Kybermaailman aikaheimot
Cory Doctorow’n Eastern Standard Tribe tarttui mukaani kirjoja kilohintaan -alesta noin sekunnin miettimisajalla. Doctorow’han on melko tunnettu scifikirjailija ja Boing Boingin toimittaja, mutta en ollut aiemmin lukenut hänen romaanejaan. (Kaveri kertoi, että erään hänen toisen romaaninsa päähenkilö on ihminen, jonka isä oli vuori ja äiti pesukone.)
Romaanin premissi on mielenkiintoinen. Eletään lähitulevaisuudessa ja maailma on melko samanlainen kuin nyt, mitä nyt teknologia on hieman kehittyneempää, mutta uusin villitys on aikavyöhykkeisiin perustuvat “heimot” ja kuten nimestä voi arvata, kirjan päähenkilö Art kuuluu EST-heimoon, tosin salaa. Hän on ammatiltaan “user experience consultant”, tosin käytännössä provokaattori, joka tekee tahallaan huonoa työtä suuryrityksille ajaakseen EST-heimon asiaa.
Jotenkin tuo premissi tuntuu turhan erikoiselta, vaikka tietenkin sitä on kirjassa selitelty. Kirjassa ei tosin, varsinkaan alkupuolella, juuri selitetä asioita, vaan lukija on pitkään aika pyörällä päästään (tai ainakin minä olin). On myös hämmentävää, että Artin tarinaa kerrotaan vuorotellen menneisyydessä hän-muodossa ja nykyhetkellä minä-muodossa. Nuo kaksi eivät siis mene sekaisin, mutta aika omaperäinen ratkaisu. En ole varmaan muualla ennen törmännyt.
Kirjan hahmot eivät tunnu kovin moniulotteisilta, tosin ehkä se kuuluu kirjan tyyliin. Artin tyttöystävä Linda ärsytti. Hän ei tunnu olevan muuta kuin hemaiseva, seksillä kontrolloiva, riitelevä “psychobitch”.
Kirjoitustyyli on värikäs, moderni ja jutusteleva. Paljon erikoisia adjektiiveja, yksityiskohtia ja kuvailua. Välillä on jopa pätkiä vahvasti IRC-tyyppisistä keskusteluista, jotka tuntuivat päälleliimatuilta. Myös tempo on nopea ja kokonaisvaikutelma on postmodernin kyberpunk, vähän kuin Couplandin jotkut kirjat mutta ylivedettyinä. Eastern Standard Tribe on kyllä helppolukuinen ja vie mukanaan, mutta vaatinee varsin hyvän englannin kielen taidon.
Koska Cory Doctorow on teknologiaan erikoistunut toimittaja, kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia on sen maailma, joka on sen verran lähellä omaamme, että sitä on helppo pitää uskottavana. Jotkut uudet teknologiset konseptit jäivät kyllä minusta harmittavasti selittämättä.
En ole ihan varma, mitä ajatella lopusta. Jotenkin odotin jotain järisyttävämpää.
