Jännärin äärellä
Olen nyt editoimassa uudelleen Elviiraa. Eräs kustantaja tykästyi alkupuoleen kovasti, mutta haluaisi loppupuolesta jännärimäisemmän. Hänestä olen nimittäin kirjoittanut jännärin. Jopas jotakin. Alun perin Elviirasta piti tulla lähinnä scifiä.
Tässä sitä sitten tarvotaan suossa. Olen kyllä saanut jonkinlaisen vision vision, millaisia muutoksia joudun tekemään, sillä kovin konkreettisia ohjeita ei annettu. Nyt toivon, että visio kantaa. Onneksi on opas, jonka olen lukenut jo aiemminkin – se tosin saa koko homman vaikuttamaan vain hankalammalta.
Useampi kohtaus on saanut kenkää romaanista, joka jo aiemmin oli surullisenkuuluisa siitä, että kaikista kymmenestä romaanistani olen poistanut siitä ylivoimaisesti eniten. Poistotiedostoa on nyt 12 000 sanaa ja joskus mietin, että jääköhän kirjaan lopulta mitään jäljelle. No, kirjoitin vielä yhden ihan uuden kohtauksen ja pituus on nyt noin 49 000 sanaa, ei nyt mikään aivan tynkä kuitenkaan. Lukuja on nyt jännästi kaksi enemmän.
Varsinkin kokonaan uusien kohtausten kirjoittaminen teokseen, joka mielessäni on jo ikään kuin valmis (vaikka eihän se nyt mitenkään tavatonta toki ole, että kustantaja moisia muutoksia toivoo) ja ollut jo jonkin aikaa telakalla, tuntuu vähän samalta kuin näytelmien kirjoittaminen omista romaaneistaan: kuin kirjoittaisi fanficia omista teksteistään.
Toivottavasti kustantaja on tyytyväinen muutoksiin, kun viimeistään reilun kuukauden päästä saan ne valmiiksi. Jos tämä paketti julkaistaan, aiemmat koelukijatkin voivat sitä sitten mielenkiinnolla lukea, kun eivät enää tiedä, mitä tapahtuu. ;-P (Olen kyllä muuttanut loppupuolta jonkin verran jo koelukijoiden jälkeen ja ennen kustantamoihin lähettämistä.)
Ehkä tässä voi nyt myös mainita, kun nimet ovat paperissa, että se aiemmin mainittu ensi ~helmikuussa ilmestyvä tekele on lasten kuvakirja. Sain eilen nähdä kuvittajan tekemän mock-upin eli tikku-ukkoversion ja näytti tosi kivalta!
