Kaiken jakava viiva

Anne Leinonen on yksi arvostetuimpia suomalaisia scifikirjoittajia. Hän on voittanut Portin ja Atoroxin useita kertoja ja ollut myös Tähtivaeltaja-ehdokkaana, mutta Viivamaalari on ilmeisesti hänen ensimmäinen yksin kirjoittamansa romaani.

Itse en ollut hänen tekstejään aiemmin lukenut, mutta muistaakseni Pasi Ilmari Jääskeläinen hehkutti Viivamaalaria, joka on luokiteltu takakannessa “maagiseksi realismiksi”, mutta itsestäni genremääritelmä tuntuu oudolta. Joka tapauksessa odotin innolla pääseväni lukemaan kirjan.

Viivamaalari-kansi

Tulevaisuuden (tai paralleelitodellisuuden) yhteiskunnassa niin ammatit kuin puolisotkin arvotaan ihmisille muutaman kuukauden tai vuoden välein. Muuten maailma on suhteellisen samanlainen kuin nyt, vaikka osa ihmisistä palvookin enkeleitä.

Naispäähenkilö tutustuu salaperäiseen Ursulaan, joka päivästä toiseen maalaa katuun paksua valkoista viivaa. Pian hänet arvotaan käsitetaiteilijan ammattiin ja hän alkaa maalata viivaa Ursulan kanssa. Mutta mikä on viivan tarkoitus? Ja mitä ovat päähenkilön menneisyydestä tulvivat muistot, todellisia vai harhaa?

Kirjan alkuun arkinen maailma etenee loppua kohden hyvinkin kosmisiin ulottuvuuksiin. Vaikka tuo arpajaisjuttu kiinnostikin, muuten en pitänyt maailmaa erityisen kiehtovana. Muutenkaan se ei valitettavasti vedonnut minuun. Henkilöistä ei saanut otetta, kirjoitustyyli (vaikka olikin melko tavallinen) ärsytti sellaisella selittämättömällä tavalla kuin jotkut ihmiset ärsyttävät olematta varsinaisesti ärsyttäviä, eikä tarinakaan oikein iskenyt.

Ilmeisesti jokin Leinosen proosassa ei vain vetoa minuun. Minulle tuli sellainen tunne, että esimerkiksi Susupetal taas voisi tykätä tästä. (En osaa selittää miksi juuri hän.)

Kommentoi
Name and Mail are required