Kun aviomiehestä tulee nainen

She’s Not The Man I Married on eräänlainen jatko-osa Helen Boydin menestysteokselle My Husband Betty. Aiemmassa kirjassaan (jota en ole lukenut) Helen kertoi elämästään transvestiittimiehensä kanssa. Sittemmin Betty on tajunnut olevansa naiseksi pukeutuvan miehen sijaan transnainen. Tämä ei ole ollut Helenille helppo juttu.

Helenillä ei ollut oikeastaan mitään sitä vastaan, että Betty pukeutui naiseksi. Hän on aina pitänyt feminiinisistä miehistä ja itse taas ollut aina poikatyttö, “hetero butch”, joka ei viihdy naisen roolissa (Helenillä on myös PCOS, eli hänellä on normaalia korkeampi testosteronintuotanto, joka voi vaikuttaa asiaan). Sukupuoliroolit ovat siis aina olleet hänelle avoimia.

Toisaalta Helenin on vaikea ymmärtää yltiönaisellisia naisia, asioita kuten laittautuminen tai kenkäshoppailu, ja siksi tuntuu merkilliseltä, että hänen aviomiehelleen nämä jutut ovat hyvin tärkeitä. Voisi ehkä sanoa, että hänen miehensä on muuttunut hänen näkökulmastaan “pissikseksi”. Vaikka Helen on aina ollut hyvin itsenäinen ja melko epänaisellinen nainen, hän huomaa miettivänsä, kuka nyt hoitaa heidän liitossaan “miehen työt”.

Helen kokee olevansa heteroseksuaali, mutta yhtäkkiä hän on “muuttunut” lesboksi. Hänellä ei ole mitään lesboutta vastaan, mutta jopa New Yorkissa lesbopari saa hyvin erilaista kohtelua kuin heteropari. Ja toisaalta Boydia ärsyttää, kun häntä on androgyyniytensä takia pidetty lesbona ja “yhtäkkiä hän onkin sellainen”.

Boyd ei kaihda niitä asioita, joista transkirjoissakaan ei yleensä puhuta. Miltä tuntuu heteronaisena, jos kumppanin penis muuttuukin vaginaksi? Tätä hän ei vielä tiedä, koska Betty ei aio varsinaiseen sukupuolenkorjausleikkaukseen (tämä ei ole läheskään niin harvinaista kuin moni ehkä ajattelee!), mutta on siinä paljon pohdittavaa.

She's Not The Man I Married -kansi

Jenkeissä asiaa vaikeuttaa se, että juridisesti sukupuolta ei yleensä voi vaihtaa ilman leikkausta. (Useimmissa(?) osavaltioissa aiemmin solmittu avioliitto kyllä pysyy, vaikka toisen sukupuoli vaihtuisi ja saman sukupuolen avioliitot eivät olisi sallittuja…)

Suurin ongelma Helenille tuntuu kuitenkin olevan Bettyn mieheyden katoaminen kokonaan. Mies johon hän aikoinaan rakastui, hänen elämänsä mies, katoaa. Jos Bettyllä onkin penis, mutta leveä lantio ja rinnat, voiko Helen yhä pitää häntä seksuaalisesti haluttavana? Tuleeko Helenin ja Bettyn parisuhde kestämään? Toistaiseksi se on ainakin kestänyt (seitsemän vuotta kirjan julkaisun jälkeenkin).

Kirja ei ole muistelmateos, vaan enemmänkin esseekokoelma, joka käsittelee sukupuolta ja sukupuolirooleja. Mitä on naiseus, miltä se tuntuu? Helenin on vaikea tätä ymmärtää, koska cisihmisille sukupuoli ei yleensä ole kokemus – se vain on. Helen ei ole ikinä erityisesti tuntenut itseään naiseksi, mutta ei toisaalta mieheksikään.

Itselläni herätti ajatuksia se, että Heleniä on pidetty maskuliinisena ja lesbona mm. siksi, että hän ei mielellään käytä mekkoja eikä korkokenkiä ja lompakkoakin pitää taskussa, kamalaa. Kaverit ovat patistaneet, että ei treffeille voi laittaa housuja! Hämmentävää.

Itse en ole koskaan meikannut, enkä käytä korkokenkiä. Ei tulisi mieleenkään käyttää vaikka jakkupukua. Käytän kyllä hameita ja mekkoja, mutta jos menisin treffeille, laittaisin luultavasti housut. Onko tämä joku jenkkijuttu, että näin ei voi muka tehdä?

Kommentoi
Name and Mail are required