Johdatus eläinfilosofiaan
Johdatus eläinfilosofiaan sisältää useiden alan johtavien ajattelijoiden esseitä käännettynä suomeksi. Kirja on jaettu aiheen mukaan useisiin eri osiin ja kaikissa on kirjan toimittajan, Suomen tunnetuimman eläinfilosofin Elisa Aaltolan johdanto, jossa hän summaa ja selostaa osan sisältöä.
Kirja on rakenteeltaan ja muodoltaan hyvin selkeä ja lukijaystävällinen. Jotkut esseet ovat hyvin helppolukuisia, toiset ovat aika raskaita ja niitä lukiessa on hyötyä, jos tuntee filosofian käsitteitä. (Joskus aikanaan luin paljon filosofiaa, mutta siitä on jo yli 10 vuotta.) Esimerkiksi Derridaa käsittelevä essee kissan katseineen meni minulta osittain yli hilseen, vasta myöhemmän tiivistelmän myötä tajusin paremmin sen pointin.
Kirja on nimenomaan eläinfilosofiaa ja niinpä pääpaino on yleisellä, melko abstraktilla pohdinnalla, miten eläimiä tulee kohdella ja ennen kaikkea miksi. Perinteiset eläinfilosofit kuten Oikeutta eläimille -kirjan kirjoittanut Peter Singer olivat utilitaristeja, eli kokonaiskärsimyksen määrä maailmassa pitää minimoida ja hyvien asioiden määrä maksimoida. Periaatteessa ihan hyvä lähtökohta, mutta siinä on ongelmansa, joita muut kirjoittajat yrittävät ratkoa erilaisilla lähtökohdilla kuten oikeusteoria.
Kirjassa pohditaan myös esimerkiksi sitä, mitä eroa on eläinaktivismilla ja luonnonsuojelulla – joidenkin ajattelijoiden mielestä kun niiden tavoitteet ovat joissain asioissa jopa päinvastaiset (koska luonnonsuojelussa pidetään tärkeänä myös elottomia kohteita, kuten esimerkiksi vesistöt), tosin heistä osa on sittemmin muuttanut mielensä.
Eräs kirjan osioista käsittelee ekofeminismiä eli ajatusta siitä, että eläinten sorto on pitkälle samankaltainen ilmiö kuin naisten sorto. Siitä löytyi myös eräs kirjan mielenkiintoisimmista ja konkreettisimmista teksteistä. Erityisen kiinnostavia olivat myös Gary L. Francionen teksti Eläinsuojelu ja eläinten moraalinen arvo ja Cora Diamondin essee Lihan ja ihmisten syömisestä.
Kirjan viimeinen essee Kohtaamisia eläinten mielten kanssa on kuitenkin ylivoimaisesti paras. Siinä missä muut tekstit pohtivat eläimiä ja eläimen ja ihmisten suhdetta pitkälti abstraktioiden ja teorioiden pohjalta, kertoo Barbara Smuts huikeassa tekstissään millaista on elää paviaanina paviaanilaumassa – hän on nimittäin kokeillut sitä.
Smuts näkee eläimet yksilöinä, henkilöinä ja pääsee niiden kanssa varsin syvälliseen yhteyteen. Hyvin ajatuksia herättävä teksti. Se oli myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä käsitellään paviaaneja, jotka nähdään selvästi alempitasoisina eläiminä kuin ihmisapinat.
Tämä kirja pitäisi melkein olla pakollista luettavaa esim. lukiossa.
