Mikä maa, mikä valuutta

Nyt on reilu viikko siitä kun kotiuduin Suomesta. Oli yllättävän pitkä palautuminen matkasta (siis kun ottaa huomioon, että kehoni ei sinänsä tunne käsitettä “palautuminen”, vaan kaikki toimii pitkälti satunnaistettuna).

Monta päivää paluun jälkeen olin aivan sekaisin kielistä – kun oli reilun viikon sisällä neljässä maassa, niin jopa se Arlandan välilasku riitti palauttamaan ruotsin/norjanpuhumismoodiin – ja jopa aikavyöhykkeistä, vaikka eihän niitä kertynyt kuin kaksi vierekkäistä. En osannut kotona syödä oikeaan aikaan (minulla on aina nälkä, niin syömiset pitää katsoa kellosta), kun kuvittelin kellon olevan väärällä aikavyöhykkeellä. Jne. Tuntui naurettavalta, eikä tällaista ole ollut ennen.

Unenpuute tekee hassuja asioita ihmismielelle. Tässä kuussa tulee kolme vuotta siitä kun olen viimeksi nukkunut järkeviä määriä, mutta kun nukkuu vielä selvästi vähemmän kuin yleensä, kyllä sen huomaa. Norjassa mokasin aika pahasti kun arviointikyky/päätöksentekokyky petti unenpuutteen takia. Suomessa en osannut kirjoittaa käsin yhtenä päivänä ja toisena päivänä eksyin yhden bussipysäkin mittaisella kävelymatkalla (normaalisti en eksy helposti).

Onneksi olen matkustanut ulkomailla yksinkin sen verran, että vieraassakin maassa paikasta A paikkaan B pääsee vaikka olisi ihan pihalla, ainakin sellaisessa helppokäyttöisessä paikassa kuin Norja. Tosin minullahan peruuntui siellä melkein kaikki, niin en joutunut menemään esimerkiksi Lillehammeriin kuten alun perin näytti (no, suora juna Oslosta sekin olisi vienyt). Mitään matkustamiseen liittyviä ongelmia ei siis tullut – paitsi tuolla Myllypurossa. Heh.

Norjassa en ehtinyt/jaksanut tehdä paljoa, vaikka siellä neljä päivää olinkin. Yhden nähtävyyden kävin katsomassa, jos Karl Johans gatea ei lasketa, nimittäin Emanuel Vigelandin mausoleumin, joka on yksi kokonaan Vigelandin freskolla koristelema iso huone. En tiedä oliko se sen metromatkailun arvoista – vaikka metrossa minua vastapäätä istuikin aiemmin mainittujen Ylvis-veljesten isä!

Valokuviakaan ei tullut juuri otettua, kun koko ajan oli harmaan sateinen sää. Keskityin siis lähinnä havainnoimaan ihmisten arkielämää.

Oslo on miellyttävä, moderni, kansainvälinen (melkein enemmän kuin Amsterdam!) ja käyttäjäystävällinen paikka – jos ei lasketa hintoja. Norja tunnetaan kalliina, mutta hinnat ovat niin poskettomia, että aivot menevät tilttiin, kun yrittää tehdä valuuttamuunnoksia. Maistuisiko pussi Dumleja 6 e, jugurttipurkki 1,5 e tai ketjupizza, 20-30 euroa (+ kuljetusmaksu kympin)? Ananaskirsikat ja mustikat olivat kyllä Hollannin hinnoissa, joten popsin sitten niitä ja eväitäni.

Norjalaisten nykyisiä kansallisruokia ovat pizza, sushi ja taco. Esimerkiksi perjantai-illaksi tilataan joko pizzaa tai laitetaan tacoja – joissain kaupoissa on tacotarvikkeet aina viikonloppuisin tarjouksessa ja yhdessä oli jopa “tacobaari” josta kerätään täytteet omiin kotikokkailuihin – vain 99 kr (12 euroa)/100 g!

Norjalaiset rakastavat myös buffetteja, joissa he pystyvät syömään loputtomasti ruokaa. Kukkurallinen lautanen toisensa perään. Muuallakin he tuntuvat ruokailun päätteeksi jäävän pitkäksi aikaa pöytään lukemaan lehteä tai naputtelemaan tablettia/kännykkää, vaikka olisikin yksin. (Itse istuin viimeisenä matkapäivänä tuntikausia adventtikirkon vegebuffetissa, jossa oli ilmainen wlan, tuntematta kovin huonoa omaatuntoa.)

Kaikilla Oslossa vastaan tulleilla naisilla tuntui olevan pitkät hiukset, joita pidetään yleensä auki, tosin sekaan voidaan väkertää lettejä. Norjalainen saattaa talvellakin sonnustautua anorakkiin, farkkutakkiin tai huppariin. Kyllä niitä villapaitojakin näki paljon.

Norjan jälkeen oli hassu mennä Suomeen, jossa vaikkapa ruokakaupassa kaikki hinnat näyttivät samaan aikaan tosi kalliilta (verrattuna Hollantiin) ja tosi halvoilta.

Viimeksi kun matkustin Suomeen, Hollannissa rikottiin lämpöennätyksiä (yli 20C lokakuun lopussa). Tällä kertaa sama juttu, vaikka jäätiin 19 asteeseen. Pöh. No, kiva kevät täällä on edelleen ja lämmintä, vaikka kesälukemissa ei ollakaan. Esikot, krookukset, narsissit, orvokit, kirsikat ja ensimmäiset magnoliatkin kukkivat jo, leppäkerttuja ja perhosiakin näkee.

Nyt on sellainen olo, että pääsisipä lomamatkalle… No, kahden kuukauden päästä on luvassa yhden yön huvireissu.

Häpeämättömästä tuli muuten uusi arvostelu.

Kommentoi
Name and Mail are required