Voimauttavat muotiblogit

Muoti-, lifestyle- ja sisustusblogit eivät yleisesti ole mikään minun juttuni. Tykkään kauniista vaatteista ja estetiikasta ja olenhan kirjoittanut sisustuslehtiinkin, mutta oma käsitykseni näistä ei oikein osu yksiin useimpien alan blogien kanssa (esimerkiksi kokonaan valkoiset kämpät jne).

Toinen juttunsa on sitten näiden blogien muu maailma, kuten se, että otetaan itsestään sata erilaista kuvaa samoissa vaatteissa, vähän eri ilmeellä. Toisaalta jos minä vaivaudun siitä, että joku häpeilemättä esittelee itseään, niin kummassa päässä sitten on vika? Todennäköisesti vastaanottavassa.

Minä olen se, joka aina juoksee pois valokuvista, koska en yksinkertaisesti ole kuvauksellinen. Minulla on nesteturvotusta (onneksi paljon vähemmän kuin ennen), lihoin aikoinaan parissa kuukaudessa 20 kiloa ja vaikea hiustenlähtö. Ennen sitäkin jo olin aina kuvissa silmät kiinni ja suu auki tai muuten hölmösti.

Tuntuu uskomattomalta, että joku esittelee itseään kymmenin eri kuvin. Tältä minä näytän, tältä ja tältä ja tältä. Ja nämä ihmiset jatkavat sitä, vaikka aina joku trolli jaksaa kommentoida mälsästikin. Ehkä se ei ole huonolla tavalla uskomatonta. Joskus naiset eivät saaneet näkyä tai kuulua, nyt he näkyvät enemmän kuin koskaan.

Aloin miettiä aihetta enemmän törmätessäni hollantilaisen Annebethin pitämään feministiseen muotiblogiin. Hän kirjoitti siitä, miksi “trash” -tyyli, oli se sitten ylivedetyn barbiseksikästä kuten Jersey Shore tai merkillistä kuten Die Antwoord, on hänestä voimauttavaa. Klassisen kaunis Annebeth pukeutuu usein muotiblogeille tyypillisesti bleisereihin jne. Toisinaan hän sonnustautuu napapaitaan ja revittyihin sortseihin.

Suomessa on edelleen hyvin vähän vammaisblogeja, mutta nykyään varsin paljon vammaisten pitämiä muoti- ja lifestyleblogeja. Esimerkiksi neliraajahalvaantunut Jasmin Koskiranta piti Iltalehden sivuilla muotiblogia ja jatkaa omassa blogissaan. Rakkauspakkaus on pyörätuolia käyttävän Jasminen lifestyleblogi. Wilhelmiina’s Home on toisen pyörätuolin käyttäjän ja kroonisesta kivusta kärsivän Wilhelmiinan suosittu sisustusblogi (nyt kai vain kutsutuille?). Lisäksi tiedän useita syöpäpotilaita, joilla on lifestyletyyppinen blogi.

Blogeista tulee esiin monia tärkeitä asioita, kuten se, että vammaiset ovat vammaansa lukuunottamatta samanlaisia kuin muut, ja toisaalta kaikki omia yksilöitään, kaikilla oma tyylinsä ja kiinnostuksen kohteensa. Monella ei välttämättä ole koskaan ollut vammaisia kavereita, koska he kokevat (näkyvästi) vammaiset vaikeasti lähestyttävinä, ulkopuolisina, jopa pelottavina.

Moni pyörätuolin käyttäjä myös kokee, että näkyvä vamma tekee heistä ihmisten mielestä epänaisellisen tai epäseksikkään. Kivat vaatteet tai huolella tehty meikki menevät hukkaan, jos muiden katse hakeutuu vain pyöriin ja ensimmäinen ajatus on “voi kuinka kamalaa”.

Ehkä lifestyleblogaus onkin yksi modernien vammaisten voimauttamiskeino? Ja naisten yleisesti. Miesten pitämiin lifestyleblogeihin (jotka eivät keskity esim. ruokaan tai kuntoiluun) olen törmännyt aika vähän, vaikka niitäkin toki on.

2 Responses “Voimauttavat muotiblogit”

  1. Leena Lumi says:

    Olen paljolti kanssasi samassa linjassa. Itse olen yrittänyt ottaa/otattaa itsestäni muutaman kuvan vuodessa, ettei päästä ‘herjaamaan’ nuoruuskuvista;) Mutta käytän ne samat kuvat facessa ja yhä vähemmän jaksan moiseen ryhtyä. Onneksi Pelon kirjan innoittamana jaksoin, joten nyt saa riittää joksikin aikaa tai vaikka koko loppu elämäksi.

    Minua ihmetyttää se, että aikuiset ihmiset laittavat joka viikko ja usein enemmänkin kuvia itsestään faceeen. Mitä ihmeen järkeä siinä on! Minä myötähäpeän joskus niin, että poistan hissuksiin noita itsekuvaajamaanikkoja kavereistani. Usein kuvat eivät edes eroa mitenkään edellisestä tai sitä edellisestä.

    Ja mitä sitten voi sanoa, jos joku kuvaa itseään koko ajan ja tekisi mieli sanoa, että seiso kauniisti, käytä punaista, ei vaalean ruskeaa huulipunaa, muute edes kerran ilmettäsi etc. Sitähän ei voi sanoa. Se ei ole blogikorrektia.

    Käyn muuten yllättävän vähän muotiblogeissa, hiukan enemmän sisustusblogeissa, mutta eniten kirjojen lisäksi tietysti puutarhablogeissa. Ruokablogit vetivät ennen, mutta nyt olen alkanut mieluummin itse kehitellä omia juttuja ja koska kerään keittokirjoja, niistä löytyy aina jotain muunneltavaa.

    By the way: Minusta sinä näytit silloin lokakuussa Hesassa tosi pirtsakalta ja hyvännäköiseltä. Et yhtään edes ihmetellyt, miten niin sinut heti tunnistin;)

    Eikö eri lailla vammaiset voisi olla jo samassa joukossa kenen tahansa kanssa. Minulla on liikuntarjoitteinen serkku ja hän vasta itseään laittaakin ja käyttää paljon värikkäitä vaatteita ja muutenkin näkyy. Mnusta se on mahtavaa!

    • Kiitos Leena. :> Siinä mielessä näytän varmaan ainakin pirtsakalta, että kasvot alkavat vähänkin viileämmässä punoittaa ja siitä tulee terveen reipas look, vaikka olo olisi mitä olisi.

      Niitä omakuvia varmaan postaillaan hurjaa tahtia pitkälti sen takia, että muutkin niin tekevät.

      En lue sisustusblogeja, koska ne tuntuvat toistavan itseään, toisiaan ja sellaista tyyliä, joka minua ei kiinnosta. Varmaan olisi minun tyylisiänikin, mutta niitä pitäisi erikseen haeskella. Puutarhablogit taas saisivat aikaan liikaa puutarhakuumetta. :P Ruokablogeja luen ehkä eniten, tosin en niitäkään nyt vähään aikaan kovin paljoa. Se on kausittaista.

      Ruokablogeissakin kyllä ärsyttää sellainen “tässä sama ruoka kymmenestä eri kuvakulmasta kuvattuna” -tyyli.

Kommentoi
Name and Mail are required