Chicklitiä vammaisvinkkelistä

Sain Vappu-Tuuli Fagersonin omakustannesähkökirjan Special Editionin arvostelukappaleena jo muutama kuukausi sitten ja aloin sitä lukea, mutta jotenkin se jäi, ei kirjan tylsyyden takia, vaan luin tapani mukaan liian monta kirjaa samaan aikaan. Lopulta luin suurimman osan kirjasta yhdeltä istumalta. Se on tosin hyvin ohut, enemmänkin pienoisromaani.

Special Edition on brändätty chicklitiksi, genre jota en lue ja (siten ehkä osa kritiikistäni on turhaa), mutta pitihän tämä lukea kun päähenkilö on pyörätuolissa. Minulle kirja toi mieleen jonkinlaisen pidennetyn SinäMinä-novellin nokkelassa mutta vähän naiivissa höpsöydessään. Tosin SinäMinä-novelleissa ei puhuta MSX:stä tai ableismista.

Special Edition -kansi

Päähenkilö Vappu pitää luentoja ja työskentelee lehden toimituksessa. Häntä ärsyttää kun ihmiset keskittyvät hänen pyörätuoliinsa, eikä häneen ihmisenä.

Vapusta alkaa tuntua, että hänen paras ystävänsä Sami on häneen ihastunut. Vapun toinen paras ystävä Armi on opettaja, siveyden sipuli joka sanoo “Voi hyvät hyssykät”. Mukana seikkailee myös nimettömiä henkilökohtaisia avustajia kuten punahilkka ja skottiruututyttö.

Kirja on sympaattinen ja sitä lukee mielellään. Teräviä havaintoja vammaisuudesta on paljon, ehkä vähän liikaakin näin lyhyeen tekstiin, ja enimmäkseen aika alleviivattuja.

Kirja on muutenkin aika selittävä, alleviivaava ja kertova (siis tell vs. show). Esim. kerrotaan, että “Armi on konservatiivisuuden perikuva.” ja sitten tämän jälkeen sitä havainnollistetaan kuvauksella. Sama toistuu paljon. Monet hahmot ovat turhan stereotyyppisiä, kuten BB-roolista ja silikoneista haaveilevat pissikset.

Vaikka tyyli onkin leppoisan höpöttelevä, välillä se assosioi turhankin holtittomasti joka suuntaan. Minusta kirja olisi kaivannut vielä reilusti editointia ja kustannustoimittajan kättä.

Tarina itsessään on hyvä ja hauska. Vapulle sattuu ja tapahtuu. Pääkäänteet eivät olleet liian arvattavia ja toinen pääkäänne oli epätavallisuudessaan loistava. Sähköpostiepisodi tosin oli minusta aivan turhan auki selitetty ja alleviivattu. Kohtausten rakenne tuntui välillä oudolta.

Mutta se loppu. Aivan viimeiset pari sivua ei-proosa on minusta sinänsä nokkelaa (esim. se että lista on vasta lopussa, ei alussa), mutta se tulee aivan yhtäkkiä. Tarina ei saa mielestäni mitään loppua, ei edes avointa sellaista. Se vain katkeaa.

Tuntui myös, että kirjan alussa vihjattiin liiankin alleviivatusti, että joitain asioita tapahtuisi, mutta sitten mitään sellaista ei tapahtunut, ilman että se vaikutti tahalliselta red herringiltä.

Joka tapauksessa paras vammaisaiheinen chicklit, jonka olen lukenut.

Vappu-Tuuli pitää mainiota vammaisaiheista SIT-UP! -sarjakuvablogia.

Kommentoi
Name and Mail are required