Naistoimittajana Jemenissä

Kun suomalainen pariskunta kaapattiin Jemenissä, moni varmaankin ihmetteli sitä, että miksi he väkisin tunkivat Jemeniin, jonne varoitettiin matkustamasta, jossa kaapattiin usein ulkomaalaisia turisteja. The Woman Who Fell From the Sky -muistelma auttaa pitkälle ymmärtämään syitä.

Jennifer Steil on menestyvä newyorkilainen toimittaja, joka päätyi Jemeniin alun perin opettamaan englanninkielisen Yemen Observer -sanomalehden toimittajille journalismia kolmen viikon ajan. Työ oli vaativaa ja turhauttavaa, sillä toimittajilla ei ollut minkäänlaista alan koulutusta eikä suurin osa heistä osannut kovin hyvin englantia. Deadlinejä noudatettiin “inshallah”, jos jumala suo. Usein ei suonut.

Steilin palattua kotiin New Yorkiin amerikkalainen elämä tuntui vaisulta. Kun häntä pyydettiin lehden päätoimittajaksi vuoden ajaksi, hän suostui. Se ei ollut helppoa – Jemenissä naisen ei ole edes laillista toimia päätoimittajana, joten virallisena pomona toimi mies. Lehden naistoimittajille muutkin islamilaisen kulttuurin sanelemat säännöt tuottivat vaikeuksia, mutta Steil pystyi joustamaan niistä varsin hyvin. Länsimaalaisena hän edusti eräänlaista “kolmatta sukupuolta”.

Sanaata on sanottu maailman vanhimmaksi kaupungiksi. Steil ihastui kaupungin “piparkakkutalomaiseen” kauneuteen sekä paikallisten ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen. Steilin kuvailut vievät lukijan mukanaan Sanaan kaduille, vaikka joskus adjektiiveja pröystäilevät litaniat tuntuvatkin hieman ylivedetyiltä.

The Woman Who Fell from the Sky

Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu, mutta sitä on kritisoitu mm. tylsäksi (mitä en ihan ymmärrä, mutta mielipideasiahan se on) ja narsistiseksi ja lisäksi loppua on moitittu – Steil onnistui nimittäin (täysin tietoisesti) aiheuttamaan todellisen skandaalin, joka vahingoitti jopa Britannian ja Jemenin diplomaattisia välejä.

Steilin newyorklaisuus, jota voisi pitää myös itsekeskeisyytenä, tulee kyllä vahvasti läpi. Hän paiskii 20-tuntisia työpäiviä, joiden lomassa ehtii juuri ja juuri treenata, ja muistaa kertoa aina, kun häntä kehutaan kauniiksi tai älykkääksi. (Toisaalta hän kyllä kehuu myös paikallisia hyvin auliisti.) Varsinaista kulttuuriylimielisyyttä kirjassa on mielestäni kuitenkin vähän.

Kirja on monessa asiassa ilahduttavan rehellinen. Steil kertoo avoimesti esimerkiksi siitä, kuinka odotti innolla pääsevänsä kokeilemaan khatia. Poliittisesti korrekti tapahan olisi kertoa, että ei hyväksy huumeiden käyttöä, mutta pitäähän siihen nyt tässä kulttuurillisessa kontekstissa osallistua.

Kirjassa ei vältellä myöskään kertomasta Jemenin pimeistä puolista. Kidnappauksista, terroriteoista, Al Qaidasta ja lukuisista yhteiskunnallisista ongelmista, kuten khatin pureskelu ja yleisesti löyhä työmoraali. Suuri osa ongelmista liittyy naisten heikkoon asemaan, harva saa opiskella ja tehdä töitä. Naiset voivat hyvin helposti menettää maineensa ja samalla menee koko suvun maine.

Toisaalta pinnan alla kyllä tapahtuu vaikka mitä, esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia suhteita, mukaan lukien vaarallisia homosuhteita.

Kommentoi
Name and Mail are required