Oelukijoita aivataan

Sain eilen valmiiksi, kolmen viikon työn jälkeen, ensimmäisen version uudesta näytelmästäni Erveyskeskus. Siitä tuli varsin hyvä. Minusta. Se on komedia ja tietysti pelottaa, että entä jos se ei ole kenenkään muun mielestä hauska.

Siksi kaipaisin nyt koelukijaa ja vieläpä sellaista, joka ehtisi lukea näytelmän vielä tämän viikon aikana, koska sen pitää olla jo valmis kahden viikon päästä. Löytyisiköhän kukaan? Voin palkita jotenkin! Minua kiinnostaa erityisesti vitsien hauskuus yms, joten ei-teatteri-ihminen kävisi myös.

Vaikka sainkin ensimmäisen yhdeksän päivän aikana kirjoitettua vain 17 liuskaa, lopulta kirjoittaminen sujui yllättävän kivuttomasti. Kuin itsestään. Hahmot loivat taitavasti uusia käänteitä ja petasin ihan vahingossa näytelmän täyteen johtolankoja ja muita elementtejä, joita saatoin hyödyntään myöhemmin. Ennen ei ole käynyt noin. Tähtäsin hieman yli 90 liuskaan ja päädyin hyvin luontevasti 92 liuskaan.

Yhä vahvemmin tuntuu siltä, että näytelmien kirjoittaminen olisi enemmän minun juttuni kuin romaanien. NaNoWriMo-tuotos tuntuu yhä epäonnistuneelta. Miksi se on tyyliltään hajuton ja mauton, siinä missä samaa ei voisi sanoa tästä kohelluksesta? Miksi sen henkilöt jauhavat tylsästi ja mitäänsanomattomasti ja Erveyskeskuksen henkilöt sanailevat enimmäkseen sujuvasti ja nokkelasti? No, pitää yrittää paneutua tähän.

Suurin ongelma on tietysti yleisö. Vaikka saisin näytelmiäni jatkossakin lavalle, teatterin yleisö on hyvin eri kuin lukijani. Niin kuin nyt esikoisnäytelmäni, joka saa ensi-iltansa Keuruulla. Minulla on naapurikunnassa yksi puolituttu ja kahden tutun vanhemmat asuvat Keuruulla. Suurimmalle osalle niistä, jotka näytelmän mielelläni näkisivät, se lienee liian kaukana.

Monet lukevat kymmeniä romaaneja vuodessa. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka käyvät katsomassa kymmeniä teatteriesityksiä vuodessa, mutta useimmille määrä on enintään 1-3. Teatteri on kallistakin. Harrastelijateattereiden näytöksetkin ovat hintavia siihen verrattuna, että köyhä voi hakea romaanini kirjastosta.

Teatteri ei myöskään ole kovin vammaisystävällistä. Harva esityspaikka on esteetön (Marian ilmestyksien onneksi on) ja vaikka olisikin, suurin osa kavereistani ei sairautensa takia pystyisi menemään mihinkään, missä pitäisi istua pari tuntia katsomassa jotain. (Eivät monet pysty kirjojakaan lukemaan, mutta silti.)

No, alustava tavoitteeni on kirjoittaa ensi vuonna kaksi näytelmää. Pitkään suunnitelmissa ollut Makuuhaavoja sekä eräs toinen, josta on tarkoitus myöhemmin adaptoida romaani. Jos vaikka kokeilisin näin päin.

EDIT: Kiitos yhteydenotoista, koelukijat ovat löytyneet ja palautettakin on jo tullut.

2 Responses “Oelukijoita aivataan”

  1. Maaria says:

    Hei Maija! Minua kiinnostaisi lukea näytelmäsi. Annatko s-postiosoitteetteesi niin sovitaan sitä kautta.

  2. Leena says:

    Minäkin voisin lukea. Luen paljon muutenkin ja olen ollut mukana harrastajateatterissa.

Kommentoi
Name and Mail are required