Tunnelmia Brysselistä

Bryssel oli hämmentävä paikka. Samaan aikaan nuhjuinen ja ränsistynyt, melkein slummimainen – ensivaikutelmani oli juna puksuttamassa Brussel Noordiin, jonka talot ovat kovin rapistuneita ja punaisten lyhtyjen ikkunoissa naiset heiluttelevat tissejään junia kohti – ja ranskalaisen hienostunut ja porvarillinen. Olin lähinnä Etelä-Brysselissä, joka on ranskankielistä aluetta (en kuullut kenenkään puhuvan flaamia) ja siten tuo jälkimmäinen ehkä vielä korostui.

Enpä uskonut päätyväni puhumaan ranskaa, mitä en siis osaa ja vielä päälle inhoan, mutta jouduin sanomaan useammat mercit ja bonjourit. Huvittavaa sinänsä, että Bryssel lienee ainoa paikka maailmassa, jossa en ehkä paljastu turistiksi puhumalla ranskaa, kun eivät sielläkään monet sitä äidinkielenään puhu. Viime kuussa puhuin yhteensä kuutta eri kieltä, vaikka surkeat saksani ja espanjani jäivät kokonaan käyttämättä.

Liikenne oli kamalaa. Siis oikeasti kamalaa. Vaikka Brysselissä on varsin hyvä joukkoliikenne, siellä ei voi pyöräillä. Tämä on ainakin yksi syy siihen, miksi kadut ovat aivan tukossa.

Muutenkin kaupungin käyttäjäystävällisyys oli vitsi. Ensimmäinen vastaantullut asia oli kaksi kylttiä, joista oikeanpuolinen sanoi, että ratikat vasemmalla (vasemmalla oli umpikuja) ja vasen, että ratikat oikealla. Eksyin varmaan kolmesti ennen kuin pääsin pois Midi-asemalta! Pari minuuttia myöhemmin minulle yritettiin diilata huumeita, mitä Amsterdamissa ei ole käynyt koskaan, uskokaa tai älkää.

Matkan ajankohta oli siinä mielessä erinomainen, että kirsikkapuut, magnoliat ja onnenpensaat kukkivat kaikkialla, kuten tietysti täälläkin, mutta kaupunki oli varmaankin kauneimmillaan. Magnoliathan kukkivat kirsikoiden tapaan vain viikon verran. Kävelymatkani lääkärille menevään bussiin oli kaupungin hienoimman puiston eli “metsän” läpi, ei varmaan huono veto. Aika perus, mutta kiva. Valkovuokotkin kukkivat jo.

Hyvää kaupungissa oli suklaavalikoima ja luomukaupat. Varsinaisiin suklaapuoteihin asti en kerennyt, mutta ruokakaupankin suklaahylly näytti runsaudensarvelta. Luomuhippikaupat (Ruohonjuuri-tyyppiset putiikit) olivat ihania. Löysin vinkistä yhden tosi suuren, jossa myytiin jopa Yosaa. Ja ne suklaat sielläkin… Hieman harkitsin jopa merileväsuklaan ostamista (olisi ollut peräti kahta eri lajia), mutta tyydyin sitruuna-korianteriin ja karhunvatukka-inkivääriin. Ainakin ensinmainittu on erinomaista.

Ainoa nähtävyys jonka ehdin katsastaa oli place du Chatelain – tori, joka aikatauluuni erinomaisen sopivasti on keskiviikkoiltaisin. Hollannissahan ei ole käytännössä mitään iltatoreja, kaikki ovat päivisin. Siellä myytiin jos jonkinlaisia herkkuja, kaikki oli luomu-, artisaani- tai vähintään lähi-. Ihmiset seisoskelivat juomassa punaviiniä ravintolakojujen edessä.

Myös teekauppoja, erilaisia herkkukauppoja, sarjakuviin liittyviä asioita ja hieman yllättävämmin apteekkeja riittää. Kadulla jossa kävin itse apteekissa oli ainakin kahdeksan muutakin apteekkia. Selityksenä se, että erillisiä kemikalioita ei juuri ole, täällä taas niitä on kaikkialla.

Antwerpenin jälkeen Belgia tuntui epäonnistuneelta beetaversiosta Hollannista. Pysyn tässä käsityksessä entistäkin vahvemmin. Jos et usko, niin kerron vielä, että Belgiassa on noin tuplasti Hollannin itsemurhaluvut, Suomen suuruusluokkaa, ja avioliitoista 3/4 päättyy eroon. Kai siellä jotain mätää oikeasti on.

Niin, ja itse lääkärireissu meni hyvin. Kannoin kotiin kassillisen lääkkeitä, noin tuhannella eurolla, ja valtavan pinon erilaisia ohjeita ja muita papereita. Kaipaamaani kasvuhormonia aloin pistää heti viime torstaina, joskin annos on vielä olematon. Käytännössä insuliinikynä, eli ei tunnu missään kun on tuikkinut itseään oikeillakin ruiskuilla (B12:ta). En edes osaa sanoa sattuuko se, kun en kiinnitä siihen huomiota.

Klinikka haluaa säätää lähes kaikkea hormonilääkitystäni – jota ei muuten ole aivan vähän – ja osa menee vaihtoonkin, mikä vähän hirvittää. Osa on heidän käytäntöjään, mutta kasvuhormoni vaikuttaa lähes kaikkiin muihin hormoneihin, joten osa annossäädöistä on pakollisia.

Oikein hyvällä tuurilla ensi viikolla voisi alkaa havaita jotain vaikutuksia, realistisemmin reilun kuukauden päästä, jolloin annos on (toivottavasti) lopullisella hoitotasolla tai ainakin lähellä sitä. Riippuu tietysti siitä, miten hyvin saan säädettyä nuo muut lääkkeeni…

Tänään on ollut tosi hieno sää Amsterdamissa. Sain itseni raahattua torille, kesämekossa ei tullut yhtään liian viileä, ja illalla on tarkoitus vielä piknikoida.

6 Responses “Tunnelmia Brysselistä”

  1. Stazzy says:

    “Samaan aikaan nuhjuinen ja ränsistynyt, melkein slummimainen – – – ja ranskalaisen hienostunut ja porvarillinen. ”

    Mulla on ihan samat fiilikset joka kerta siellä käydessä. Tosin tuohon lisäisin vielä ne lasiseinäiset ultramodernit pankkiirikorttelit. Kaupungista ei oikein saa selvää. Mutta Bryssel (ja Belgia yleensä) ovat ilahduttavan rentoja Ranskaan verrattuna.

    Toivotaan, että uudet lääkitykset auttavat! Täällä ollaan sormet ja varpaat ristissä :)

    • Kiitos. :->

      Joo, olihan siellä kyllä rennompi meininki kuin ajattelin. Ranska ei jotenkin houkuta minua yhtään, toisin kuin useimpia ihmisiä.

      Pankkikorttelit jäivät näkemättä, reissuni tosiaan keskittyi välille Midi-Uccle.

  2. Iida says:

    Belgiassa kaksi kuukautta viettäneenä sanoisin, että maassa on vikansa mutta samalla se onnistuu myös kietomaan pauloihinsa. Ainakin meikäläisen. Bryssel oli mielestäni mielenkiintoinen juurikin koska se oli niin moniulotteinen kaupunki, lisäksi sieltä on hienoja muistoja ja kyllä sinne vain kaipaa takaisin, vaikka ovet paukkuen lähtikin takaisin koto Suomeen koko maata kiroten. Monia kalliita muistoja sinne jäi ja varsinkin yhtä pubia kaipaan sydän syrjällään.

    • Sinulla varmaan onkin paljon parempi kuva siitä, kun olet ollut siellä noin kauan. Itse en voi väittää Belgiaa oikeasti tuntevani, kun olen ollut siellä yhden yön Brysselissä ja yhden yön Antwerpenissä. Mielenkiintoinen kaupunki Bryssel kyllä oli, tylsää tai persoonatonta siitä ei saisi mitenkään, ja olihan siellä tällaiselle ruokafriikille paljon kivaakin. Antwerpen sen sijaan oli vain pettymys, siellä ei tuntunut olevan mitään kivaa.

      Rannikolla on tarkoitus käydä lähitulevaisuudessa ja Gentissä ja Bruggessa jossain vaiheessa.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required