Pyöreitä lukemia

Kymmenes romaanini Elviira valmistui eilen illalla. Sen piti valmistua jo lauantaina, mutta aivan kalkkiviivoilla iski jokaisen kirjoittajan painajainen: ammottava juoniaukko, joka ei ollut vain epälooginen, vaan suorastaan mahdoton. Jaiks. Sain sen onneksi paikattua ja ehkä lopputulos on jopa parempi nyt, sekä rakenteellisesti (jouduin tekemään uuden kohtauksen, johon siirsin osan yhdestä toisesta kohtauksesta) että jännitteellisesti.

Kuten olen täällä aiemminkin tuskaillut, projekti on ollut hermojaraastava. Kunto on ollut tosi huono ja NaNoWriMon jälkeen minulla oli käsissäni kässäri ilman juonta, henkilöitä tai tunnelmaa. Monta kertaa olen ollut lähellä luovuttaa.

Matkan varrella poistotiedosto on lihonut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, lähes 10 000 sanan verran (ainoastaan paria lausetta pidemmät katkelmat säästän, joten todellisuudessa olen siis poistanut paljon enemmänkin). Loppupituus on vähän reilu 50 000 sanaa, eli hieman pidempi kuin NaNon lopussa, sillä NaNon laskurissa pääsee 50K:hon kun Atlantiksen laskuri on vasta noin 48 500 sanassa.

Nyt teksti on onneksi hyvin erilainen, kiitos neljän mahtavan koelukijani. Kiitokset toki myös kaikille muille avustaneille, kuten Roosa, Johanna, Taina, Matti, Antti, Jukka, NaNoWriMon foorumi, #protu ja isäni. Ja kaikki lukuisat muut jotka törppöyttäni unohdin.

Romaani siis perustuu samannimiseen novelliini (joka oli alun perin englanninkielinen noin 5 000 sanan teksti, jossa lampaan nimi oli Sabine). Se käsittelee identiteettiä, ihmisyyttä ja eläimyyttä, mm. eläinten älyn, eläinoikeuksien ja transsukupuolisuuden näkökulmasta. Mitä on meidän sisällämme? Entä muiden olentojen – ja haluammeko oikeasti tietää?

Huomenna alkaa itselleni kolmas näytelmän/leffankirjoituskuukausi ScriptFrenzy, jossa tarkoitus olisi kasata näytelmäversio Makuuhaavoja-romaanistani. Sekin on ollut suunnitteilla jo yli vuoden, mutta kirjassa on ollut joitain haasteita (mm. liikaa juttuja), vaikka se suht näytelmällinen onkin. Toivon saaneeni nämä haasteet ratkaistua, mutta en ole ehtinyt suunnitella näytelmää muuten juuri lainkaan. Jonkinlainen kohtausluettelo minulla on.

Olen varautunut siihen, että näytelmästä ei välttämättä tule esityskelpoinen, mutta ainakin prosessissa oppii varmasti jotain. Ja näytelmän kirjoittaminen ei vie onneksi yhtään niin paljoa aikaa kuin romaanin, varsinkin jos se jää kesken aikaisessa vaiheessa (kirjoitan sen kyllä varmasti loppuun, mutta editoinnista en vielä tiedä).

Elviirasta ei oikein saa näytelmää eikä elokuvaa (eikä edellisestä Palsamoitu-romaanistani, jonka kohtalo on vielä auki). Häpeämättömästä saisi elokuvan, mutta näytelmä olisi haastava, ainakin jos Ennan näyttelyn haluaisi säilyttää.

Keskiviikkona juhlin kolmikymppisiäni. Tai siis en juhli, kirjoitan. Leivon jos jaksan. Lauantaina menemme syömään indonesialaista.

Belgian matka meni hyvin, siitä kirjoitan tarkemmin lähipäivinä.

2 Responses “Pyöreitä lukemia”

  1. Katri says:

    Onneksi olkoon pyöreistä lukemista!

    Kiinnostava muuten tuo poistotiedosto. En ole tajunnutkaan, että noinkin voisi tehdä. Minulla poistetut/muutetut kohtaukset näkyvät lähinnä niin, että olen tallentanut kässärin eri versioita (mutta en edes mitenkään systemaattisesti). Tuo poistotiedosto voisi olla kätevä siihen, kun muokkausvaiheessa pyörittelee tekstiä ja kokeilee eri vaihtoehtoja…

    • Kiitos!

      Tallennan yleensä aina uuden version kun teen jonkin rajun muutoksen (tai vaihtoehtoisesti olen vain pitkään muokannut ilman uutta versiota), tämän romaanin kanssa niitä tuli 11. Mutta poistelen sieltä kuitenkin paljon useammin lyhyitä pätkiä.

      Joidenkin romaanien kanssa mikään poistotiedostoon päätynyt ei ole tehnyt paluuta, toisinaan käytän sitä enemmänkin leikepöytänä. Esim. nyt kun poistin runsaasti kokonaisia kohtauksia, lihavoin tiedostosta sellaiset kohdat, joiden sisältö pitää saada sisällytettyä vielä muualle.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required