Arkistojen hämärimmät aarteet
Jokin aika sitten löysin kellarista laatikon, jossa on kaikenlaista hämmentävää sälää, joka syystä tai toisesta on aikoinaan säästetty. Minulle kun aina teroitettiin, että mitään päiväkirjoja, kirjeitä tai muuta vastaavaa ei saisi heittää pois. No, ovathan monet näistä ihan hauskoja muistoja.
Laatikossa oli mm. seuraavia:
- lempitarhantätini minulle piirtämiä kuvia, mm. Kerberos (pikkutyttöjen peruskamaa), tosin pidimme yhteyttä pitkään tarhan jälkeen, joten kuvat voivat olla myöhempää perua, esim. vain noin 20 vuotta vanhoja
- taiteellisesti lahjakkaan ystäväni (nykyään ammattigraafikko) yläasteella piirtämä sarjakuva Supernörtistä, joka kutsutaan korjaamaan hajonnut tietokone, mutta Supernörtin kauhuksi “tietokone” osoittautuukin pleikkariksi
- minuun ihastuneen kreikkalaismiehen lähettämiä angstikirjeitä
- muistoja erinäisiltä leireiltä vähän 90-luvun puolivälin jälkeen
- ensimmäinen piirtämäni “ASCII-kuva”, kirjoituskoneella tehty tekstilogo noin vuodelta 1992 (oikeita ASCII-kuvia olen piirtänyt vuodesta 1997 nykyhetkeen)
- tekemäni käärmeet ja tikapuut -henkinen avaruuslautapeli, jossa on kokonainen arkillinen sääntöjä, jokaisella pelaajalla on mm. tietty määrä energiaa, bensaa ja Galaxy-rahoja
- vanhempieni julkaiseman “runokokoelmani” vuodelta 1992 kansilehti
- tekemiäni tärkeitä muistiinpanoja, mm. mitkä Aku Ankan taskukirjat olen lukenut
- irronneita sivuja viisivuotiaana pitämästäni päiväkirjasta, jossa puhuttiin lähinnä ruoasta, ilmapalloista ja tarroista
- lehdistä leikattuja ruokaohjeita, ristikoita ja hauskoja tekstinpätkiä, sekä City-lehden Life in Hell -sarjakuvaa, jota jostain syystä keräsin vuosien ajan
- erilaisten rauhanjärjestöjen ja SETA:n 90-luvun esitteitä
- vanha Solidaarisuus-kalenterini, jossa muistutetaan lähinnä kavereiden syntymäpäivistä
- itse ottamiani valokuvia ja kasoittain Anttilan vedosetukuponkeja (joita sai kuvia kehittämällä)
- muiden ottamia kuvia ala-asteen kirjekavereistani (myös useita ruotsalaisia), yläasteaikaisista IRC-kavereista ja muista ystävistä, mukaan lukien 19-vuotiaana poikaystävänsä kuoliaaksi hakkaama Katariina, jonka lapsuuskuvia minulla on tallessa pino, kun hän antoi niitä minulle skannattavaksi
Vastaan tuli myös neuropsykologisen tutkimuksen tulos vuodelta 2006, jossa todetaan, että “primaari kognitiivinen kapasiteetti vastaa erittäin lahjakkaiden tasoa”, mutta suurin osa testeistä meni siihen nähden ns. vituilleen. Aika katkeransuloista omistaa tuollainen ammattilaisen lausunto siitä, että olen joskus ollut erittäin fiksu, vaan enpä ole enää. No, onneksi tämä oli pre-nootrooppista aikaa, joten tilanne on toivottavasti hieman korjaantunut.
Eräs hämmentävimpiä löydöksiä oli lehtileike Elsa-leijonan kuolemasta. Sitä en ole itse ainakaan saksinut, vaikka Elsaa pienenä fanitinkin, sillä se on vuodelta 1961… Mistä sitten onkaan peräisin.
Myös tällainen löytyi, perunalaatua koska se on valokopio alkuperäisestä jutusta.
