Japanilainen kulttiklassikko häikäisee

Project Itoh eli Satoshi Ito oli japanilainen tieteiskirjailija, joka ehti lyhyen elämänsä aikana saada valmiiksi vain kaksi romaania (ja yhden hänen kaverinsa kirjoitti myöhemmin valmiiksi). Erityisesti viimeinen Harmony on noussut melkoiseksi kulttiteokseksi, ehkä siksi että sen englanninkielinen käännös on niin toimiva. (En ole ihan varma olenko aiemmin lukenut japanilaista kaunokirjallisuutta – pikkusiskoni on sitäkin enemmän, sillä hän opiskelee japania yliopistolla.)

Harmony-kansi

Kaunokirjallisuuttahan ei saisi koskaan lukea tekijänsä kautta, mutta Project Itohin kohdalla se on vaikeaa. Hän menehtyi syöpään 34-vuotiaana ja kirjoitti kirjan syöpähoidoissa ollessaan. Kirja kertoo tulevaisuuden (alkaen 2060) teoriassa utopistisesta maailmasta, jota hallitsee lääketiede, transhumanismin ja Quantified Selfin huipentuma.

Keho on julkista omaisuutta ja niinpä päähenkilö kavereineen alkaa suunnitella itsemurhaa. Heillä ei ole paljoa aikaa, sillä aikuisiin asennetaan WatchMe-tietokoneet, jotka estäisivät tämän.

Kirjan nykyisyys tapahtuu kuitenkin myöhemmin päähenkilön elämässä, mm. Afrikassa. Tapahtuu kauheita asioita, joita kuvataan usein aika brutaalisti – veri sekoittui oliiviöljyyn lautasella, mutta ei emulgoitunut. Suurin osa kirjasta ei kuitenkaan ole väkivallalla mässäilyä vaan enemmän filosofista ja spirituaalista. Edesmenneen anarkistisen kaverin Miach Mihien muisto on läsnä kaikkialla.

Kun avasin e-kirjan, luulin että tiedosto on jotenkin vioittunut. Vastaan tuli HTML:ää muistuttavan kielen kaltaisia merkintöjä. Hieman selailtuani tajusin, että kirja on kunnossa ja oudot tägit kuuluvat siihen. Aluksi se hämmensi, mutta tägit sopivat oikeastaan varsin hyvin kirjaan eivätkä häirinneet.

Kirja on muuten aika perinteistä kerrontaa, ei erityisen kokeellinen tai “vaikea”. Tavallaan se toiminee e-kirjana paremmin, kun tägit ovat luontevammassa ympäristössä.


<theorem:number>
<i: When children become adults, they become data.>
<i: When adults die, they are liquefied.>
</theorem>

    No, that’s not quite right. Better to describe it in prohibitions:
<rule:number>
<i: A child’s body should not be reduced to data until it has matured.>
<i: When an adult dies, the body should be disincorporated into liquid.>
</rule>

Kirja tuntui aika …japanilaiselta, sellaiselta kuin millainen kuva minulla on japanilaisesta kulttuurista. Se oli viileä ja rationaalinen, vähän kuin mecharobotti, vaikka onhan sellainen toki scifissä muita genrejä yleisempää. Lääketieteelliset jutut vaikuttivat erittäin huolella mietityiltä, Project Itoh selvästi tiesi mistä kirjoitti eikä sortunut moniin myytteihin, vaan päinvastoin korjaili yleisiä väärinkäsityksiä. Natsitkin nousevat esiin mielenkiintoisella tavalla.

Harmonyssa korostui etenkin kolme todella hienosti toimivaa asiaa. Henkeäsalpaava rytmitys, kirjoittajan syvä perehtyminen ja ymmärrys aiheeseensa sekä se, miten kirja on kirjoitettu “putkinäköisesti” – hahmoista ja maailmasta kerrotaan hyvin vähän, mutta silti ne elävät.

Se tuntuu aika selvältä, että jos Project Itoh olisi elänyt pidempään, hänestä olisi varmasti tullut lännessäkin erittäin tunnettu scifikirjailija.

2 Responses “Japanilainen kulttiklassikko häikäisee”

  1. Elina says:

    Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Sitä ei aina edes tule ajatelleeksi, että voisi lukea muuallakin kuin länsimaissa kirjoitettua tieteiskirjallisuutta. Erityisesti japanilainen kulttuuri on niin erilaista ja siksi kiehtovaa.

    • Japanilainen kulttuuri sopii varmaan tieteiskirjallisuuteen erityisen hyvin, kun maa on niin innostunut teknologiasta muutenkin. En kyllä tiedä oikein mitään maan scifiskenestä. Animessa ja mangassa on käsittääkseni tosi paljon kaikenlaista scifiä.

Kommentoi
Name and Mail are required