Nasevaa ableismia / Snappy ableism

Tämä on tämän vuoden Blogging Against Disablism Day -tekstini. Tällä kertaa se on ensin englanniksi ja alla on suomenkielinen käännös. Koska en alkanut kääntää mietelauseita, ne ovat vain englanninkielisessä osiossa.

You have probably heard of “The Secret” aka “The Law of Attraction”. A movie and about 20 million books sold. In this cult people believe that if you really want something, you will get it. Conversely, this also translates to the idea that if you don’t get something, you didn’t want it badly enough (perhaps subsconsciously you sabotaged yourself). Something that’s very nice to say to a dying cancer patient, for example. Clearly you didn’t want to live badly enough, tough luck.

One of the forms of ableism that most often comes to bother me is cripspiration aka “inspiration porn”, using disabled people for “inspiration”. However, this post is about something else, which deals which inspiration and is also frequently ableist.

Inspirational quotes. A concept that really ticks me off in general, but many people are really into them. And many people also completely miss how ableist these “pithy” lines tend to be.

A large part of inspirational quotes relates to the idea that “life is what you make of it”. A few examples:

“The great pleasure in life is doing what people say you cannot do.” – Walter Bagehot

“The best years of your life are the ones in which you decide your problems are your own. You do not blame them on your mother, the ecology, or the president. You realize that you control your own destiny.” – Albert Ellis

“Success is not the key to happiness. Happiness is the key to success. If you love what you are doing, you will be successful.” -Albert Shweitzer

(Note that I have not checked the accuracy of these quotes – that’s not the point here.)

Certainly, all of these ideas have some truth to them, like most inspirational quotes. Many people are paralyzed by fear of failure or fear of success, or just procastination. They never get around to writing the novel they want to write. They never apply to the school they want to go to, because they’re scared of not getting in or scared of their parents disapproving. Etc.

Many people just go through life like robots. Happiness is not just about what we have or what we achieve, but whether we are satisfied what we have, whether we even remember and have the time to be happy. I know people who are bedridden and happy. There are people who have had incredibly hard lives full of loss and tragedy, who are happy.

But that doesn’t change the reality. People who are extremely ill would like to do things “what people say they cannot do”. Sadly, often that’s impossible. A lot of the time they can’t even do what others think they can do! If the only thing you can do is lie on the bed, possibly in constant pain, it’s hard to “love what you are doing”.

Not to mention that depressed people can’t will themselves happy. That’s pretty much the definition of depression.

The world of inspirational quotes also ties into the world of cripspiration. If you believe the media, when someone is in an accident and gets told “you’ll never walk again”, if they are positive enough and try hard enough, in a few years they’ll be walking again. Perhaps even jogging and dancing. How inspirational! Good crip! (Clearly, if you actually never walk again, you just didn’t try hard enough. You didn’t believe you could really “control your destiny”.)

Some people don’t seem to realize that some things actually are impossible. For example recently I saw a comment on a piece about an inoperable brain tumor along the lines of “Why didn’t they attempt the operation anyway? No matter how small the chances of survival why not try it, if he was going to die anyway?” For example some types of brainstem tumors the chances of survival with such surgery would be zero.

Sadly, there are things with a zero per cent success rate. If I want to run to Mars, no will power will make that happen.

Of course those quotes are also terribly classist. It’s possible to be happy in poor countries, for sure. It’s easy to say “life is what you make of it” when you have food and a roof on top of your head. If you want to be a lawyer yet die of malnutrition or AIDS at 10, that’s hardly your own fault.

And don’t say that severely disabled people or people in developing countries are exceptions. That’s the whole point of ableism and classism: that minorities are forgotten, seen as the Other, seen as something of less importance. Sorry Mr. Privilege, but sometimes we ruin your punchlines.

My previous BADD texts:

Esteetöntä ruokaa (about how food is an accessibility issue, sadly only in Finnish)
Kehojen omistamisesta / On the ownership of bodies
Päivitä sanavarastosi / Update your vocabulary

***

Olet varmaan kuullut “The Secretistä” eli “Vetovoiman laista”. Elokuva ja noin 20 miljoonaa myytyä kirjaa. Tässä kultissa ihmiset uskovat, että jos todella haluat jotain, myös saat sen. Ja vastaavasti, jos et saa jotain, et halunnut sitä tarpeeksi (ehkä alitajuisesti sabotoit itsesi). Mitä on muuten tosi kiva sanoa vaikkapa kuolevalle syöpäpotilaalle. Voi voi, elämänhalusi ei vain ollut riittävän voimakas.

Eräs ableismin muoto, joka tulee yleisimmin vastaan ja kiukuttaa, on cripspiraatio eli “inspiraatioporno”, vammaisten ihmisten käyttäminen “inspiraation lähteenä”. Tämä postaus käsittelee kuitenkin jotain muuta, joka sekin liittyy inspiraatioon ja on usein ableistista.

Inspiroivat mietelauseet. Aihe, joka ärsyttää minua muutenkin, mutta monet tykkäävät. Ja monilta menee myös täysin ohi, kuinka ableistisia nämä “näppärät” aforismit ovat. Iso osa inspiroivista mietelauseista perustuu yhteen ja samaan ideaan: elämä on sellaista kuin teet siitä.

Toki tällaisissa ajatuksissa on usein vähintään totuuden siemen, kuten muissakin aforismeissa. Monien ihmisten ongelmana on joko onnistumisen tai epäonnistumisen pelko tai ihan vain aikaansaamattomuus ja asioiden lykkääminen. He eivät koskaan päädy kirjoittamaan sitä romaania, jonka haluaisivat kirjoittaa. He eivät koskaan hae kouluun johon haluaisivat, koska he pelkäävät että eivät pääse sisään tai että vanhemmat eivät hyväksy valintaa. Jne.

Monet ihmiset kulkevat elämän läpi kuin robotit. Onnellisuus ei ole kiinni vain siitä mitä kaikkea on tai mitä saavuttaa vaan myös siitä, onko tyytyväinen siihen, muistammeko ja ehdimmekö olla onnellisia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vuoteenomia ja onnellisia. On ihmisiä, joilla on ollut hyvin raskas ja murheiden täyttämä elämä ja he ovat silti onnellisia.

Se ei silti muuta todellisuutta. Vaikeasti sairaat ihmiset tekisivät mielellään asioita, joihin he “eivät muiden mielestä pysty”. Valitettavasti se on usein mahdotonta. Usein he eivät pysty tekemään edes niitä asioita, joihin muut kuvittelevat heidän pystyvän! Jos ainoa asia mihin pystyy on maata sängyssä, ehkä vielä kovissa kivuissa, on “vaikea rakastaa sitä mitä tekee”.

Puhumattakaan siitä, että masentunut ihminen ei pysty ryhtymään onnelliseksi. Siihenhän koko masennuksen määritelmä tiivistyy.

Inspiraatioquottien maailma on vahvasti yhteydessä cripspiraation maailmaan. Jos mediaa on uskominen, kun joku on onnettomuudessa ja saa kuulla, että “et kävele enää koskaan”, jos tämä vain on positiivinen ja “yrittää tarpeeksi”, muutamassa vuodessa hän kävelee taas. Ehkä hölkkää ja tanssiikin. Kuinka inspiroivaa! Siinä on hyvä vammainen! (Ja jos ei ihan oikeasti enää koskaan kävele, ei vain yrittänyt tarpeeksi. Et uskonut, että “kohtalosi on omissa käsissäsi”.)

Osa ihmisistä ei tunnu tajuavan, että jotkut asiat ovat oikeasti mahdottomia. Esimerkkinä näin hiljattain kommentin artikkelissa aivokasvainpotilaasta, jota ei ollut mahdollista leikata. Siihen oli kommentoitu tyyliin “Miksi he eivät vain yrittäneet leikkausta? Vaikka selviytymismahdollisuudet olisivat kuinka pienet, eikö kannattaisi yrittää, jos muuten hän kuolisi?” Esimerkiksi joidenkin aivorungon kasvainten yhteydessä leikkauksesta ei olisi mahdollista selvitä hengissä.

Valitettavasti on asioita, joiden onnistumistodennäköisyys on 0 prosenttia. Jos haluan juosta Marsiin, siinä ei tahdonvoima auta.

Luonnollisesti moiset mietelauseet ovat usein myös luokkasyrjintää. Köyhissä maissa voi elää onnellisena, siitä ei ole epäilystä. On helppo sanoa “elämä on sellaista kuin teet siitä” kun on ruokaa ja katto pään päällä. Jos haaveilee asianajajan urasta, mutta kuolee AIDSiin tai aliravitsemukseen 10-vuotiaana, se tuskin on oma vika.

Turha sanoa, että vaikeavammaiset tai kehitysmaiden asukkaat ovat poikkeuksia. Se on koko ableismin ja luokkasyrjinnän idea: vähemmistöt toiseutetaan, unohdetaan Ö-mappiin. Harmi etuoikeutetuille, kun toisten todellisuus lyttää heidän nasevat aforisminsa.

2 Responses “Nasevaa ableismia / Snappy ableism”

  1. Ilona says:

    Itse en osaisi noita ajatuksia sanoittaa, mutta juuri niitä ajatuksia kuvasit niin oivaltavasti, joita olen ajatellut itsekin. Tuntuu, että joka paikassa nämä ns. mietelauseet ja se vanha “olet oman onnesi seppä” uusin ilmauksin täyttävät ilman. Kärsivä ihminen saa myös liian usein kuulla näitä “totuuksia”, se on kuin saisi tiskirättiä naamaan. Kunpa voisit kirjoittaa teemasta myös johonkin suurilevikkiseen lehteen! Kiitos kirjoituksestasi Maija! Osuit niin naulan kantaan!

    • Kiitos Ilona. Minua saa kyllä ehdottaa kolumnistiksi lehtiin. ;-P Joskus vuosia sitten ehdottelin itseäni moniin paikkoihin, mutta silloin en kelvannut. Tietysti useimmissa lehdissä kolumnin on tarkoitus olla ajankohtainen ja tämä nimenomainen taas on enemmänkin ajaton aihe, vaikea kuvitella miten se muuttuisi ajankohtaiseksi.

Kommentoi
Name and Mail are required