Bää, valmista tuli

Sain eilen NaNoWriMon valmiiksi miitissä, kaikista viimeisen 1,5 viikon aikana sattuneista henkilökohtaisista katastrofeista huolimatta (edellisen postauksen jälkeen niitä on sattunut ainakin kuusi). Jee!

Yleensä olen juhlinut asiaa jotenkin, mutta kun ensi viikonloppuna on mieheni 30-vuotispäivä ja sitä seuraavana kirjanjulkkarini, niin tällä kertaa ehkä tyydyn huokaamaan syvään ja pitämään loppuviikon vapaata. Ehkä. (Shoppasin kyllä eilen melkein 100 eurolla, enimmäkseen ruokaa, mutta ajallinen korrelaatio oli pelkkää sattumaa.)

Järjestyksessä kymmenes romaanikäsikirjoitukseni ja toivottavasti viides julkaistu romaanini siis käsittelee identiteettiä ja eläimiä/eläimyyttä, etenkin lampaita. Päähenkilö Inari on transnainen ja ammatillista identiteettiään etsivä toimittaja, joka päätyy töihin tiedostavaan Vilma-naistenlehteen ja tekemään juttua erään eläinsuojelujärjestön tutkimuksista.

Aihe on vaatinut hyvin runsaasti taustatyötä. Toistaiseksi siihen on kuulunut 13 kirjaa, kaksi dokumenttielokuvaa, paljon muita videoita, yksi zine ja lukuisia webbisivuja, mutta vielä olisi ainakin kolme kirjaa luettavana.

Etukäteen hermoilin sitä, että en ehtinyt suunnitella romaaniani yhtä huolellisesti kuin toivoin. Se ei kuitenkaan osoittautunut yhtä pahaksi ongelmaksi kuin pelkäsin. Tuntuu kyllä, että olen kirjoittanut tunnekylmän reportaasin, jossa sivuhenkilöt erottaa toisistaan vain nimestä (ainahan romaani on tässä vaiheessa raakile, mutta aivan tällaista ongelmaa ei ole ollut ennen). Voi olla, että tuohon vaikuttaa se, etten suunnitellut hahmoja tarpeeksi.

Paljon on siis työsarkaa jäljellä. Mielelläni kuulisin myös potentiaalisilta koelukijoilta – etenkin transnaisilta ja lampaiden kanssa aikaa viettäneiltä ihmisiltä, mutta muidenkin mielipiteet kiinnostavat ehdottomasti. Lukukelpoista versiota voisi olla tarjolla joskus helmikuun alussa. Itsekin voin lukea toki muiden käsiksiä ensi vuoden puolella.

Tänä vuonna pitäisi kirjoittaa vielä uusi näytelmä (johon minulla on suunnitelmia kasassa noin 1/3 liuskan verran…), yrittää saada ruokakirja valmiiksi ja kirjoittaa enimmillään viisi lehtijuttua (luultavasti tosin vain pari). Sitten on ne kirjanjulkkarit ja reilua viikkoa myöhemmin pikkusiskoni tulee poikaystävineen muutamaksi päiväksi kylään. (Ja missä helkutin välissä editoin sen leffakäsiksen valmiiksi?!)

Huomenna on vähän ikävä muistopäivä: tulee kaksi vuotta siitä kun aivolisäkkeeni tuhottiin sabotoimalla ja toimintakykyni laski pysyvästi 90-95 %. Miten paljon olisinkaan saanut tehtyä, jos tätä ei olisi koskaan tapahtunut! Eipä tarvitsisi miettiä keskeneräisiä leffakässäreitä…

Minulla on muuten kaksi uutta kirjailijasivua: Osuuskummassa ja oman kustantajani RADIUM-kirjojen (nimeään vaihtanut Muruja) sivuilla. Se Häpeämätön ilmestyy ihan pian. Ja näytelmäni ensi-illan päivä on selvinnyt: se on torstaina 6.3. Eli silloin siis viimeistään olen seuravan kerran Suomessa.

Kommentoi
Name and Mail are required