksi”

  1. Leijona says:

    Tämä aihe liippaa läheltä. Koko elämä kirjoittelua myöden taas jumittaa, kiitos jumittavan kilpirauhasen.
    T3:sta apua haen ja on sillä vaikutuksensa. Kun vielä saa t4 kohdalleen ja ehkä ne kortisolitkin…
    Kylläpä taas kyllästyttää tämä riesa.

    • Toivottavasti apu löytyy, pidän peukkuja! Jos olet jo T3:a saanut, olet jo melko pitkällä verrattuna niihin, jotka vasta miettivät, mikä heitä vaivaa tai miksi kilpirauhaslääke ei autakaan. T3:han on ihan eri lailla tärkeä aivoille kuin T4. Itse en ole jostain syystä T3:sta – tai koko kilpirauhasen vajaatoiminnasta – havainnut mitään vaikutusta kognitioon. Eräällä kaverilla vaikutus on ollut huima, mutta täyden vaikutuksen saavuttamiseen on mennyt hänellä jopa vuosi, siinä missä jotkut kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet korjaantuvat jo muutamassa päivässä.

  2. Leijona says:

    Rahalla saa… t3:stakin :D. Vuosien jälkeen etsin käsiini lääkärin, jolta apua saa, maksoi mitä maksoi.
    Alussa on vasta kokeilut, peukutuksia siis tarvitaan vielä!

  3. anuh says:

    Ainakin oikeat huumeet vaikuttavat selkeästi kirjoittamiseen (Philip K. Dick, William S. Burroughs yms), joten varmasti kaikki muukin aivojen toimintaan vaikuttava ruoka/juoma/tms. voi vaikuttaa. Samoin valon määrä, puhdas hengitysilma, rentoutuminen, liikunta jne.jne…

    Kirjoittamiseen liittyy myös kaikki mitä kirjailija näkee, kokee, haistaa, maistaa, kuulee, pohtii ja tuntee – onnettomuudet, rakastumiset, menetykset, saavutukset, kaikki. Tässä mielessä ei mun mielestä kirjaa huononna tai paranna se, miten se on kirjoitettu. Olisi aika kohtuutonta ja mahdotontakin ajatella, että mikään ei saisi “vaikuttaa” kirjailijan näkemyksiin ja tuotantoon sisä- tai ulkopuolelta.

    Toisaalta, jos kehitettäisiin sellainen pilleri kuin Limitless-elokuvassa, niin tuntuisihan sellaisen käyttö kieltämättä vähän “cheattaukselta” :)

    • Joidenkin mielestä älylääkkeiden käyttö ylipäänsä on “tsiittausta”. Jenkeissähän piristeitä käytetään aika yleisesti tehostamaan opiskelua. Siihen liittyy selvät terveysriskit, siinä missä yleensä älylääkkeiden käyttö on hyvin turvallista. (Pirasetaamin ja joidenkin muiden älylääkkeiden on esitetty voivan mm. jopa ehkäistä Alzheimerin tautia.)

  4. Sairas kirjoittaja says:

    Tyroksiini käytössä täälläkin, lioa on onneksi lääkärini ehdottanut lisälääkitykseksi. Katsotaan nyt – pärjään kohtuullisesti tyroksiinilla. Takana on äsken (vuosi sitten) tehty leikkaus, joten taas pitää sopeutua, eikä keholta voi odottaa mahdottomia.

    Toki tyroksiini vain auttaa aivosumussa, ei tuo normiälyä täysin takaisin.

Kommentoi
Name and Mail are required