Hormonit hyrräävät neuroneissa

Olen kirjoittanut älylääkkeistä ja erilaisten ruokien, välittäjäaineiden ja hormonien vaikutuksesta kirjoittamiseen ennenkin. Koska kärsin käytännössä kaikkien hormonien puutoksesta, on kiehtovaa miettiä ja yrittää havainnoida, miten eri hormonit vaikuttavat esimerkiksi persoonaan. Perinteisestihän naishormonit on yhdistetty etenkin mielialaan, monesti tosin enemmän seksistisesti kuin lääketieteellisesti.

Nyt pari kuukautta minulla on ollut käytössä luontainen estrogeeni (estradioli) ja progesteroni. Estrogeenin kuvataan usein paitsi parantavan mielialaa, myös tehostavan aistien toimintaa. Esimerkiksi transnaiset kuvaavat sen usein saaneen kosketuksen tuntumaan intensiivisemmältä ja hajut ja maut voimakkaammalta (läheskään kaikki eivät tosin ole tällaista havainneet). Itse en ole huomannut kumpaakaan, tai oikeastaan yhtään mitään vaikutusta.

Progesteroni-niminen aine on siis hyvin erilainen kuin esimerkiksi e-pillereiden, minipillereiden ja muun hormoniehkäisyn sisältämät progestageenit. GABA-reseptoreihin sitoutuva progesteroni on hyvinkin psykoaktiivista, lähinnä väsyttävällä/ahdistusta lievittävällä ja toisaalta kognitiota parantavalla tavalla. Väsyttävän vaikutuksen takia se otetaan käytännössä aina iltaisin, siinä missä e-pillerit otetaan usein aamuisin. Harvempi niistä huomaa mitään psykologisia vaikutuksia, ainakaan edullisia sellaisia.

Progesteronilla on ollut minuun selviä vaikutuksia, niin fyysisiä kuin henkisiäkin. Fyysisen kunnon paraneminen oli valitettavasti lyhytikäistä. Se tekee jonkin verran sosiaalisemmaksi ja puheliaammaksi, vaikka kaikki minut tuntevat tietävät, että olen kyllä riittävän puhelias muutenkin. Tuntuu, että se on hieman muuttanut mielenkiinnonkohteitani, vaikka persoonallisuuden en koe muuttuneen mitenkään.

Progesteroniin yhdistän myös sen, että minulla on ollut todella paljon inspiraatiota viime aikoina. Toisaalta inspiraatio on ollut luonteltaan hyvin visuaalista/kuvapainotteista, eli runo- ja maalausideoita tusinoittain. Kirjoitin kuukaudessa viisi valmista runoa ja kaksi keskeneräistä, ideoita on vielä jäljellä reilusti. Ei nyt mikään maailmanennätysvauhti, mutta paljon enemmän kuin yleensä vuodessa.

Toivottavasti pääsen taas pian maalaamaan. Minullahan on ollut yksi näyttelyidea jo varmaan vuoden pari. Toisaalta jo ennen aivolisäkkeen tuhoutumista valmistumistahtini oli luokkaa yksi maalaus 1-3 vuodessa…

Eräs tuttuni esitteli IRCissä maalaamiaan vesivärimaalauksia ja sain jostain päähäni, että haluan maalata vesiväreillä. Tavallisesti siis maalaan akryyleillä, vesivärejä pidän erittäin haastavina. Toisaalta tämä tuttu onnistui saamaan aikaan tosi kivoja kuvia lähes olemattomalla harjoittelulla. Siitä tuli tällainen höpsö fiilis, että hei, ehkä minäkin pystyisin. Kuten jokin aikaa sitten kirjoitin, myös sekatekniikka kiehtoo taas kovasti.

Normaalisti progesteronin eritys on suurimmillaan luteaalivaiheessa eli juuri ennen kuukautisia, sitähän erittää surkastuneen munasolun muodostama keltarauhanen. Kierron alkuosa taas on estrogeenipainotteinen. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku huomannut kuukautiskierron vaikuttavan kirjoittamiseensa (siis muuten kuin että PMS:ssä ei ehkä nappaa.)

Kommentoi
Name and Mail are required