Syöminen ja juominen pannassa

Viime viikolla minut heitettiin ensimmäistä kertaa elämässäni ulos ratikasta. Ei siis niskaperseotteella viskattu ulos, mutta kuski huusi minulle niin pää punaisena, että koin parhaaksi poistua. Se oli varsin traumaattinen kokemus, kotona itketti ja tuntui, että en enää uskalla mennä ratikkaan.

Ilmeisesti joukkoliikenneyhtiön näkemys – tai ainakin tämän kuskin, yhtiö on luvannut minulle antaa vastineen, mutta ei ole vielä kuulunut – on, että ratikassa ei saa juoda, vaikka olisi 25 astetta lämmintä. Kuinka nerokas sääntö, vielä ottaen huomioon, että kyseessä eivät ole mitkään keskustaa kiertävät kulkuneuvot, vaan ratikalla pääsee pitkälle naapurikaupunkeihin asti. Ja koko matkalla ei saisi juoda? Suomalainen ratikkakuskikaverini piti koko ajatusta aivan absurdina.

Minulle juominen ei ole valinnaista silloinkaan, kun ei ole hellettä, koska kärsin sairaudesta nimeltä diabetes insipidus eli suomeksi vesitystauti (diabetes mellitukseen eli sokeritautiin se ei liity), plus lisämunuaisen vajaatoiminnasta. Minulla on siihen lääkkeet, mutta en silti saisi olla puolta tuntiakaan juomatta edes talvella.

Berliinin egyptimuseossa pari vuotta sitten pakenin vartijaa, joka vaati minua jättämään käsilaukkuni säilytykseen (Berliinissä oli silloin 37 astetta lämmintä, joten nestehukan välttäminen oli terveillekin erittäin haastavaa). Kun pääsin hänen näköpiiristään, pystyin kiertämään museota pari tuntia vesipulloineni ja lääkkeineni ilman, että kukaan muu vartija/vahtimestari huomautti minulle laukustani. Muuten käynti olisi jäänyt harmillisen lyhyeksi.

Ymmärrän sinänsä museoiden laukkukiellon, vaikka se onkin selvästi hyvin tulkinnanvarainen. Mutta omat juomat ja ruoat kielletään monissa muissakin paikoissa, enkä puhu vain ravintoloista tai muista anniskelualueista.

Omat ruoat oli kielletty birmighamilaisessa hotellissa, jossa yövyin. Hotellissa ei kuitenkaan ollut tarjolla kuin illallinen (joka oli kyllä erinomainen) ja aamupala. Minä syön 6-7 kertaa päivässä… Raahasin repullisen ruokaa lähi-Tescosta. Onneksi sisäänkäynti huoneeseeni oli siivestä, ei respan ohitse.

Eräs festivaali, jossa olen kahdesti käynyt, kieltää omat eväät (vesipullo on sallittu). Olen seissyt jonossa katsellen kauhuissani kuinka vartija takavarikoi edelläolijan laukusta omenoita ja välipalapatukoita. Onneksi olin piilottanut omat evääni pitkähihaisen paidan alle alimmaksi laukkuun eikä niitä huomattu. Mutta en tiedä, jaksanko enää vaivautua tällaiseen pelleilyyn.

Minua kuten monia muita erityisruokavalioisia ei aina lohduta, että jossain myydään ruokaa. Siellä kun välttämättä ei ole mitään sellaista ruokaa, jota voisimme syödä (tai minun tapauksessani: ruokaa joka estäisi verensokeriani romahtamasta, mistä toipuminen voi viedä pari viikkoa). Eikä ravintolatyyppinen ruokamyynti muutenkaan auta, jos verensokeri on laskussa ja edessä häämöttävät valtavat jonot.

On jotenkin perverssiä, kuinka taitava minusta on tullut salakuljettamaan ruokaa ja juomaa. Kun muut tuovat tapahtumiin salaa taskumatteja tai huumeita, minä jemmaan proteiinipatukoita ja kookosvesitetroja.

Ruoan kanssa voisi auttaa, jos sanoisin olevani diabeetikko. Diabeetikoilta tuskin voidaan evätä ruoan pitämistä mukana. Voisin varmaan pyytää lääkärintodistuksen, mutta pitääkö ihmisen kertoa tuntemattomille terveydentilastaan? Ja mitä esimerkiksi vartijat ymmärtävät terveysasioista? Mennessäni aikoinaan Assembly-tapahtumaan securityihminen ihmetteli beetasalpaajapakettiani ja luki tarrasta sanan “lisälyöntisyyteen”. Hän kysyi, aivan tosissaan, että lyökö joku minua.

Monet sairauksistani ovat harvinaisia, suorastaan eksoottisia, mutta tarve juoda paljon tai syödä omaan erityisruokavalioon sopivia ruokia ei ole missään nimessä poikkeuksellista. Olkaa kilttejä älkääkä vaikeuttako sairaiden ihmisten elämää entisestään. Ainakin minulla se on ihan tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Ja joku voi jättää tapahtumanne kokonaan väliin.

4 Responses “Syöminen ja juominen pannassa”

  1. Ymmärrän sen, että esim. omat alkoholijuomat tai jokin jätskin tapainen kielletään joissakin paikoissa, mutta ruoka- ja vesirajoitukset soisi poistettavan kyllä..toivottavasti tulisi muutoksia asioihin!

    • Ruoan/juoman voi kieltää lähinnä kahdesta syystä (jos ei lasketa lentokoneita yms) a) se sotkee b) myynnissä on paikan omat ruoat. Mutta a) ei päde esim. useimpiin juomiin ja b) on ymmärrettävä ravintolassa, mutta ei paikassa, jonne mennään tekemään jotain muuta. Keski-Euroopassa ihmiset varmaan aika vähän salakuljettavat omia alkoholijuomiaan, toisin kuin Suomessa.

  2. Hanna-Riikka says:

    Tiedän tunteen. Minulla on usein jotain glukoositabletteja mukana, jos ei muu onnistu. Mutta veden (/muun alkoholittoman juoman) kieltäminen on tosiaan järkyttävää. Olen joskus saanut sen seurauksena pahan krampin jalkaan ja muuta mukavaa. Niin ja kerran pyörytynyt, koska lähimpään juoman ostopisteeseen oli kilometri, ja asteita 35 + aurinko.

    • Minulla hypoglykemiaan nimenomaan ei käy glukoositabletti, mehu, hedelmä tai muu, toisin kuin esim. diabeetikoilla. Tulee vain lisää insuliinineritystä ja ongelma vain pahenee. Paras mukana kulkeva on minulle proteiinipatukka tai pähkinä/siemenpatukka. Ne onneksi menevät pieneen tilaan ja siksi en ole koskaan jäänyt kiinni niiden “salakuljettamisesta”.

      Helteillä taitaa monelle suht terveellekin tuottaa ongelmia pysyä nesteytettyinä.

Click here to cancel reply.

Kommentoi
Name and Mail are required