Kuinka Kela ja sossu huijaavat ihmisiltä rahaa

Etuoikeutetut oikeistolaiset VTKHMS:t jaksavat taas kitistä siitä, kuinka “Tatu” ja muut syrjäytyneet väärinkäyttävät sosiaaliturvaa (vaikka koko Tatu-jutun todenmukaisuuskin – ja sen takana oleva agenda – on kyseenalaistettu. Miksei puhuttaisi välillä siitä, miten Kela ja sossu väärinkäyttävät ihmisiä ja rikkovat perusihmisoikeuksia? (Ai niin, eihän VTKHMS:iä kiinnosta ihmisoikeudet, ne ovat jotain vähemmistöjen höpsöttelyä.)

Itselläni on pysyvät traumat siitä kohtelusta, jota aikoinaan sain Suomessa Kelan ja sossun mielivallan armoilla vuosina 2006-2008. Molemmat rikkoivat kohdallani lakia – olisin mitä todennäköisimmin voittanut oikeudessa, mutta kumpikin taho tiesi, ettei minulla olisi voimia tähän.

2006 keväällä jouduin jäämään ensin sairaslomalle ja sitten sairaseläkkeelle neurologisen infektiosairauden takia, joka silloin oli vielä etenevä. Kelan mielestä WHO:n vuodesta 1969 sairaudeksi tunnustama G93.3 ei kuitenkaan ole oikea sairaus, joten olin siis täysin terve ja työkykyinen.

Muistan vielä, kun ensimmäisen kerran kirjoitin valituksen päätöksestä ja jouduin sen rasituksen takia 18 tunniksi vuodelepoon. Valo koski silmiin. Valitus ei tietenkään mennyt läpi ja minulle selvisi, että kaikki liitteet, jotka todistivat objektiivisesti sairaudestani (verikoetulokset, MRI-kuvat, EKG:t, neuropsykologiset tutkimukset jne) heitettiin pois ennen kuin valitus edes päätyi sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan.

Sossussa jouduin nuoren ikäni takia jonkinlaiseen tukiryhmään. Minulle läheteltiin kotiin papereita, joissa kyseltiin päihde- ja rikoshistoriastani. Minä, entinen luokan priimus, joka olin elättänyt itseni 16-vuotiaasta asti toimittajana enkä juonut koskaan yhtä ainutta alkoholiannosta.

Tukiryhmässä oloni takia jouduin jatkuvasti tapaamaan sosiaalityöntekijöitä, vaikka he myönsivät, ettei tapaamisista ollut mitään hyötyä, koska ongelmani oli fyysinen sairaus ja Kela. Tapaamiset heikensivät terveydentilaani kuten koko rulianssi muutenkin.

Eräästä tapaamisesta minulle ilmoitettiin vasta sen jo mentyä ohitse. Sossu ei ilmeisesti tajunnut, että kakkospostilla voi mennä useita päiviä postissa. Tukia ei voitu maksaa ilman tätä hyödytöntä tapaamista, jota jouduin odottamaan sitten monta viikkoa.

Sen kuun tuet sain 22. päivä. Sossu oli “pahoillaan”, kysyi että saanko ostettua ruokaa (sillä ei ollut kuitenkaan merkitystä, sainko vai enkö, koska he eivät mitenkään voineet antaa minulle rahaa ennen vaadittua tapaamista).

Sossun mielestä oli selvää, että olin työkyvytön ja sairas – ei tosin niin selvää, että he olisivat korvanneet minulle välttämättömän (ja lain turvaaman) terveydenhuollon. Vanhempani maksoivat sen. Hyvä niin, muuten olisin joutunut hoitokotiin tai kuollut.

Lykkäsin minulle määrätyn tärkeän lääkkeen aloittamista puoli vuotta, koska se ei ollut Kela-korvattava, sossu kieltäytyi maksamasta ja se maksoi noin sata euroa paketilta. Onneksi lopulta hain sen, sillä se mullisti elämäni.

Sossu myös uskoi, että Kela vielä hyväksyy B-lausuntoni, kunhan vain kirjoitan tarpeeksi monta valitusta, mitä ei tietenkään tapahtunut, koska G93.3 oli diagnosis non grata. Niinpä toimeentulotukipäätökset tehtiin vain kuukaudeksi kerrallaan ja odoteltiin Kelan päivärahoja. Suuri osa kaikista voimistani meni tähän lomake- ja byrokratiarumbaan. Öisin en pystynyt nukkumaan.

Tämä oli erittäin traumaattinen kokemus ja hyvin todennäköisesti aiheutti pysyvää vahinkoa terveydelleni. Se oli myös yksi syy siihen, miksi en pysty enää asumaan Suomessa.

En tosiaankaan muistele mielelläni kaikkein karmeinta aikaa elämässäni, mutta en myöskään halua olla siitä hiljaa. Sossusta saa helposti rahaa?

En ole läheskään ainoa ihminen, jolla on ollut vastaavia kokemuksia. Useista eri vaikeista sairauksista kärsivä ystäväni menetti kriittisen osan toimeentulotuestaan, koska ei terveydentilansa takia voinut osallistua työllistymistoimenpiteisiin. Hän oli vaarassa joutua kadulle, kun tulot eivät enää kattaneet edes vuokraa. Rahat hankittiin sitten vähemmän laillisin keinoin.

Tuttavani teki pari vuotta sitten itsemurhan kielteisen tukipäätöksen takia. Masentuneelle se oli viimeinen niitti. Valitettavasti en voi sanoa ihmetteleväni tätä päätöstä lainkaan, sen verran nöyryytystä ja epätoivoisia tuntemuksia koko tukihelvetti itsellenikin aiheutti. Sitä on vaikea ymmärtää, ellei itse ole ollut siinä labyrintissä.

Lisäksi mielessä pyörii se, miten esimerkiksi Briteissä median vammaisia suomiva “pummiretoriikka” on lisännyt viharikoksia ja itsemurhia, mistä olen kirjoittanut useissa blogipostauksissa ja kahdessa Tukilinja-lehden artikkelissa.

37 Responses “Kuinka Kela ja sossu huijaavat ihmisiltä rahaa”

  1. jari s. says:

    Kiinnostava teksti. Jäin miettimään, mitäköhän tuon itsemurhaan johtaneen kielteisen tukipäätöksen takana oli.

  2. Eero Aitamaa says:

    Kela ilmoittaa, että “käsityksemme mukaan ette ole työkyvytön kansaneläkelain tarkoittamalla tavalla”. Toiset saavat eläkkeen keskivaikealla masennuksella ja toiset eivät. Ne, jotka ovat todistaneet oikeudessa pahoinpitelytapauksessa, eivät saa eläkettä. Omaa tyhmyytäni menin näkemään pahoinpitelyn, vaikka kukaan muu paikallaolija ei nähnyt mitään. Tapahtumapaikka oli tungokseen asti väkeä täynnä, mutta kukaan ei nähnyt mitään, minua lukuunottamatta.

    • H. Emmo says:

      Hei. Mitä tarkoittaa: “Ne, jotka ovat todistaneet oikeudessa pahoinpitelytapauksessa, eivät saa eläkettä.”?

    • Andy says:

      Jouduin jäämään 40 vuotiaana sairauseläkkeelle vakavan masennuksen vuoksi. Eläke tuli pyytämättä, minulle haettiin vain määräaikaista kuntoutustukea. Samalla menetin oikeuden tuettuun terapiaan. Kelan kirje oli seuraanvanlainen;

      Olette hakenut Kelan järjestämää kuntoutusta. Kuntoutushakemuksenne on hylätty.

      Perustelut; Kelan kuntoutusvaroista tuetaan psykoterapiaa, jonka tavoitteena on työ- tai opiskelukyvyn parantaminen tai palauttaminen enintään 3 vuotta kestävän terapiajakson kuluessa, kun terapian käyntitiheys on 1-2 kertaa viikossa.

      Psykoterapiaa ei voida myöntää, koska vaikeat sairauden oireet ja aiemmat kuntoutuskokemukset huomioiden ei ole todennäköistä, että 3 vuoden terapialla on työkykynnen palautettavissa.

      Tarpeenmukaisen kuntoutuksenne järjestämiseksi kehotamme Teitä kääntymään kotikuntannne mielenterveyspalveluista järjestämisestä vastaavan yksikön puoleen.

      Lainkohdat Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 12 ja 55 pykälä 2 mom.

      KELA

      Jenni Kuronen

      Tähän päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

      Eli voitte arvata, miltä 40 vuotiaasta akateemisesti koulutetusta tuntuu saada ensin pysyvä eläke ja heti perään tuollainen Kelan kirje. Kelan virkailijan tehtävä ei ole toimia profeettana tai ennustajana sairauden paranemisesta. Olisi riittänyt, että paparissa olisi mainittu pykälä ja perustelu että eläke estää tuen.

      Olin muuten kunnialla suorittanut vuoden työhönvalmennuskurssin 3 kk harjoitteluineen sekä päälle ollut työkokeilussa 6 kk ilman ongelmia.

      Alkujärkytyksestä toivuttuani sisuunnuin ja selvitin, mitä saan tehdä. Töitä olisin voinut tehdä jonkin verran, mutta niitä ei ollut tarjolla. Opiskelua ei oltu rajoitettu mitenkään. Aikaa kului, suoritin ensin yksittäisiä yliopisto-opintoja joiden kautta pääsin päätoimiseksi opiskelijaksi. En mainitse oppilaitosta enkä -ainetta koska kukaan opiskelukavereistani ei tiede, että olen “hullu” joka tekee toista maisterin tutkintoa. Eli toivoton tapaus on tekee parhaillaan toista graduaan ja opiskelee siinä missä kuka tahansa muu opiskelija. Eläke ei ole valtava, mutta riittää juuri ja juuri tähän.

      Päätin juuri, että vaikka tuosta paperista on vuosia aikaa, lähetän kopion siitä Kelan johtoportaalle. Joku toinen masentunut olisi saattanut ko. kirjeen saatuaan päätyä ties miehin, vaikka narun jatkeeksi.

      Eli aika hyvin olen toipunut ja työteho on melkein normaali. Varsinkin kun suuri osa opiskelusta on itsenäistä työtä, jota voi tehdä milloin vaan. Sairauteeni kuuluvan huonounisuuden takia tuskin jaksaisin 8-16 -työtä, mutta luultavasti käytän viikossa yhtä paljon aikaa opintoihini. Ja pakolliset kurssit jaksan käydä.

      Eli näin Kela kannustaa sairasta.

  3. Heikki H says:

    Kelasta on tullut aikanaan muutamia absurdeja päätöksiä, joiden kohdalla täytyy vain olla kiitollinen, ettei elämä sillä hetkellä riippunut päätöksestä.

    Minulla on yksi henkilökohtainen kokemus sossusta. Pieni lapsi, sillä hetkellä työttömät vanhemmat ja yllättäviä lääkärikuluja. Ensimmäisestä lauseesta lähtien meitä yritettiin ajaa pois ja lopulta asiassa kävikin niin, että tilanne parani ennen kuin sossu sai mitään aikaan. En tajua, miten sieltä “rahaa saa helposti”.

    Jos katsoo jonkin yksittäisen kuukauden osalta, voihan se tiliotteen lähettäminen näyttää helpolta, mutta ensin on onnistuttava paperisodan ja tapaamisten kautta saamaan “asiakkuus” ja luultavasti sitä saman kaavan mukaan ylläpidettävä.

  4. titta says:

    Miten Hollannissa kela-tyyppiset asiat hoituvat?Entä sosiaaliturva? Onko Suomessa kaikki tukiasiat huonoiten hoidettu?

    • Hollannissa en ole joutunut toistaiseksi turvautumaan sosiaaliturvaan. Vammaistukea olen tosin saanut täyttämättä mitään hakemuksia – sitä saa automaattisesti, jos on paljon terveyskuluja, joita sairasvakuutus ei korvaa. Tämä kertoo minusta yleisestä asennoitumisesta. Suomessa halutaan tehdä tuet sellaisiksi, että niitä olisi mahdollisimman hankala saada. Moni ei saa tukia, joihin olisi oikeutettu, kun ei tiedä niistä.

      Täällä myös sairaseläkkeellä olevat ja työttömät saavat lomarahaa, koska heilläkin katsotaan olevan oikeus lomailla.

  5. Hirlii says:

    Eurooppa-neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun raportista kävi myös ilmi ettei Suomessa ihmisoikeuskysymykset ole kovin hyvin. En nyt löytänyt siihen linkkiä, mutta siinä tosiaan tuotiin tuo asia esille.

    Yleiseurooppalainen linja vaikuttaisi nyt sosiaaliturvan osalta sellainen, että sitä pyritään heikentämään monissa maissa.

    Hollannin hallitus suunnittelee vanhuksille, vammaisille ja kroonisesti sairaille yhdyskuntapalvelua vastineeksi sosiaaliturvasta. Tätä “vastikkeellista sosiaaliturvaa” ajetaan meilläkin. Työttömyysturva esimerkiksi on jo osin vastikkeelista.

    Tässä linkki yhteen asiasta tehtyyn uutiseen: http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/3059145/vanhukset-pakkotyohon-suunnitellaan-hollannissa.

    Tuon uutisen mukaan Britanniassa aiotaan lakkauttaa sosiaaliturva kaikilta alle 25 –vuotiailta.

    Tuo Tatutarina palvelee niitä ajatuksia, sellaista ideologia tai politiikka, joka pyrkii sosiaaliturvan heikentämiseen.

    • Tuo Briteistä lähtenyt idea sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta on kyllä karsea. Tai siis, työttömien kohdalla tämän voi jossain määrin ymmärtää, mutta esimerkiksi Briteissä se on tarkoittanut sitä, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevat käsketään täyttämään ilmaiseksi halpahallien hyllyjä. Ilmeisesti tämä sana “työkyvyttömyys” on jäänyt täysin huomiotta.

      Aikoinaan käydessäni infektiopolilla ja HYKSin neurologian kuntoutuspolilla (mistä ei ollut kyllä millekään taholle mitään hyötyä) syntyi aika surkuhupaisia tilanteita. Minulle sanottiin, että siellä he keksisivät minulle jonkin työn, jota pystyisin tekemään. Ihmettelin, että miten tämä olisi ylipäänsä mahdollista, kun en pystynyt enää tekemään toimittajan töitä kotona vapailla aikatauluilla 20 tuntia kuussa. Vastaus oli, että “kyllä he keksivät”. Kuntoutuspolilla ihmeteltiin ja naureskeltiinkin tätä ajatusta: “eihän tämä nyt mikään työvoimatoimisto ole”. Toiset lääkärit pysyivät kuitenkin kannassaan.

      • Hirlii says:

        Suomessa on menossa useita hankkeita joilla jopa työkyvyttömyyseläkkeellä olevia tuupitaan takaisin työelämään, ja pienellä palkalla tietenkin. Totta kai.

        Sosiaaliturvan väärinkäyttöä on hyvin vähän, se ei Suomessa vaan ole kovin helppoa ja siksi nämä tämänkaltaiset Tatustoorit ovat vain tarkoitushakuisia satuja.

        Liian vähän on tutkittu sosiaaliturvan alikäyttöä, se on kuitenkin todellisempaa. On esitetty arveluja että jopa puolet sosiaalisista tuista jää hakematta, koska niiden hakeminen on hyvin monimutkaista tai vaikeaa, etenkin jos ihmisellä on jokin elämää suuresti haittaava sairaus tai muu este (esimerkiksi liikuntaeste).

        • Minäkin olisin ollut suuren osan aikuisesta elämästäni oikeutettu toimeentulotukeen, kun tuloni jäivät niin alhaisiksi. En hakenut sitä, koska pärjäsin ilmankin (silloin minulla ei ollut vielä juuri lääke- ja lääkärikulujakaan) ja uumoilin kyseessä olevan hirveän byrokraattisen labyrintin, jollaiseksi se myöhemmin osoittautuikin. Asumistukea hain ja sen määrä osoittautui joka vuosi käytännössä satunnaiseksi, koska olin freelancer (vaikka tuloni kyllä olivat pitkälti samat joka vuosi). Senkään kanssa en jaksanut tapella.

          Noissa oli ihan käsittämätöntä säätöä, mm. sain kerran Yleltä kertaluonteisen 20 euron palkkion jostain. Sen jälkeen Kela vaati minulta vuosia tietoa, miten paljon saan Yleltä palkkioita. Kerran kirjoitin selostukseen, että “saan Yleltä rahaa enintään 20 euroa vuodessa”. Kela tulkitsi tämän jostain syystä niin, että saan Yleltä rahaa 20 euroa joka kuukausi. Surkuhupaisaa. Mutta menee tietysti jo aiheen ohitse.

          • Hirlii says:

            Julkista sosiaaliturvakeskustelua tarvitaan, koska siitä on enimmäkseen virheellisiä käsityksiä joita tämänkaltaiset Tatutarinat eivät korjaa.

            Yhtenä esimerkkinä voi ottaa pelkän työmarkkinatuen. Monet kuvittelevat, että se on sossun seinäraha jonka voi tuosta vain nostaa.

            Työmarkkinatuki on ensinnäkin harkinnanvarainen etuus alle 55-vuotiaille (siis etuus joka vodaan olla myöntämättä – kela löytää kyllä siihen syyn). Toisekseen siitä maksetaan tulovero. Erittäin kova tulovero: 20%. Sanotaan, että se tasoittuu lopullisessa verotuksessa, mutta eikö ole hieman hullua että valtio “lainaa” miltei täysin varattomilta kansalaisilta?

            Mikäli työmarkkinatuella oleva ottaa vastaan töitä, verotus ansiotulosta voi nousta jopa 90 prosenttiin.

            Nämä ovat faktoja. Kovia faktoja.

  6. K says:

    Aiheesi on todella tärkeä, mutta valitettavasti heti ensimmäisessä kappaleessa sanavalintasi ovat sen verran asenteellisia että loppujuttu jää tämän asenteen varjoon. Toisten mielestä tärkeiden asioiden väheksymisellä tuskin saa omalle asialleen enemmän painoarvoa.

    Sosiaaliturvan väärinkäyttö, sosiaaliturvan rakenteelliset viat (kuten työttömän oikeus asua juuri siinä asunnossa missä haluaa) sekä nuorison kyvyttömyys vastuunkantoon ovat sen mittakaavan ongelma, että aikamoni muukin on niiden korjaamisen kannalla kuin pelkästään “VTKHMS-ihmiset”. Jos nämä ongelmat korjattaisiin edes osittain, voisi meillä olla varaa siihen että esimerkiksi sairaille ja vammaisille voitaisiin jakaa tukea löyhemmin perustein tai järjestää oikeusapua Kelan virheiden selvittämiseen silloin kun siihen itse ei pysty.

    Pitää myös muistaa että “kitisevät” työtä tekevät terveet ihmiset ovat myös niitä jotka tämän koko sosiaaliturvan tällähetkellä maksavat omalla työnteollaan. Verojen kiristyminen, peruselämisen kallistuminen ja ihmisten ylikouluttaminen on pikkuhiljaa johtamassa siihen, että työtä tekevä kansanosa ei koe saavansa koulutukseensa, vastuuseensa ja työhönsä nähden tarpeeksi hyvää elintasoa. He raatavat mielestään niska limassa vaativissa tehtävissä, mutta yhteiskunta vie siitä veroina niin paljon, että joku Tatu saa sohvalla makaamalla lähes saman elintason. “Tatuilussahan” ei olisi mitään ongelmaa jos hänen elintasonsa olisi selvästi alhaisempi kuin työtätekevien. Tilanne on kehittymässä vaaralliseen suuntaan, sillä kuten kaikissa yrityksissä, parasta tulosta tekevät ja onnellisimmat työntekijät ovat motivoituneet työntekijät. Huonoon motivaatioon on tiukassa kilpailutilanteessa kaatunut usemapikin yritys, miten mahtaa käydä “Suomi Oy:n” ja sosiaaliturvan jos työtätekevät esim. alkavat isommassa mittakaavassa muuttamaan ulkomaille? Tätä ei menneinä aikoina ole nähty uhkana, mutta ensimmäiset hyvin englantia puhuvat ikäluokat alkavat olemaan siinä iässä että pois muuttaminen on mahdollista ja nykymaailmassa se on melko helppoakin ainakin EU alueella.

    Sinun tapauksestasi on pakko kysyä, että nyt kun olet ilmeisesti selvinnyt tilanteesta, haetko oikeutta asiaan nyt? Vaikka se ei välttämättä kohdallasi muuta mitään, niin se antaisi taas Kelan rekisteriin yhden ihmisoikeusrikkomuksen ja voisi korjata asioita järjestelmässä, ehkäpä joku joutuisi jopa vastuuseen.

    • Kirjoitan yleensä poleemisesti ja se on hyvin tietoinen valinta. Kaikkia se ei miellytä – tarkoituksenani ei ole miellyttää kaikkia.

      Näiden tapahtumien jälkeen puhjenneiden sairauden komplikaatioiden takia stressi ei ole minulle enää vain haitallista, vaan akuutisti hengenvaarallista (kirjaimellisesti ja konkreettisesti ilman minkäänlaista liioittelua) ja on useasti aiheuttanut pysyviä vaurioita. Siksi en ole voinut viedä asiaa oikeuteen myöhemminkään. :-/ Käsittelen kyllä näitä asioita useissa kirjoissani.

    • Tirppa says:

      Asiaa on tutkittu ja kartoitettu myös Suomessa kuten monissa muissakin länsimaissa. Yleisesti sosiaalietuuksia saa väärin perustein 1% etuudensaajista. Sairauteen liittyviä etuuksia saa väärin perustein 0,5% etuudensaajista. (Ja näissäkin kyseessä voi olla esimerkiksi se, että myönnetty tuki on väärä eli vastaavaan tukeen eri nimellä olisi kyllä ollut oikeutettu.)
      Sen sijaan eri tukia jää myöntämättä jopa puolelle niihin oikeutetuista. Tämä aiheuttaa kuolemia, vammautumisia, syrjäytymistä, inhimillistä kärsimystä, ja kaikenkaikkiaan suuria kuluja yhteiskunnalle.
      Sekä kuntien että Kelan tapana tuntuu olevan, että jos virkailija ei ole aivan varma mitä tehdä (ja usein virkailija on epäpätevä päätöksiä tekemään), hän varmuuden vuoksi tekee kielteisen päätöksen ja sitten lopulta varsin selvää asiaa puidaan oikeutta myöten vuosikausia. (Mikä on yleensä paljon kalliimpaa kuin alkuperäisen etuuden myöntäminen olisi ollut.)
      Kyse ei ole asennoitumisesta vaan faktasta kun sanoo, että tukien saamisen vaikeus on huomattavan paljon suurempi ongelma kuin niiden väärinkäyttö. Tätä mieltä ovat myös sosiaali- ja terveyspuolen virastojen johtajat, jotka varmasti pitävät veronmaksajan puolta.

      Itselleni suurin ongelma on ensinnäkin se, ettei minulle myönnetä kuntoutusta. Siis minua, alle 30-vuotiasta akateemiseen erittäin hyvin työllistävään ammattiin opiskelevaa ei ole varaa kuntouttaa.
      Toinen suuri ongelma on, että perustoimeentuloni ei riitä edes sairauskuluihini puhumattakaan esimerkiksi asumisesta. Olen siis täysin läheisteni avun varassa, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi puolisoni ei voi opiskella loppuun omaa akateemista erittäin hyvin työllistävää tutkintoaan vaan joutuu tekemään ei-koulutustaan-vastaavia töitä.
      Kolmas ongelma on, että en saa tarvittavia apuvälineitä, joten tarvitsen enemmän avustajan apua, mikä tulee kalliimmaksi jo hyvin lyhyellä aikataululla.
      Neljäs ongelma on, että kun avustajatuntejakaan ei myönnetä tarpeeksi, puoliso pystyy tekemään vain osapäiväistä työtä (niitä ei-koulutustaan vastaavia hommia) jotta voi olla apunani.
      Yhteiskunta on siis vetänyt vyön niin tiukalle, että menettää verotuloina tuhansia euroja joka kuukausi kun estää minua ja puolisoani valmistumasta ja pääsemästä oman alan töihin.

      • Tyypillistä (ja raivostuttavaa) lyhytnäköisyyttä. :-/ Nuorten ihmisten työkyky tuntuu hämmästyttävän vähän kiinnostavan ketään.

        Briteissähän on joskus lehdissäkin uutisoitu, ja gallupien mukaan suurin osa ihmisistä uskoo, että yli puolet sairaseläkkeellä olijoista on sillä perusteettomasti. Vaikka tosiaan todellisuudessa huijausten määrän on todettu olevan alle 1 %. Todella toivon, ettei tuollainen asenneilmasto saavu Suomeen.

    • Juha says:

      K, tosiasiassa tatut eivät ole mikään ongelma suomalaisille työntekijöille. Niin kauan kuin meillä ei ole tarjota kaikille töitä, on käytännössä ihan se ja sama onko työttömien joukossa yksi tai kaksi lusmua. Se ei nosta meidän sosiaaliturvakuluja lainkaan. Asia ei toki ole ihan näin mustavalkoinen, nostaa se varmaan vähän, mutta se summa on hyttysen kikkare valtameressä. En ymmärrä miksi meidän pitää tapella keskenämme? Miksi aina on joku heikompi jota syytämme kaikesta?

      Samaan aikaan todelliset syypäät jatkaa verovaroillamme mällläämistä ilman että ketään kiinnostaa pennin vertaa. Meillä on ihmisiä joiden vuoksi veroprosenttimme oikeasti nousee. Kukaan, tai hyvin hyvin harvat, älähtävät tästä.

      Lue tämä blogi. Kannattaa.
      http://yyyy.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151441-sossupummeista-ja-muista-veronmaksuhalujen-nakertajista

    • P says:

      Sosiaaliturvassa on todellakin suuria rakenteellisia vikoja, kuten byrokratiaviidakko, vastikkeellisuus ja kannustamattomuus. Valitettavasti päättäjinä meillä on eliitin napinpainajina toimivia entisiä peliohjelmajuontajia, joten kehitystyötä ei tapahdu oikeaan suuntaan.

      Byrokratiaviidakolle saattaa löytyä toki looginenkin selitys. Koska oikeisto yrittää aina ajaa sosiaaliturvan alas, ovat sosiaalidemokraatit kenties tarkoituksella rakentaneet siitä mahdollisimman monimutkaisen, jotta purkaminen olisi vaikeampaa.

      Hyviä puoliakin toki löytyy, kuten oikeus asua sillä asuinalueella missä sattuu asumaan. Tämä hidastaa jonkin verran Suomen alueellista eriarvoistumista ja asuinalueiden totaalista ghettoutumista.

  7. Hirlii says:

    “Tatuilussahan” ei olisi mitään ongelmaa jos hänen elintasonsa olisi selvästi alhaisempi kuin työtätekevien.

    Kuinkahan alhainen se sitten tulisi olla?

    Tilastokeskuksen mukaan (2011) alle 30.000 euroa vuodessa tienaavia on 67% suomalaisista. Käytännössä se tarkoittaa enimmillään 2500 bruttotuloja kuukaudessa. Alle 15.000 euron vuosituloihin pääsee jo noin 800.000 suomalaista (köyhyysrajan alapuolelle).

    Tilanne on varmaan muuttunut kolmen vuoden aikana ja pienituloisten määrä on kasvanut. Saku Timosen blogissa kerrotaan faktoja: Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan elokuun lopussa TE-toimistoissa oli kaikkiaan 499 800 työnhakijaa. Uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin TE-toimistoihin elokuun aikana 35 900 eli 5 800 vähemmän kuin edellisen vuoden elokuussa.

    Suomalaisista siis 33% tienaa yli 30.000 vuodessa. He myös maksavat suhteellisesti enemmän veroja, mutta useimmat tulevat varmasti ihan hyvin toimeen. Ei ole varsinaisesti pulaa mistään: yhteiskunta tarjoaa melkoisen määrän erilaisia palveluja, hyvin edullisesti tai maksutta.
    Maksutonta peruskoulutusta ja miltei ilmaista yliopisto-opiskelua ei monessa maassa ole.

  8. Sirpa Sankala says:

    Kokemusta on…läheinen ihminen oli viikon töissä konkurssifirmassa…työnantaja sanoi ensimmäisenä päivänä että palkat “pyritään maksamaan”, mutta jos ei niin hae palkkaturvasta…Kaveri sanoi itsensä irti ja on nyt ollut rahaton 6 kk, koska TE-laitoksen mukaan irtisanominen oli työvoimapoliittisesti laiton…firma on konkurssissa ja kaveri rahaton…että kiitos TE-toimisto ja Kela, jotka ovat ihmisen puolella

  9. Marko says:

    Minulle kävi oman aktiivisuuden takia näin:
    http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/lokakuu/nakokulma-tyottomyystoimisto

    Sain hermoromahduksen ja burn-outin.

    • Valitettavan paljon olen kuullut vastaavia kokemuksia. Yleistä on myös se, että Kela käskee tehdä X ja sossu Y, tai saman paikan toinen virkailija sanoo, että pitää menetellä näin ja toinen sanoo, että ei missään nimessä.

  10. Minttu says:

    Itsellä on nuoresta asti ollut vakava masennus, mutta tälläkin hetkellä en Kelasta saa kuin asumistukea. Sosiaalitoimisto maksaa kyllä toimeentulotuen, mutta eipä se jatkuvasta ahdistuksesta kärsivälle ole mikään mukava duuni noita lappuja toimitella ja aina selittää, että mitä seuraavassa kuussa meinaan tehdä. Hassua on se, että poikkeuksellisesti sain 17-vuotiaana toimeentulotukea kun vanhemmat eivät minua elättäneet ja silloin sossu kuin Kelakin vakuuttivat ymmärtävänsä mun tilanteen. Mutta heti kun täytin 18, tuet stoppasivat siihen. Sairauspäivärahaa sain jonkin aikaa, mutta kun päivät menivät umpeen ja piti siirtyä kuntoustuelle niin eipä sitä sitten myönnettykään. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi sairas heidän mittakaavalleen. Samalla Kela ilmoitti perivänsä tukia mun asumistuesta takaisin, joten sekin laski sitten siihen 80e kuussa. Tämän paperisodan vuoksi romahdin tuossa vuosi vai pari sitten ja vuokra jäi maksamatta kun en ahdistukseltani saanut edes noustua sängystä. Kiitos siis näiden toimistojen ja paperien kanssa pelleilyn, meinasi mennä 18-19 vuotiaana luottotiedotkin. Siinähän olisi sitten ollutkin hieno tulevaisuus edessä… Että en kyllä sano, että Kelan ja Sossun kanssa tahiminen on yhtään masentuneelle sopivaa puuhaa.

    • Voin hyvin kuvitella, kuinka raskasta tuo on. Itse en ollut masentunut, mutta ajoittain pelkäsin kyllä, että masennun itse prosessista (olen aikoinaan sairastanut pitkään masennusta vuosia ennen tätä tilannetta).

  11. Matti K says:

    Yhteiskunnan hyvyys mitataan sillä miten se huolehtii niistä jotka apua tarvitsevat.

  12. Polga says:

    En edes jaksa enää kirjoittaa asiasta. Viimeinen niittihän oli tämä “konsultti”, jonka mukaan minullekin töitä voisi löytyä uudelleenkoulutuksen (55-v.) ja oppisopimuksen kautta. Ihan OK toki, jos sitä työtä voi tehdä sängyssä n. 15 minuuttia kerrallaan!

    Olen siis pysyvästi osa-aikatyökyvytön? Mielenkiintoista. Ajattelin kysyä, milloin on sopivaa olla sitten työkykyinen…

    Ja btw, tuolla summalla en maksa edes vuokraa. Yksi lääke jää nyt kokonaan hankkimatta – jääköön! Näilläkin saa jo hengen lähtemään. Perkele!

  13. Kärsivä says:

    Mulla on diagnooseja varmaan enemän kun mitä saan kelasta rahaa, asumistukeni on alle 50e/kk. Mulla on muun muassa vakava masennus, paniikkihäiriö, dissosiaatiohäiriö ja affektiivinen psykoosi, eli se tulee kohtauksittain, saan pakkoliikkeitä ja tulee poissaolokohtauksia. En saisi olla yksin ollenkaan, tarvitsisin henk. koht avustajan ja julkisten käyttö yksin multa on kielletty ihan kokonaan. Mun mies on töissä 6-15.30 joka arkipäivä naurettavan pienellä palkalla, joten mun on pakko tehdä jotain päivällä jotten ole yksin ainakaan niin paljon. Joten minut siis laitettiin opiskemaan. Pyörtyilen koulussa, olen tavattoman väsynyt ja pakkoliikkeet haittaavat koulunkäyntiä. Lisäksi olen keliaakikko eli ruokaan menee tavallista enemmän rahaa. Miehelläni on diabetes joten minun täytyy huolehtia öisinkin hänen verensokereiden heittelyistä ja ravitsevaa ruokaa pitää ainakin hänelle olla säännöllisin väliajoin kuten diabeetikolle kuuluu ja insuliineihin menee rahaa. Mulla on lonkka niin huonona että pitkille kävelyreissuille, eli hakemaan maitoa 500m päässä olevasta lähikaupasta, tarvitsen kävelykepin. Joskus henkinen kunto on niin huono että kaupassa mua pitää työntää pyörätuolissa kun olen ihan makarooni. Mutta pakko on opiskella jotta saan tukia. Ostan kaikki vaatteeni kirpparilta ja teen kaikkeni että säästettäis rahaa että sitä riittäis mun jättimäiseen pilleriannokseen päivässä. Sossusta en saa mitään.

  14. Kärsivä says:

    Ai niin, äskeiseen unohdinkin mainita, että olen 20-vuotias.

  15. Eppu says:

    Saako tämän tekstin jakaa facebookissa? Liikutuin ja romahdin tätä lukiessani (oma elämä & faktat kohtaavat, tieto siitä ettei vika ollutkaan minussa itsessäni).

    Kiitos.

    • Kirjoittajana on hämmentävää kuulla, että tekstilläni on ollut johonkuhun noin voimakas vaikutus, kun en toivoisi vastaavaa kenellekään. Byrokratiaviidakossa kamppailu saa meidät helposti kuvittelemaan, että vika on meissä, vaikka se olisi järjestelmässä.

      Toki voit jakaa linkin Facebookissa. Et ole ainoa, johon teksti on kolahtanut, sillä tätä postausta on jaettu Facebookissa jo lähes 1 500 kertaa.

  16. Hanna-Riikka says:

    Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Minuakin ärsytti “tapaus Tatu”, koska olen a) kuullut ja nähnyt ihan toisenlaisia tarinoita ja b) yleensäkin se ajatus, että joku tekee ns. uutisen siitä, että Suomessa tosiaan on (toistaiseksi) sosiaaliturva.

  17. Hanna Nikkanen says:

    Olen kuullut sukulaisten omakohtaisena kokemuksena Kelan järjettömyyksistä mutta tuota juttua työkyvyttömyyseläkkeellä olevien brittien hyllyntäyttöhommista en ymmärrä lainkaan Britanniassa asuvana. Sitä ei ole eikä sitä ole esitetty. Mitä täällä on esitetty on se, että työttömyyskorvauksen vastineeksi pitäisi tehdä jotain. Hullua sinänsä, sillä jos töitä on, niistä pitäisi myös maksaa töistä kuuluva palkka. Toisaalta täällä valitettavasti pystyy lusmuilemaan työttömyys- ym. korvauksilla edes yrittämättä mitään.
    Jos ei asu täällä, ei voi todellakaan tietää millaista on. Itseltäni on kaikkia sosiaalimaksuja maksaneena kielletty työttömyyskorvaus yhdeltä viikolta (siis olisin tarvinnut sitä vain viikoksi) samana päivänä kun lehtihaastattelusta luin jostain nuoresta jannusta, joka ilmoitti, että hän jatkaa työttömyyskorvauksen hakemista (jonka hän oli saanut koskaan mitään systeemiin maksamatta ja koskaan työtä tekemättä) koska hänen lapsensa teini-ikäinen äiti ‘halusi hänen olevan kotona’ lapsensa kanssa. Joten älkää arvostelko systeemiä, josta ette tiedä yhtään mitään. Minä tiedän.

  18. alexandra says:

    Hyvä teksti! Itelläni on myös ollut samanlainen ongelma, mutta ei läheskään yhtä paha kun sulla.

    Jouduin lopettamaan pari vuotta sitten työt asiakaspalvelussa, sillä minulle todettiin työuupumus ja masennusta. Viimiest työvuoroni itkin takahuoneessa ollessani niin väsynyt sekä oksentelin henkilökunnan vessassa, koska työpaikka ahdisti niin. Lisäksi aloin pelätä asiakkaita ja ulkona liikkumista. Paras paikka oli kotona.

    Kela ei suostunut antamaan minulle työttömyyskorvausta, sillä he väittivät että olen työkyvyllinen ja laiska sekä olen keksinyt päästäni, että olen masenntunut ja uupunut. Kävin terapiassa, söin tarvittavia lääkkeitä,minulla oli lääkärin lausunto sekä muut tarvittavat todistukset ja lausunnot, mutta ei kelvannut.

    Asia parani saadessani opiskelupaikan.

Trackbacks/Pingbacks

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required