Fanitusta

Joskus syksyllä tuli se video, jossa laulettiin kettujen äänistä. Vähän ärsyttävä poppirenkutus, mutta sellaiseksi kuitenkin yllättävän toimiva ja hauska ja videokin oli kiva, kuten 300 miljoonaa muutakin taisi todeta.

YouTube-kommenteissa luki, että tämähän ei ole mikään bändi, vaan komediaduo, mutta utelias kaivoi esiin Ylviksen muita musiikkivideoita. Oli kaikkea stadionrockista dubsteppiin, pohdittiin Stonehengen olemusta.

Olkoon bändi tai ei, mutta jessus, että heput osaavat laulaa ja biisit ovat tosi hyviä – myös ne, jotka on improttu. Ylviksen aiemman radio-ohjelman konseptiinhan kuului kappaleiden improaminen ja sitä on jatkettu myös myöhemmin.

Ja se komedia osoittautui aivan hillittömän hauskaksi. Onneksi The Foxin myötä YouTube täyttyi tekstitetyistä Ylvis-videoista. Tosin kun niitä kuuntelee enemmän, niin norjaa alkaa ymmärtää varsin hyvin. Jopa minä, erittäin ruostuneilla ruotsin kielen taidoillani. (Täällä Oslossa olen ymmärtänyt toistaiseksi kaiken.)

Ylvistä on helppo fanittaa. He tuntuvat melkein liian hyviltä. Laulamisen, biisien teon ja tanssimisen lisäksi veljeskaksikko soittaa mm. kitaraa, banjoa, pianoa, viulua, selloa, kontrabassoa, rumpuja, saksofonia ja useita eri puhaltimia. Bård esittää aerial tissuuta ja on kova seisomaan päällään. He puhuvat ainakin norjaa (lukuisilla eri aksenteilla), englantia (aksentteja riittää siinäkin), ruotsia, ranskaa, espanjaa ja portugalia – ja ne mitä eivät puhu, osaavat imitoida vakuuttavasti. Ovathan he toki myös erittäin komeita.

Kaiken takana lienee osittain kahdessakin Afrikan maassa keskellä sisällissotaa vietetyt vuodet lapsuudessa. Veljekset eivät juuri päässeet poistumaan kotoaan, joten heidän piti viihdyttää itseään ja toisiaan. Bårdilla ja Vegardilla on lähes telepaattinen yhteys. He ovat sanoneet, että improtessa tietää aina mitä toinen sanoo seuraavaksi tai minkä soinnun tämä aikoo soittaa. Ja sen kyllä huomaa. Heidät bongattiin kouluteatterista revyylavoille jo 18/21-vuotiaina.

Oma suosikkipätkäni Ylviksen suomessakin näytetystä talk show’sta on tämä video (tekstitettynä) kädet jäävedessä, jonka auringonkukasta on fanien keskuudessa tullut jo legendaarinen. Mukana on myös veljesten sidekick, koomikko Calle Hellevang-Larsen, joka on ollut heidän kaverinsa kouluajoista asti.

Toisaalta ehkä I Kveld Med Ylvisiäkin enemmän pidän muutaman vuoden takaisesta Norges Herligste -sarjasta, jossa vieraillaan erikoisten norjalaisten luona (jatko-osassa Nordens Herligste vieraillaan myös Suomessa). Ylviksen käsikirjoitetut sketsit ovat usein huikeita, mutta ehkä kaikkein hauskimmillaan he ovat sooloillessaan. Kun he nauravat kippurassa, katsojakin nauraa. Ohjelman “konseptiin” kuuluu, että lauletaan aina kun voidaan ja vaatteetkin tuppaavat usein lähtemään pois erilaisista syitä.

Käsikirjoitetuista pätkistä oma suosikkini on ehkä revyynumero Pie Jesu, joka tässä taltioinnissa esitetään Norjan TV-gaalassa Gullrutenissa. Videon hauskuutta tosin lisää jos tietää taustat, esimerkiksi sen, että Bård (vaaleatukkainen) mollaa huumorin nimissä isoveljeään jatkuvasti kaikesta (paitsi musikaalisuudesta).

Pääsin näkemään Pie Jesunkin eilen livenä. Pitkään mietitytti, että onko tyhmä idea lähteä Osloon konserttiin, vaikka saisikin matkan rahoitettua työjutuilla (olisin kyllä saanut, lennot kun olivat käytännössä ilmaiset kun jatkan täältä suoraan Suomeen, mutta reissun melkein kaikki muu ohjelma peruuntui), mutta ei se ollut.

Konsertti oli häkellyttävän överi ryöpytys, jossa nähtiin mm. gospelkuoro ja useita muita kuoroja, sotilassoittokunta, Massachusetts-videon cheerleaderit, saksofoni/alttotorvi-battle, reilusti pyroja (ovat muuten kuumia eturivissä), lapsuuden valokuvia… Ja tietenkin loistavaa musiikkia. (Suurin osa Ylvis-faneista ei muuten erityisesti perusta The Foxista, vaan on lähinnä kyllästynyt siihen.) Lämppäriyhtye oli luku sekin, esitti mm. kurkkulaulua, jodlausta ja jonglööräämistä.

Onnistuin saamaan Bårdilta soundcheckin aikana myös pienen haastattelun. Valitettavasti aikaa annettiin vain 10 minuuttia, eikä kuviakaan siis ehtinyt ottaa, saati kysyä suurta osaa kaavailemistani kysymyksistä, mutta tuohon nähden siitä tuli yllättävän hyvä. Tulossa Vertigo-musiikkilehteen.

P.S. Käytännössä kaikissa tästä linkitetyissä norjankielisissä videoissa on englanninkieliset tekstitykset. Jos ne eivät näy, paina videon alareunassa olevaa rattaan kuvaa ja ota tekstit käyttöön.

Kommentoi
Name and Mail are required