Liha on heikko – ja halpa

Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut herätti ilmestyessään paljon keskustelua ja voitti useita tietokirjapalkintoja, mukaan lukien Tieto-Finlandian. Kirja onkin monella tapaa ansiokas.

Syotäväksi kasvatetut -kansi

Kirja alkaa osuudella eläinfilosofiaa, eräänlaisella tiivistelmällä alasta, jossa lainataan niin Peter Singeriäkin kuin monia muitakin alan tunnettuja ajattelijoita. Lappalainen tosin vetää aika erilaisia johtopäätöksiä kuin moni muu. Kirjahan ei ole abolitionistin kirjoittama, eikä sen kirjoittaja muuttunut kasvissyöjäksi/vegaaniksi prosessin aikana (kuten Speciesism-elokuvan tekijä tai Eläinten syömisestä -kirjan kirjoittanut Jonathan Safran Foer).

Lappalaisen mielestä on OK syödä lihaa (ja maitoa ja munia) ja siten myös tuottaa niitä, kunhan eläimet voivat hyvin. Ja kuluttajan pitäisi voida tietää, voivatko eläimet hyvin, mikä tällä hetkellä ei kovin hyvin onnistu.

Kirja keskittyy kuvailemaan eläinten oloja suomalaisilla tiloilla ja teurastamoissa ja siitä miten ne eroavat eri paikoissa, niin eri tuotantomuotojen (esimerkiksi pihattonavetta ja parsinavetta) kuin yksittäisten tilojenkin välillä, sekä Suomessa verrattuna muihin EU-maihin. Lappalainen haastattelee eläinlääkäreitä, eläinten hyvinvoinnin asiantuntijoita ja muita lähteitä, ja hyödyntää paljon erilaisia tilastoja, numeroita ja kaavioita.

Vaikka kirjan aineisto on enimmäkseen aika kuivaa tavalliselle lukijalle, maataloutta ja EU-byrokratiaa, Lappalainen onnistuu pitämään sen selkeänä, helppotajuisena ja mielenkiintoisena.

Lappalaisen tausta on taloustoimittajana, mikä kirjan kannalta on yllättävän hyödyllistä. Kyseessä on kuitenkin teollisuuden ala. Monia eläinten hyvinvointia parantavia muutoksia (esimerkiksi lisätilaa eläimille tai kivunlievitystä kivuliaisiin toimenpiteisiin) vitkutellaan siksi, että niiden katsotaan tulevan liian kalliiksi.

Ongelma on se, että eläintuotteet ovat jo aivan liian halpoja. Tuotanto pyörii kipurajoilla, huolimatta siitä että yli puolet alan tuloista tulee Suomessa maataloustuista eikä suinkaan tuotteiden myynnistä, ja jos mikä tahansa menee pieleen tai pitää rakentaa uutta tai muuttaa toimintatapoja, se on vaarassa valahtaa kokonaan kannattamattomaksi.

Lappalainen ehdottaa runsaasti konkreettisia parannuksia alalle, tai siis kannattaa monia jo ehdotettuja parannuksia. Nämä olisivat toki askel eteenpäin, mutta ne eivät ratkaise takana olevaa varsinaista ongelmaa, joka on itse eläinteollisuus.

Miksi valtion (ja verojen kautta myös esimerkiksi vegaanien!) pitäisi tukea orjuutta, joukkomurhaa ja väkivaltakoneistoa, joiden motiivina on hedonismi? Menisitkö itse syyttömänä vankilaan loppuelämäksesi odottamaan kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa, jos vankilassa olisi “tilavat” sellit (mahtuisit hyvin kääntymään) ja kuolema olisi kivuton?

Kommentoi
Name and Mail are required