Vihdoin puhutaan spesismistä

Spesismi on aihe, josta puhutaan häviävän vähän. Jopa vähemmän kuin ableismista. Moni ei edes tunne koko sanaa, tai lajisyrjinnän konseptia muullakaan nimellä. Aihe on sellainen, jota useimmat mieluummin olisivat kokonaan ajattelematta, koska muuten elämä menee hankalaksi, kun joutuu kyseenalaistamaan jokapäiväiset eettiset päätöksensä (tai oikeammin niiden puutteen).

Speciesism – The Movie on dokumenttielokuva aiheesta, josta ei saisi puhua. Se on herättänyt paljon keskustelua Yhdysvalloissa ja sitä on kehuttu monissa isoissa lehdissä. Skeptic-lehden Michael Schermer julisti olleensa spesisti mennessään katsomaan elokuvaa, mutta ei enää. Hän sanoi myös:

“When I came out I could no longer justify the treatment of animals with any rational arguments because they were all demolished in this brilliant and compelling film. The intellectual debate over speciesism is now over.”

Speciesism: The Movie

Aika hyvin kotikutoisen oloiselta käsivaralla kuvatulta dokkarilta, jonka tehneellä parikymppisellä Mark Devriesillä ei ollut mitään kokemusta elokuvanteosta. Hänellä oli vain sanottavaa ja visio. Uskottavuutta tuo epäilemättä haastateltavien kaarti: mm. Richard Dawkins, Temple Grandin, spesismin konseptin aikoinaan popularisoinut filosofi Peter Singer ja lukuisia muita yliopistoprofessoreja.

Yksi vaikuttavimmista haastateltavista on kuitenkin Devriesin isä, joka kertoo millaista on elää vuosia jatkuvan kivun kanssa – kuten miljoonat eläimet. Holokaustista selvinnyt vertaa eläinteollisuutta holokaustiin. Elokuvan vahvuus ei ole vain siinä mitä sanotaan, vaan miten.

En lähde sen enempää tätä elokuvaa tässä arvostelemaan, koska kirjoittamani arvio on tulossa erääseen lehteen, mutta suosittelen katsomaan elokuvan. Sen voi vuokrata $2.99 eli reilun kahden euron hintaan Vimeosta. Elokuvaan on tulossa tekstityksiä eri kielillä, toivottavasti vielä jossain vaiheessa suomeksikin.

Kommentoi
Name and Mail are required