Sotkuinen koti ja liian lyhyt hame

Anneli Auer on taas vaihteeksi pyörinyt lehtien otsikoissa. Tappoiko hän miehensä vai ei? Tätä selvittämään on oikeuteen tuotu mm. entisiä seurustelukumppaneita ja muutenkin haetaan paljon nimenomaan luonneanalyysia.

On tyypillistä, että henkirikoksista epäiltyjen tai niistä tuomittujen käytöstä ja ulkoasua analysoidaan myös tavallisten ihmisten keskuudessa. “Sehän on ihan murhaajan näköinenkin” on yleinen kommentti. Jos ihminen on “ruma”, hänet on monen mielestä paljon helpompi kuvitella syyllistymässä karmeisiin rikoksiin kuin kaunispiirteisen.

Keskimäärin pidätyskuvat näyttävät tosi karuilta. Ei tosin ihme – ne muistuttavat passikuvia, joissa harva on edukseen, mutta usein ilman meikkiä ja muuten laittamattomina. Ihan selvä murhaaja?

Auerin viileän rauhallinen habitus on herättänyt paljon keskustelua ja etenkin epäilyksiä. Eikö se, että hän ei itke, todista hänen olevan syyllinen?

Moni on epäillyt, että Auerilla on Aspergerin syndrooma. Pidän sitä aivan mahdollisena. Se ei tietysti kerro syyllisyydestä suuntaan tai toiseen (vastoin yleistä virhekäsitystä Asperger-ihmiset osaavat kyllä valehdella, jotkut erittäin hyvinkin).

Rauhallisuus ei kuitenkaan ole ainoa, mitä Auer on tehnyt väärin.

Olen jonkin verran lukenut esimerkiksi Murha.infon keskusteluja Auerista. Siellä on raskauttavina tekijöinä pidetty mm. sitä, että Auer vietti paljon aikaa yksin (hups, minäkin taidan siis olla murhaaja), sitä että hän laihtui vankilassa (siellä ei tosin taida olla kovin kummoiset herkut) ja jopa sitä, että hän käyttää usein “liian vähän vaatteita”. Kuulemma joku murhaaja pukeutui aina sortseihin.

Auerin nettiin kirjoittamista teksteistä etsitään lisää todisteita kieroutuneesta luonteesta, esimerkiksi ilmaus “luuranko kaapissa”. Busted. Väitetysti Auer kirjoitti aika ronskejakin vitsejä nettisivustonsa foorumeille. Selvä pervo.

Kaikkein kuvaavinta on, miten monet (oikeasti, monet) perustelevat Auerin syyllisyyttä käytännössä sillä, että hän oli “huono äiti/vaimo”. Auerin koti oli sotkuinen! Jääkaapissa oli liian vähän ruokaa!

Minulla on eräs ystäväperhe, jonka koti on aina kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Heitä varmaan huvittaisi suuresti tuo syytös. (Vai huvittaisiko?) Veikkaisin ongelman olevan ennemminkin “lapsiperhe” kuin murhanhimoinen luonne.

Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että naisen on vaikea tehdä mitään oikein. Aina on liian tyrkky tai liian harmaahiiri, liian bimbo tai liian nörtti. Auerin jokaista ilmettä ja elettä, jokaista vaate-, kampaus- ja meikkivalintaa seurataan. Niistä voi lukea ihan mitä tahansa haluaa.

Tuollainen seuranta on oikeasti aika karmivaa.

2 Responses “Sotkuinen koti ja liian lyhyt hame”

  1. Ilona says:

    Oi, olipa hyvä kirjoitus sinulta! Just niin, nainen ei tee mitään oikein.

    Ottamatta kantaa Auerin syyttömyyteen/syyllisyyteen, pidän karmaisevana koko oikeusprosessia. Ihan alkaen poliisitutkinnan lukuisista mokista. Sitten todetaan syylliseksi ja jatkossa samoilla todisteilla syyttömäksi, ja nyt taas pyöritellään jopa kummallisilla “todisteilla”.

    Jaahas, Auer on laihtunut vankilassa. Mitäs jos olisikin lihonut. Olisiko johtopäätös, että ei piittaa mitään vaan vetelee vaan tyytyväisenä munkkia nassuun. Ja kotikin on ollut sekaisin. Jos olisi ollut putipuhdas koti, Aueria olisi varmaan kutsuttu siivousfriikiksi, joka ei anna lapsien olla lapsia.

    Ilona

    • Tälle oikeusprosessille ei tunnu olevan mitään loogista päätepistettä. Se loppuu sitten kun kalenterissa on tietty numero (ilmeisesti) ja sitten kun kaikki sallittavat oikeusasteet on käyty läpi. Kaikki kummin kaimat pitää saada todistamaan, oliko Auer mukava ja lämmin vai kylmä ja inhottava. Nythän sinne on ilmeisesti myös kutsuttu todistajia, joiden tarkoituksena on osoittaa epäluotettaviksi toisten todistajien lausunnot kolmansien todistajien luotettavuudesta… Leivätöntä pöytää ja sirkushuveja, mutta ei oikein naurata.

      Hyviä pointteja.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required